Kysymys:

Ajovalopolttimoiden vaihto on monissa nykyautoissa tehty erittäin vaikeaksi ja omatoimisesti lähes mahdottomaksi. Joissakin malleissa lehtitietojen mukaan tarvitaan nosturia, sillä polttimon vaihto on mahdollista ainoastaan auton alakautta. Sisälokasuoja irti ja lampun vaihtoon, vaihto on silti työlästä ahtaiden tilojen takia. Miten tämä on mahdollista, miten tämä voidaan hyväksyä?

Autokorjaamoille polttimoiden vaihdonvaikeus tuo tietysti lisää rahaa, sillä ne veloittavat vaihdosta vähintään 30 €/polttimo (normaali halogeenipolttimo sis. hintaan, ksenonpolttimo on aivan eri asia). Joissakin autoissa veloitus on kuulemma isompi, sillä aikaa kahden polttimon vaihtoon kuluu toista tuntia. Polttimonvaihdon osaisi varmasti yli 90 % autoilijoista tehdä itse, mutta autonvalmistajien suosiollisella avustuksella autokorjaamoilla riittää töitä.

On kuitenkin automalleja, joissa vaihto on erittäin helppoa. Umpio on kiinni parilla ruuvilla ja umpion voi irrottaa polttimon vaihdon ajaksi. Vaihdoin juuri autoomme molemmat kaukovalopolttimot ja aikaa tuhraantui parikymmentä minuuttia, joista noin viisi minuuttia käyttöohjekirjaan tutustumiseen. Kysymys herääkin, miksi kaikki autonvalmistajat eivät voisi seurata hyvää esimerkkiä. Kysymys ei varmasti ole siitä, ettei umpiota voi tehdä irrotettavaksi esim. ulkonäkösyistä, vaan ihan jostain muusta. Ksenonpolttimon vaihto suositellaan jätettäväksi korjaamon tehtäväksi, mutta enpä oikein ymmärrä syytä tuohonkaan. Tietysti siellä ksenonpolttimon kannalla on erittäin suuria jänniteitä, mutta jos auto ei ole käynnissä vaihtotyön aikana, ei siitäkään liene vaaraa.

Uusimmissa autoissa ajovaloina on ledtekniikalla toteutetut ajovalot, joihin polttimon vaihto ei ole edes mahdollista. Kun ledvalo sammuu, on koko umpio vaihdettava ja se maksaa jopa 2000 €. Mutta näinhän se on, että uusi tekniikka aina aluksi maksaa maltaita ja halpenee, kun sen käyttö lisääntyy.

Kuitenkin suurimmassa osassa autoja käytetään vielä normaaleja halogeenipolttimoita (H4, H3, H1 tai H7), joten kysymys on erittäin ajankohtainen suurelle joukolle autoilijoita.

Tapio Ketonen:

Polttimoiden vaikeaan vaihdettavuuteen kiinnitettiin huomiota jo vuosikausia sitten. Niinpä viime vuosikymmenellä kaikkia moottoriajoneuvoja koskeviin ECE-säännöksiin lisättiin kohta, jossa vaaditaan, että polttimot pitää pystyä vaihtamaan autossa vakiovarusteisesti mukana olevillla työkaluilla. Tämän katsottiin riittävän, mikään valmistaja tuskin ryhtyy varustamaan autoa työkaluilla, joilla etupuskurin irrottaminen onnistuu.

Ongelmana vain on, että uudet määräykset koskevat yleensä vain uusia automalleja, siis niitä, jotka on tyyppihyväksytty määräyksen voimaantulon jälkeen. Tyypitykset taas tehdään jopa vuosikausia ennen automallin ensiesittelyä, joten tuonkin määräyksen voimaantulo kestää vielä pitkään.

Siitä polttimonvaihdon helppoudesta en olisi niin kovin vakuuttunut. Aika usein tiellä tulee vastaan autoja, joista näkee selvästi, että kuljettaja tai omistaja on ainakin luullut osaavansa vaihtaa polttimon. Väärään asentoon survottu polttimo heittää valon aivan eri suuntaan kuin pitäisi, yleensä vastaantulijan silmiin.

Olen ihaillut vanhan Mondeoni polttimonvaihdon yksinkertaisuutta. Konepelti auki, maski irti kiertämällä kahta kääntösiivin varustettua muovinappia neljänneskierros, maski pois, kaksi pellistä prässättyä valonheittimen kiinnityssokkaa ylös, johtimien pikaliitin irti ja sitten koko valonheitin kainaloon ja vaihtamaan polttimoa pirtin pöydän ääreen. Tällä keinolla polttimo on paljon helpompi asentaa oikein paikoilleen kuin sormituntumalla antaassa raossa valonheittimen takaa. Valitettavasti vaihto ei taida enää onnistua yhtä helposti uudemmissa Fordeissa.

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.