Koeajossa VW XL1 – supersäästöauto

21.12.2013 | Marcus Peters / AMS
Koeajossa VW XL1 – supersäästöauto

Ollakseen teknologian edelläkävijä, yhden litran auto on ajossa ällistyttävän normaali.

Siipiovet, keskimoottori, kaksi paikkaa, hiilikuitualusta – tämähän kaikki kalskahtaa superurheiluautolta. Myös se, kuinka paljon auto kiinnittää katukuvassa huomiota, viittaa johonkin erikoiseen. Kyseessä on itse asiassa superurheiluauton sijasta supersäästöauto – VW XL1 kuluttaa yhden litran dieseliä sataa kilometriä kohden.

Tulevaisuuden autosta puhuttaessa mielikuvat voivat olla hyvinkin värikkäitä. Yleensä mieleen tulevat avaruusalusmaiset kulkuvälineet futuristisine sisustoineen. XL1 on kuin suoraan tulevaisuudesta, mutta on nykyisyydessä. Auto tulee myyntiin jo tämän vuoden puolella.

Kaksi asiaa pilkistää silmään jo ensi vilkaisulla: XL1 näyttää taakse kapenevan muotonsa ansiosta todella solakalta ja on käsittämättömän pieni, vähän kuin lelu.  Paino on pidetty kurissa kalliilla materiaaleilla, kuten hiilikuidulla, alumiinilla ja magnesiumilla.

Ajovalonauha pienine kurkistusaukkoineen muistuttaa hivenen Sciroccoa, ja tätä kautta yhdennäköisyyttä on haettu merkin muihin malleihin. Ufo se ei ole, mutta yhtäläisyydet vuonna 1999 esiteltyyn Honda Insightiin ovat kiistattomat. Japanilainen bensiini-hybridi oli muotoiltu vähintäänkin persoonallisesti, sillä muodot perustuivat vain ja ainoastaan aerodynamiikkaan. Vesipisara on tieteellisesti todettu antavan kaikista vähiten pinta-alaa ilmavirtauksille, ja siksi näihin autoihinkin on haettu pisaramaista muotoa.

Samaa periaatetta noudatetaan takapyörien koteloissa, jotka ovat katetut. Tällä vähennetään siellä muodostuvia pyörteitä. Auton pohjassa sijaitsee myös kumista tehtyjä spoilereita, joiden tehtävänä on ohjata ilmavirtauksia renkaiden ympärillä. XL1:ssä on myös tavallista kapeammat renkaat, mikä vaikuttaa positiivisesti vierintävastukseen.

Ajomukavuus on parantunut huomattavasti ensimmäiseen prototyyppiin nähden, vaikka alusta on keveämpien rakenteiden takia kiinnitetty suoraan hiilikuituiseen runkoon. Mutka-ajo-ominaisuudet ovat tätä myötä erittäin tarkat. Autoon sisään kampeaminen ei ole kuitenkaan helppoa, sillä ovikynnys on erittäin leveä. Parhaiten sisään meneminen onnistuu takapuoli edellä, mutta vaatii sellaista akrobatiaa, että kankeammilla vanhuksilla ei olisi XL1:een mitään asiaa.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Auton sisusta muistuttaa vahvasti VW Up:ia ja on enemmänkin karu kuin futuristinen. Vähäiset käyttökytkimet erottuvat selvästi, etenkin starttinappula. Kun nappia painettaessa mitään ei ole kuulu, sillä XL1 starttaa sähkö-moodissa. Kaksipaikkaisessa on mukana Plug-In-Hybrid -järjestelmä. Auton akut voidaan ladata tavallisesta pistorasiasta, ja puolentoista tunnin latauksella päästään n. 50 km. 

Matkustajien takana sijaitsee 48-hevosvoimainen kaksisylinterinen diesel, johon on kytketty sähkömoottori ja kaksoiskytkinvaihteisto. Ajossa äänimaailmaa muistuttaa jotakuinkin raitiovaunua. Tuolloin ajetaan siis pelkällä sähköllä – vasta täyskaasulla polttomoottori käynnistyy. Suorituskyky perstuntumalta vastaisi VW Poloa, jossa on 90-hevosvoimainen diesel. Äänet muistuttavat ehkä enemmänkin traktoria. Onneksi tasapainoakselin ansiosta moottorin käynti on tarpeeksi pehmeää, ja äänikin sivistyy koneen lämmetessä.

Tasaisella maalla ja 100 km/h vauhdissa XL1 tarvitsee 6,2 kW. Jos kaasupolkimen kanssa on hellä, voi pelkällä sähköllä ajettaessa saavuttaa maksimissaan 140 km/h. Huippunopeus polttomoottorin kanssa on 160 km/h. Painonsäästön vuoksi huippuja ei ole tämän enempää. Auto liikkuu kuitenkin erittäin ketterästi. Koska XL1 painaa vain n. 800 kg, pystyivät insinöörit jättämään ohjaustehostimen kokonaan pois. Ohjaus on jäykempi kuin nykyautoissa keskimäärin, mutta ei ole liian raskas ja siihen tottuu nopeasti. Sen sijaan enemmän tottumista vaativat auton ulkona oleviin kameroihin kytketyt pikkunäytöt, jotka ovat korvanneet sivupeilit.

VW:lle on nostettava hattua siitä, että heillä on rohkeutta tuoda tällainen auto piensarjatuotantoon. Euroopan laajuisesti mallia tullaan myymään vain 50 kappaletta. Selvää on se, että hinta ei tule olemaan edullinen, mutta keskusteluissa on ollut myös leasing-mahdollisuus. Piensarjatuotannossa on omat riskinsä, sillä heikosti saatavilla oleva kallis tuote aiheuttaa helposti kritiikkiä.

Jonkun on kuitenkin oltava edelläkävijä, joka tuo futuristisen tekniikan arkipäivään. XL1 on juuri sellainen auto. Jos tämä talousihme herättää katukuvassa samanlaista huomiota kuin superurheiluautot, jotakin on varmasti tehty oikein.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.