Think -sähköauto uusimman Tuulilasin testissä

01.12.2010 |
Think -sähköauto uusimman Tuulilasin testissä

Uudessakaupungissa valmistettava Think -sähköauto oli Tuulilasin testissä. Tavoitteena oli saada vastaus kysymykseen: Onko autossa ajattelemisen ainesta sille, joka pääasiassa käyttää autoa kaupungissa? Tuulilasi-lehden uusimmassa numerossa (16/2010) kerrotaan seikkaperäisesti mittaustulosten kera, millainen auto Think on.

Think herättää huomiota

Sähköauto on kiistatta ajoneuvo, joka herättää uteliaisuutta ja kiinnostusta. Tuulilasin testistä vastanneet saivat havaita sen konkreettisesti. Mutta moni autoa tiiraillut tuntui olevan epävarma - onko kysymyksessä sittenkin mopoauto?

Täysikokoinen rekisterikilpi osoittaa autoja tunteville, ettei kysymys voi olla mopoautosta. Koko (noin 3,1 metriä pituutta) ja hieman alle kaksimetrinen akseliväli eivät paljoakaan eroa mopoauton mitoista.Vilkaisu sisälle kertoo, että autossa on tosiaankin vain kaksi istumapaikkaa.

Auton tavaratila on kokoon nähden jopa suuri. Mutta leveyssuunnassa tila tuntuu riittämättömältä, kun molemmat matkustajapaikat ovat käytössä.

Thinkin ajettavuus yllättää myönteisesti. Isommissa heitoissa jousitus saattaa pohjata. Hallintalaitteet ovat selkeät, ja ne ovat hyvin samanlaiset kuin Ford Focuksessa.

Think on hyvin muovinen auto. Ainakin uutena valmistusmateriaaleista tulee häiritsevää hajua, eikä allerginen todennäköisesti ole siitä kovinkaan ihastunut. Joko haju laimentui testin edetessä - tai sitten testaajat alkoivat tottua auton ominaisuuteen. Väkisinkin mieleen tuli Fordien yksi ominaisuus - antiallergisuus.

Thinkin voimansiirto toimii automaattivaihteiston tavoin. Polkimia on vain kaksi. Vaihteenvalitsimessa on neljä asentoa  ja E-asento. Sen avulla saadaan liike-energiaa otettua talteen sekä tehostettua moottorijarrutusta.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Sähkömoottorin ääni on hiljainen, mutta moottorin äänet kuuluvat sisälle ujelluksena. Sen voimakkuus vaihtelee kaasupolkimen asennon mukaan. Maantiellä ajettaessa moottori on hiljainen, mutta missään olosuhteissa auto ei yllä moottoritien maksiminopeuteen 120 km/h. Jopa satasen nopeus tuntuu ehkä liialliselta. Toisaalta rengasmelu ei missään ajonopeudessa häirinnyt menoa.

Parhaimmillaan Think on kaupunkikeskustan pyörityksessä. Auto on ketterä, kiihtyvyys nollasta 50:een sujuu helposti muun liikenteen tahdissa. Mutta siitä eteenpäin 80:een ei puhti sitten riitä pysymään muiden vauhdissa. Auton jarrut ovat melko herkät, mutta niiden tehokkuus ei aivan riitä tavallisen auton tasolle.

Think on helppo pysäköidä. Ikkunat ovat suuria, mutta näkyvyys taaksepäin ei kuitenkaan ole paras mahdollinen. Syynä on peili, joka ei  näytä koko takaikkunan näkymää.

Kulutuslenkillä Think ylsi 130 kilometrin ajomatkaan. Testin aikana ei ollut lumi ja pakkanen vielä ennättäneet muuttaa syksyisiä olosuhteita. Testaajia jäi askarruttamaan, kuinka auton moottoriteho riittäisi kelin vaatiessa lisää voimaa, renkaiden vaihduttua talvikiekkoihin ja millä tavalla matkustajat viihtyvät autossa pakkakeleissä.

Ajattele tätä!

Kun testi ole ajettu, ryhdyttiin arvioimaan taloudellisia näkökohtia, joita auton hankinta ja ylläpito aiheuttavat. Jos pelkästään ajamisen kustannukset lasketaan, meno on edullista.

Karu todellisuus tulee eteen, kun vähänkin miettii auton hankintahintaa. Yli 40 000 euroa on paljon autosta, joka ei pärjää vertailussa tavalliseen autoon. Pääomakustannukset huomioiden auton hankinta on kaukana taloudellisesta järkevyydestä.

Mutta ehkäpä Think löytääkin sellaisia ostajia, joiden ostokriteereissä painottuvat aivan muunlaiset asiat. Moni muukin auto ostetaan enemmän tunteella kuin järkisyistä.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.