Kysymys:

Hei,

Minua on tässä muutaman viikon ajan askarrattanut autoihin määritetty suurin sallittu aisapaino. Asia on tullut ilmi, kun olen vaihtamassa v. 2008 Honda CR-V 2.2crdi:tä uudempaan citymaasturiin / vetoautoon. 

Mikä taho määrittää auton aisapainon? Miten se määritetään? Suurimmassa osassa uusia autoja tuon tiedon saa vain maahantuojalta muutaman päivän odottelun jälkeen.

Entä miten ja mikä taho määrittää perävaunun aisapainon?

Onko peräkärryyn merkitty aisapaino (esim. S=125kg) suurin sallittu vai onko se autolle asetettu vaatimus eli pitääkö koukussa olla S=125kg merkintä?

Meillä on hevostrailerissa S=100kg ja auto sekä koukku täyttää tuon vaatimuksen. Nyt uusia autoja etsiessä vastaan on tullut esille aisapainon asettama rajoite. Suurimmalla osalla citymaastureita asiapaino on rajoitettu alle 100kg. Ongelman tekee vieläkin suuremmaksi se, jos vaihdamme trailerin uudempaan, jossa tuo maaginen S-kirjain = 125kg. 

Ajavatko ihmiset laittomilla yhdistelmillä, jos perävaunun aisapaino (s=100kg) ja vetoauton koukussa on lukema 85kg? Jos tuo yhdistelmä on laiton, niin ihmiset ajavat melkoisen paljon "laittomilla" yhdistelmillä. 

Mitä haittaa peräkoukun liian pienestä aisapainosta voi olla? Rikkooko se auton takajousituksen, rasittaako se rakenteita vai eikö vain koukku kestä tuota aisapainoa?

Meidän tapauksessa auton vaihto käy lähes mahdottomaksi, jos vaihdamme myös trailerin. Uudessa vastaavassa trailerissa saksalaisten stanssaama aisapaino S=125kg. Tätä varten vetoautoksi pitäisi ottaa pick-up, iso maasturi tai paku. 

suurimmalle osalle tuntuu vain merkitsevän se tieto, että autolla saa vetää tietyn painoista kuormaa, muulla ei ole mitään väliä. Huolehdinko asiasta turhaan?

Tapio Ketonen:

Autolle sallittu suurin aisapaino eli se paino, joka kohdistuu vetokoukkuun, on valmistajan määrittelemä, aivan kuten suurin sallittu perävaunumassakin. Se määräytyy teknisillä perusteilla. Suurimmasta autolle sallitusta aisapainosta ei yleensä tarvitse kantaa mitään huolta, se on yleensä aina riittävä.

Henkilöautoilla , jollainen elintasomaasturikin on, vedettävistä ns. keskiakseliperävaunuista saadetään, että niissä aisapaino saa olla enintään 25 kg tai 4 % kytkentämassasta. Suurempi näistä on määräävä. Eli jos peräkärry painaa 1 500 kg, sen painosta enintään 60 kg saa kohdistua vetokoukkuun.

Toisaalta aisapainoa pitää aina olla. Jos aisapaino on negatiivinen, eli aisa hyppää ylös, kun poliisi avaa vetopään, niin sakkoa tulee. Negatiivinen aisapaino tekee yhdistelmän epävakaaksi ajaa ja jopa suorastaan vaaralliseksi. Aika moni pölli- tai lautakuorma, jonka painopiste on ollut takana ja aisapaino negatiivinen, on päätynyt ojaan. Linkkuun menevä preävaunu ruhjoo yleensä myös auton kyljen tai takakulman rumaan kuntoon.

Jotta voidaan käyttää tuota 125 kg aisapainoa, perävaunun pitää olla vähintään 3 125 kg painoinen. Sen vetämiseen tarvitaan todellakin raskas maasturi. Se saksalaisen preävaunun aisaan stanssattu S=125 kg tarkoittaa, että aisa on mitoitettu tuollaiselle kuormitukselle.

Elikkä autolle tai perävaunulle ilmoitettu suurin sallittu aisapaino on vain tekninen, mitoituksesta kertova lukema. Se ei kummassakaan tapauksessa tarkoita, että sellaista painoa pitäisi käyttää.

Perävaunun aisapaino säädetään kuormauksella oikeaksi, eli jos aisalla on liikaa painoa, kuormaa siirretään taaksepäin. Jos aisa taas on liian kevyt, tavaroita pitää siirrellä eteenpäin. Reilu aisapaino tekee kyllä vaunun vetämisen tanakammaksi ja miellyttävämmäksi, mutta yhdistelmä ei saa kuitenkaan roikkua.

On lisäksi muistettava, että matkailuperävaunussa ja miksei muissakin korkeissa kopeissa ilmanvastus vaikuttaa eniten kopin etuosan yläreunaan. Tämä vaikuttaa siten, että ajon aikana aisapaino pienenee, sitä enemmän mitä kovempaa vauhtia ajetaan. Lisäpainoa tarvitaan siis myös tämän ilmiön torjumiseksi.

 

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.