Kysymys:

Mikä on kotimaisten polttoaineiden kohtalo? Öljyn hinta heilahtelee jatkuvasti, ympäristö on vaarassa. Kuitenkin tuntuu siltä että joskus virinnyt keskustelu kotimaisista polttoaineista: rypsi, rapsi, sinappi, metaani jne. on vaipunut unholaan.

Joku yrittää keksiä jotain, esim. metaanilla kulkeva Volvo, mutta verotuskohtelu ainakin silloin oli muistaakseni erikoinen.

Mutta todellinen keskustelu siitä, että kannattaisiko maaöljypohjaisen liikennepolttoaineen korvaaminen uusiutuvalla kotimaisella aineella. Lopetettaisiin peltojen paketoiminen ja annettaisiin maanviljelijöille todellista työtä. Kriisinajan polttoainehuolto saataisiin paremmalle pohjalle ym hyödyt.
Kieltääkö EU tällaisen toiminnan :)

Tapio Ketonen:

Verotukseen on tulossa merkittävä muutos, sillä ilmeisesti ensi vuoden alusta metaanipohjaisia kaasuja (=maakaasu, biokaasu) polttoaineenaan käyttävät autot vapautuvat nykyisestä, käytännössä käytön estävästä rangaistusverosta. Dieselvero sentään jää, mutta koska maakaasu tai biokaasu ovat käytännössä verottomia polttoaineita, dieselvero kuittautuu hyvin nopeasti.

Biodieseliä on jonkin verran kokeiltu, ja mm. Väinö Laiho Pöytyältä on ajanut varsin paljon sinappiöljyllä. Kuitenkin tilanne on se, etteivät nämä kasvisperusteiset öljyt ainakaan toistaiseksi pysty kilpailemaan hinnalla öljyjalosteiden kanssa. Maataloustukia tietenkin voidaan ohjata rypsin ja edelleen biodieselin tuotantoon, jolloin hinta saadaan kohdalleen, mutta se ei ole luonnollista hinnoittelua.

Uusiutuvien kotimaisten polttoaineiden käyttö ei kerta kaikkiaan ole taloudellisesti mielekästä. Raakaöljystä jalostetut polttoaineet ovat äärimmäisen halpoja, kuluttajahinnoissa on runsaasti veroa. Esimerkiksi bensan hinnassa veron osuus on noin kolme neljäsosaa. Kotimaiset polttoaineet eivät aina verottominakaan pärjää hinnoissa.

Kriisiajan polttoainehuolto onkin mielenkiintoinen kysymys. Viime sotien aikana käytettiin runsaasti puukaasua autojen käyttövoimana. Nyt siihen ei olisi mitään käytännön mahdollisuuksia. Valitettavasti yhteiskunnan kriisinsietokyky ei muutenkaan ole kovin kummoinen, esimerkiksi kun Helsingissä sähköt olivat poissa tunnin verran, hätäkeskukset ruuhkaantuivat ja hermoheikot ahdistuivat, koska televisiota ei voinut katsella eikä edes radiosta kuulunut mitään.

Kotimaisten polttoaineiden kehittämisessä riittäisi paljon työtä, ja ennen kaikkea tarvittaisiin paljon rahaa. Ilman sitä kehitystyö ei onnistu. Mutta mistä se raha otettaisiin? Olisiko se pois lasten päivähoidosta, vanhushuollosta, pakolaisten avustuksista, sairaanhoidosta ja leikkausjonoista vai mistä?

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.