Tässä Bemarissa on munaa! – "saksalaista insinööripornoa"

22.06.2015 | Lauri Larmela

BMW X5 M. Saksalaista insinööripornoa parhaimmillaan. Aiheuttaa riippuvuutta, joten nautitaan vain pieni annos kerrallaan.

Helsingin Kulosaari varhaisena kesäkuun aamuna. Ajan alas autohalliin viettävää luiskaa ja napsautan haitarioven auki. Edessä avautuu iso, pimeä betoniluola. Pysäytän Bemun oven rakoon ja painan ohjauspyörän puolassa olevaa M2-nappia. Tietokone pyytää vahvistamaan tilaukseni: kyllä, nyt haluan kunnon möykkää hallin täydeltä.

Painan kaasun pohjaan ja taitan Äksää oikealle hallin nieluun. 4,3-litrainen veekasi alkaa paukuttaa kunnon bassojytinää – hymy leviää korviin saman tien. Tunnelma vaihtuu paniikkihäiriöön, kun tajuan, että X5 on lähdössä ihan selvään peräluistoon. Takarenkaat ovat kokoa 335/35 R20, mutta niiden pito ei näköjään riitä kuivallakaan pinnalla, kun M2-moodissa oleva sähköaivo alkaa ohjata 750 newtonmetrin vääntöä takapyörille.

Parissa sekunnissa ehtii tapahtua paljon. Ohjaan vastaan ja hellitän hiukan kaasua. Kai jotain voimaa menee myös etupyörille, sillä Bemu vain kirjoittaa ja kiemurtelee, mutta ei sentään pyörähdä. Kun luisto oikenee, painan jarrun pohjaan ja alan kikattaa hysteerisesti. Hallissa ei olisi ollut tilaa pyörähdykselle. Jos luisto olisi karannut käsistä, X5 olisi paukkunut pitkin betonipylväiden rivistöä.

No, tulipahan oikein reilu annos oppia sen kuuluisan takapään kautta. Mutta mikä tässä Bemarissa on sellaista, joka kääntää oman harkintakyvyn ja itsesuojeluvaiston täysin nollille?

X5 M:n muotoilusta on helppo lausua hyvin ristiriitaisia arvioita. Yhden mielestä käsillä on iso möhkö, joka on ladattu täyteen testosteronia. Vähän kuin edesmennyt Tony Halme – muistattehan tuon viikingin? Joku voi olla täysin toista mieltä: tyylikäs ja maukas kokonaisuus. Paljon hienoja yksitysikohtia, joita vain todellinen asiantuntija osaa arvostaa. Näistä muotoiluun liittyvistä makuasiosista voi kiistellä loputtomiin.

Faktaa on kuitenkin se, että X5 M on julmetun iso ja painava. Pituutta Äksällä on himpun vajaat viisi metriä, ja painoa kaikin puolin riittävät 2 350 kiloa. Ja SUV ei ole SUV, ellei korkeus ole kohdallaan. Bemussa asia on kunnossa: 175 senttiä ja rapiat päälle.

Kun puhutaan näin korkeasta ja isopyöräisestä autosta on selvää, että autoon ei istuta vaan noustaan. Isosta ovesta on kiva kiivetä sisään, ja näkymät komentosillalta ovat peräti muhkeat: muut pois alta vaan! Koeajoautoomme oli loihdittu aistikas sisustus. Oranssiin vivahtavat istuimet muodostavat hyvän kontrastin mustanpuhuvalle nahalle ja alcantaralle, jotka muuten hallitsee sisänäkymiä.

Moottorin käynnistys tuottaa pienen pettymyksen. Kasi murahtaa mutta todella vaimeasti. Syynä ovat tietysti nuo kirotut turbot. Pakokaasuahtimet nostavat väännöt tappiin ja auttavat päästöjen hallinnassa, mutta laimentavat samalla pakoääniä todella reippaasti. Remmiahdin olisi romantikon valinta – terveisiä vaan sinne Land Roverin suuntaan!

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

X5 M:n vaihdekeppi on erikoinen. Se muistuttaa tietokonepelin taikasauvaa: aina ei ole ihan selvää, onko vaihde pykälässä vai ei. Asia on pakko tarkistaa mittariston näytöltä. Vaihteisto itsessään on suunnilleen parasta, mitä automaailmassa on tällä hetkellä tarjolla. Kahdeksanpykäläinen kaksoikytkinlaatikko toimii sulavasti ja tarvittaessa todella sähäkästi. Vaihtamiseen kuluvaa aikaa voi jopa säätää.

Vaikka M on todellinen tonnikeiju, kilot eivät tunnu oikein missään, kun massa saadaan rullaamaan. X5 on sähäkkä liikkeissään jo ihan normiasetuksilla. Se taittuu halukkaasti kaarteisiin ja tuntuu kokoistaan pienemmältä.

M2-asetukset muuttavat auton luonnetta olennaisesti. Napin painallus muuttaa vaihteiston käsikäyttöiseksi. Alusta jäykistyy äärimmilleen, samoin ohjaus. Ai niin, ja ne äänet: putket paukkuvat tavallista iloisemmin.

Tätä asetusta ei voi suositella normaaliajoon ainakaan tajaamissa, sillä Bemu etenee kulmikkaan nykivästi. M2-moodi tuntuu mielekkäältä ainoastaan silloin, kun vaihteet pystyy vetämään loppuun asti – vaihto juuri ennen kuin rajoitin pätkäisee, kunnon tarkkuusurheilua! Pelkät suorat eivät myöskään tuo tyydytystä, vaan niiden pitää päättyä aina makeaan kaarteeseen. Siis mikä paikka? No, suljettu moottorirata tietysti.

Valitettavasti emme ehtineet Bemulla radalle. Normaaliajossa pyrimme pitämään raakaa kananmunaa kaasupolkimen alla – sehän estää tunnetusti kaasupolkimen painamisen lattiaan, ja säästää samalla isommilta sakoilta.

Tosin sakot eivät voi olla ongelma BMW X5 M:n ostajalle. Jos on varaa maksaa 248 845 euroa autosta, sakkoihin löytyy varmaan jostain pientä taskurahaa.

PS. Myönnettäköön, että tarkalleen 4,3 sekunnin ajan pidimme kaasun pohjassa eräällä suoralla tienpätkällä. Hellitimme, kun V-boxin näyttöön heilahti 100 km/h. Kyllä lähtee!

Tilaa Tuulilasin viikkokirje, joka pitää sisällään automaailman ajankohtaisimmat ja tärkeimmät asiat. Viikkokirje ilmestyy perjantaisin.

Lue uusin Tuulilasi diginä hintaan 4,90.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.