Mercedes 450 SEL 6.9 vie takaisin kulta-aikaan

12.06.2013 | Dirk Gulde
Mercedes 450 SEL 6.9 vie takaisin kulta-aikaan

Aikamatka 70-luvulle: Mercedes 450 SEL 6.9:llä ajaminen toteuttaa lapsuuden unelman.

Sanotaan, että mikään ei himmennä unelmaa yhtä tehokkaasti kuin sen toteutuminen, mutta nyt tuollainen viisastelu on myöhäistä. Siinä se nyt on: 5,06 metriä pitkä ja yhtä kullansävyinen kuin aika, jolloin se tehtiin. Mercedes 450 SEL 6.9 – vuosien 1972 ja 1980 välillä tehdyn S-sarjan huippumalli tai yksinkertaisesti ”maailman paras auto”, kuten saksalainen auto motor und sport -lehti sitä aikanaan luonnehti.

Ja minä saan ajaa sillä peräti viikon ajan. Aikamatka lapsuuteen, kun bensa oli vielä halpaa ja W 116 -ässäsarja oli talouden johtohahmojen ja poliitikkojen suosikkiauto. Silloin iso Mersu tarkoitti juuri tätä autoa, jonka takavalot näyttävät kuin bussista lainatuilta.

Ruskeaa velouria

Ovi auki ja sisään ruskean velour-kankaan maailmaan. Nahkapenkit olivat jopa 6.9:ssä vielä lisävaruste, ja onneksi niitä ei ole tilattu tähän autoon. Nykyäänhän jokaisessa aasialaisessa SUV:ssa on enemmän tai vähemmän lehmännahkaa muistuttavaa tavaraa sisällä. Rypistymätön ja paksu velour sen sijaan sopii täydellisesti kaappia muistuttavan puukoristellun keskikonsolin kanssa yhteen.Penkinlämmityksen katkaisijat erottuvat räikeän oransseina muusta sisustuksesta. Ylipäätään jokaisella toiminnolla on oma nappinsa. Tuolloin menuja ei ollut kuin ravintoloissa. Autossa on lisäksi ohut viiksi ”niin sanotulle vakionopeudensäätimelle”, kuten auto motor und sport tuolloin kertoi ällistyneille lukijoilleen tästä käsittämättömästä luksuksesta.

Myös ratti tuntuu kuskin käteen ohuelta ja nykyautoihin verrattuna valtavan suurelta.  Ratin asentoa ei myöskään voi säätää, joten kuskin on istuttava jalat leveällä, mikä toisaalta sopii jotenkin 6834 cm3:n kokoisen veekasin taakse. Jopa nykyisessä turbodieseleiden hemmottelemassa maailmassa 550 newtonin vääntö tekee vaikutuksen, vielä enemmän kuin 286 hv:n teho. M100-koodinimellä tunnettu moottori kuivasumppuvoitelulla ja mekaanisella ruiskutuksella vie autoa kevyesti kierrosluvusta välittämättä. Siksi automaatin kolme vaihdetta riittävät hyvin. Paikallaanolon ja mitatun 234,1 km/h:n huippunopeuden välissä ei ole siis kuin kaksi vaihtokohtaa.

Erityisesti kiihtyvyys paikaltaan lähtien tuntuu elämykseltä. Kun kaasua painaa, ensiksi ei tapahdu mitään hetkeen. Sitten auton nokka kohoaa, automaatin momentinmuunnin valmistautuu lähtöön, ja kaksi tonnia painava auto syöksyy liikkeelle. Ei ole siis mikään ihme, että tuon ajan testaajat kehuivat sen suorituskykyä ja ajo-ominaisuuksia – päällekkäiset kolmiotukivarret edessä ja jarruvoiman säätö tekivät kaasunestejousitetusta supermersusta ketterän ajaa.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Maailma on kuitenkin muuttunut, ja nykyautoihin verrattuna 14-tuumaisilla pyörillä varustettu Mersu kallistelee melkoisesti mutkissa. Toisaalta Mercedes Classicin omistama, vain 6500 km ajettu koeajoauto tarjoilee sellaista ensiluokkaista jousitusmukavuutta, joka on kuollut lähes sukupuuttoon viimeisten 35 vuoden aikana.

Ei kuitenkaan pidä väittää, että kaikki oli ennen paremmin. Keskikulutukseksi mitattiin sen ajan testissä 23,2 litraa 100 kilometrillä, mikä ei ollut silloin edes erityisen paljon. Mercedes siirsi kuitenkin 6.9:n markkinoille tuloa vuoden 1973 öljykriisin vuoksi puolellatoista vuodella.

Kasetteja Meksikoon

Cruisailemme rennosti ja nautimme avonaisen kattoluukun kautta sisään tulevasta auringosta. Kellarista löytyi vielä VHS-nauhojen takaa muutama vanha kasettikin Becker Mexico -kasettiradioon. Digitaalisesta vallankumouksesta ei oltu tuolloin automaailmassa vielä kuultukaan, mutta viimeisinä vuosinaan W 116:een sai sentään ABS-jarrut lisävarusteena.

Lisävarustelistalla oli myös todella kallis autopuhelin, mutta sitä ei kovin moni ostaja tilannut autoonsa. Siitä luopuminen ei varmaan kirpaissut kovin pahasti, kun puhelinkoppeja oli melkein joka nurkalla.

Katukuvaan jääneet muutamat puhelinkopit erottuvat, kun ajelee 450:llä. Ne tuntuvat melkein tervehtivän ohi menevää aikalaistaan. Ne kertovat ajasta, jolloin puhelinkoppeihin laitettiin viimeiset lantit tai kun 450 SEL 6.9 sai jotkut unelmoimaan siitä koko loppuelämänsä. 

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.