Kysymys:

Täällä on keskusteltu useamman kerran ajonvakautuksesta. Muutama kysymys aiheesta nousi vielä mieleen.

1. Onko joitain tilanteita, joissa ajonvakautus menee sekaisin ja auto voi pyörähtää tämän takia. Muistan esimerkiksi jostain lukeneeni, että ajonvakautusta olisi huijattu ajamalla jääradalla hyvin kovaa (120 - 130 km/h) ja heiluttelemalla autoa ensin hyvin maltillisesti, jolloin ajonvakautus ei ole osannut reagoida ajoissa ja luisto on päässyt yltymään hallitsemattomaksi ennen kuin ajonvakautus on älynnyt ryhtyä sitä suitsimaan.

2. Ajonvakautus lienee taitavaakin kuljettajaa parempi esimerkiksi nopeassa väistössä, sillä se pystyy jarruttamaan juuri sopivia renkaita ilman mitään reaktioaikoja. Onko asia näin? Onko Tuulilasi testannut asiaa jossain numerossa?

3. Ajonvakautuksesta ei ole esimerkiksi rallitouhuissa juuri hyötyä, sillä nopein tapa ajaa mutka on kuitenkin pitää autoa pienessä luisussa ja toisaalta ennen mutkaa heittää auto poikittain. Tästä johtuukin seuraava kysymys. Onko niin, että ilman ajonvakautusta taitava kuljettaja voi selvitä mutkasta hieman suuremmalla nopeudella kuin ajonvakautuksen kanssa? Toisin sanoen niin, että kuljettaja "heittää" auton mutkaan.

Lopuksi. En missään tapauksessa ole sitä mieltä, että ajonvakautus olisi huono asia. Normaalissa ajossa se on aina syytä pitää päällä. Olen mielipiteeni tuonut julki jo aiemmissa kysymyksissä. Nämä nyt esittämäni kysymykset ovat vain oman mielenkiintoni takia esitettyjä, kenties ihan hyvä tietää pohdintoja.

Tapio Ketonen:

1. En oikein usko tuohon. Periaatteessa toki jääradalla on helpompi päästä tilanteeseen, jossa pito ei riitä auton oikaisemiseen. Ajonvakautus osaa reagoida maltilliseenkin heilutteluun, mutta valmistaja määrittelee, miten herkkä sen viritys lopulta on. Mistään mahdottomasta tilanteesta se ei kuitenkaan pelasta, esimerkiksi jos ajetaan kaarteeseen liian kovaa. Todennäköisesti silloin mennään ulkokaarteesta keula edellä ulos.

2. Ajonvakautuksen etu on, että se ei tarvitse reaktioaikaa, ja toiminta on ohjelmoitu eri tilanteiden varalta valmiksi. Kun pyörähdysanturi tunnistaa alkavan pyörähdysliikkeen, se jarruttaa sopivasti juuri oikeaa pyörää. Kuljettajahan ei voi jarruttaa vain yhtä pyörää autossa. Ajonvakautus loiventaa auton liikkeitä, mutta jos vauhtia on liikaa, käytös voi olla tilanteeseen liian hidasta. Tuskin kuitenkaan ilman ajonvakautustakaan auto tällöin pystyisi taipumaan halutusti.

3. Tuo sladissa ajaminen sopii takavetoisille ja myös nelivedoille, mutta etuvetoauto menee nopeimmin mahdollisimman pienillä luistoilla. Ajonvakautus on kuitenkin tarkoitetu normaaliin ajoon. Sen pyrkimyksenä on tehdä ajaminen mahdollisimman turvalliseksi, ei mahdollisimman nopeaksi. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

4. Eniten etua ajonvakautuksesta on siinä, että se oikaisee vaarallisimmat ajotilanteet eli takapyöräluistot automaattisesti. Joku voi protestoida, että ei takapyöräluisto ole vaarallinen, mutta hän ei tiedä mistä puhuu. Takapyöräluisto on maantienopeudessa hengenvaarallinen. Kuljettajan pitää havaita sen alkaminen salamannopeasti ja pystyä siinä samassa oikaisemaan luisto vastaohjauksella. Jos tämä ei onnistu, auto pyörähtää. Tämä liike päättyy usein törmäykseen kylki edellä joko vastaantulijaan tai tien vieressä olevaan puuhun tai pylvääseen. Auto antaa sivuttaisessa törmäystilanteessa harvinaisen vähän suojaa autossa olijoille.

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.