Kysymys:

Tuulilasi, heinäkuu 2005
Ketonen sitten tunnustautui Citikka-fobistiksi? Ostit kuitenkin 11 vuotta vanhan Xantian (kun sain halvalla, Sulo Wilén?), jonka totesit olevan liki ruosteeton. Tuliko tahaton moka tässä, kun menit noinkin paljon kehaisemaan? Olisihan sinun 60-luvun tilastojen perusteella pitänyt tietää, että kaikki ranskalaiset autot tulevat "kukkivan raudan maasta"!

Eikö se ole noin nyrkkisääntönä sellaista, että sen auton tekniikan kanssa pärjää, jos kori on ehyt? Päinvastainen tilanne on suurin piirtein toivoton! Kaasunestejousituskaan ei ole nykyisin mikään ongelma. Pitäähän perinteisiin autohinkin iskarit vaihtaa.

Tapio Ketonen:

Kiitoksia vain piiiitkästä jatkokertomuksesta, josta otin mukaan vain pari pätkää.

Tuo "kukkivan raudan maa" on todella hieno ja ilmeikäs ilmaisu, kiitoksia vain! Et kuitenkaan löydä mistään sellaista juttua, jossa minä olisin väittänyt ranskalaisten autojen ruostuvan muita herkemmin. Taitaa olla, että jutuissani väitetään päinvastaista.

En kuitenkaan ole ranskalaisten autojen suuri ihailija, koska teknisessä luotettavuudessa on esiintynyt aika paljon sanomista. Aiemmin rakenteetkin olivat korjaamisen ja huoltamisen kannalta mielestäni muita hankalampia, mutta nykyisin ei tässä suhteessa taida olla eri valmistusmaiden välillä eroja. Kaikista on tullut hankalampia korjata.

Tuossa jutun avauksessani oli hieman provosointia, mutta totuus on, että aika moni autonkäyttäjä suhtautuu juuri noin, eli siis kiertää mehumaija-Sitikat kaukaa. Jos näin ei olisi, ei se käytetyn hinta laskisi niin nopeasti. Sitä vartenhan tuo Xantia ostettiin, että nimenomaan saataisiin selville, ovat ko nuo ennakkoluulot aiheellisia vaiko turhia.

Asiasta on messuttu mm. Sitruunapatonki-sivulla, on valitettu että pitikö sitä nyt tuollainen loppuunsurvottu kiertopalkinto ostaa. Ja tietenkin se ostettiin siksi, että saataisiin näytetyksi toteen, että paskojahan ne Sitikat ovat, M.O.T.

Jätän nuo merkkiuskovaisten hurmahenkiset messut omaan arvoonsa. Minun mielestäni mikään auto ei ole hyvä tai huono sillä perusteella, millainen merkki siinä on keulalla. Oli keulalla sitten tähti, alikessunjämät, renkaat tai soikio, niin jos auto on huono, se pitää sanoa. Samoin jos se on hyvä, sekin pitää sanoa. Juuri tätä pyrimme testaustoiminnassamme selvittämään.

Käytetyn auton hankkiminen testiin ei ole aivan yhtä helppo juttu kuin sen hommaaminen itselle. Uskoisin osaavani ostaa aikä hyvänkin käytetyn auton. Ongelma vain on, että mitä sellaisesta sitten kirjoitettaisiin? Hienosti on mennyt, ei mitään vikoja koko kymppitonnin aikana? Ketä sellainen palvelisi?

Ei tietenkään kannata hommata täyttä pommiakaan, mutta kuitenkin käytetyn testiauton pitäisi olla hieman keskimääräistä huonompi, jotta pääsisimme toteamaan samoja vikoja, joihin muutkin käytettyjen käyttäjät törmäävät.

Xantia on osoittautunut aika hyväksi valinnaksi juuri tästä syystä. Siinä on ollut juuri sopivasti vikoja. Painevaraajan kaasut olivat vähissä, se vaihdettiin. Etupyörän laakeri ulvoi, sekin vaihdettiin. Jarrulevyt olivat uraiset ja etupalat lopussa, ne vaihdettiin. Takapalloista ovat myös kaasut vähissä, ne pitäisi vaihtaa. Takapään korkeussäätöventtiili takeltelee, sille pitäisi tehdä jotakin. Ja niin edelleen.

Valitettavasti paljon ajetussa autossa on usein myös vikoja, jotka ovat vähän ikävämpiäkin. Jäähdytysjärjestelmä hukkaa vettä. Tämä pitää selvittää, mutta en pitäisi mahdottomana, vaikka joutuisimme vaihtamaan kannentiivisteenkin. Mutta tuo vika ei ole Sitikan yksinoikeus, kansipahvi voi mennä mistä autosta tahansa.

Olet oikeassa siinä, että ruostevikainen auto on toivoton tapaus. Tosin lähitulevaisuudessa voidaan pitää toivottomana myös halpaa autoa, johon pitäisi hommata parin tuhannen elektroniikkaboksi. Pian ne kaiken huipuksi alkavat olla sellaisia, ettei sitä boksia voi vaihtaa kuin merkkikorjaamon testerien avustuksella.

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.