Kysymys:

Olen itse reilut kolmikymppinen mies. En juuri itse ole autoja varsinaisesti korjannut, vaikka nyt yleisellä tasolla ymmärränkin miten auto toimii. Oikeastaan niin kauan kuin muistan, on aina puhuttu, ettei nykyautoja voi itse korjata. Muistan näitä puheita aivan selvästi jo esimerkiksi 90-luvun alusta. Jossain määrinhän tämä pitää paikkansa, sillä nykyautojen korjaamiseen varmasti vaaditaan enemmän erikoistyökaluja kuin nyt vaikkapa 70-luvun autojen korjaamiseen.

1. Onko oikeasti niin, että nykyautoja ei tee se itse mies pysty korjaamaan?

2. Onko oikeasti "ennen vanhaan" autoja korjattu jotenkin enemmän, vai onko vain niin, että vanhoille autoille piti tehdä tiettyjä huoltotoimenpiteitä niin usein, että tästä tulee harhaluulo autojen korjaamisesta.

3. Vaativatko nykyautot enemmän huoltoa kuin ennen? Tämä tuntuu erikoiseltä, sillä autojen huoltovälithän ovat koko ajan kasvaneet. Muistan vielä, että joskus pikkupoikana ollessani autoihin piti vaihtaa öljyt 5000 kilometrin välein. Nyt oman kuusi vuotta vanhan käytettyni öljynvaihtoväli ja huoltoväli on 20000 kilometriä.

Tapio Ketonen:

1. Kyllä kait noita puheita korjaamisen mahdottomuudesta on ollut niin kauan kuin autojakin. Vanhoihin ajokkeihin tottuneille uusien tekniikka tuntuu kovin monimutkaiselta.Lähinnä elektroniikka ja sähkölaitteet ovat tuottaneet vaikeuksia, sähkön ymmärtäminen on monelle kovin hankalaa. Tietenkin elektroniikka onkin sikäli ongelmallista, että siitä ei selvästi näe, missä vika on. Vian etsintään tarvitaan osaamista ja mittavälineitä. 

Jos moottorin kyljessä on reikä, josta pilkistää katkennut kiertokanki, vian pystyy toteamaan kuka tahansa, mutta elektronisen komponentin toiminnan selvittäminen ei käy yhtä helposti. Jarrupalojen, pyöränlaakerien tai ohjausnivelten uusiminen on likimain samanlaista nyt kuin aiemminkin. Nykyisin joudutaan uusimaan laajempia osakokonaisuuksia, aiemmin pystyttiin vaihtamaan vain se rikkoutunut tai kulunut osa. Esimerkiksi kuluneen tukivarren nivelen sijasta on vaihdettava koko tukivarsi. Tämä nostaa varaosakuluja, mutta työtä se toki nopeuttaa.

Elektroniikka on sikälikin hankalaa, että joidenkin nykyautoissa käytettyjen tietotekniikkaa sisältävien komponenttien vaihdossa on käytettävä korjaamotesteriä, jolla komponentit sovitetaan autoon sopiviksi. Lisäksi näitä osia ei yleensä saa muualta kuin merkkiliikkeestä ja hinta on sitten sen mukainen. Testeri on muutenkin nykyaikaisten autojen huoltamisessa käytännössä välttämätön. Joissakin autoissa esimerkiksi valojen suuntaaminen onnistuu vain korjaamotesterin avulla.

2. Autoja kyllä jouduttiin korjaamaan aika lailla enemmän, koska niihin tuli nopeammin kulumistyyppisiä vikoja. Joskus 60-luvulla moottoreihin jouduttiin tekemään kaikenlaisia peruskorjauksia. Oli yleistä, että viimeistään sadantuhannen kilometrin jälkeen, usein paljon aikaisemminkin,  tehtiin peruskorjaus, jossa männät ja laakerit uusittiin ja sylinterit porattiin seuraavaan ylikokoon. Nykyisin moottorit kestävät useiden satojentuhansien kilomerien ajon ilman peruskorjausta. Ei niitä kyllä ole enää tarkoitettukaan korjattaviksi, ylikokomäntiä ka alikokolaakereita ei kaikkiin moottoreihin enää saakaan.

3. Autot kaipasivat entisaikaan paljon huoltoa. 60-luvun kupla-Volkkarin ohjekirja kehotti vaihtamaan moottoriöljyt 2500 km välein. Autojen alustoissa oli rasvaprässillä voideltavia kohteita, jotka kaipasivat uutta rasvaa vain 1 000-1 500 km välein. Siitä huolimatta ohjausnivelet kuluivat nopeasti ja vaativat uusimista jopa parin vuoden välein. Koska bensassa oli lyijyä, sitä kerrostui sytytystulppiin, ja tulpat oli vaihdettava jopa7500-15 000 km välein. 

 

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.