Kysymys:

Minua kiinnostaa tietää sellainen -ehkä yksinkertainenkin asia, että miten maavara mitataan autosta?

Mitkä ovat suv-autojen ja maastoautojen keskimääräiset maavarat, kun niitä ei aina edes mainita autonvalmistajien verkkosivuillakaan?

Jos maasturin maavara on 20cm, miten siihen on suhtauduttava, jos panssari ei suojaa kokonaan moottoria?

Tapio Ketonen:

Maavaran mittaustapoja taitaa olla yhtä monta kuin mittaajiakin. Jos oikein tiukkapipoisia ollaan, mitataan auton alustan alin kohta. Se löytyy hyvin usein maastureistakin edestä alatukivarren alta aivan pyörän vierestä. Sieltä mitattuna maavara ei taida edes maastureissa Hummeria lukuun ottamatta yltää tuohon mainitsemaasi kahteenkymmeneen senttiin.

Maavara ilmoitetaan autojen teknisissä tiedoissa äärimmäisen harvoin, ja ilmoitetulla lukemalla ei em. syystä juurikaan tee yhtään mitään. Mekään emme ole vielä ryhtyneet mittaamaan maavaraa koeajetuista autoista, vaikka asiasta on aina välillä ollut kahvipöytäkeskusteluja.

Aivan pyörän vieressä maavaran tarve on vähäisempi, joten käytännössä on oleellisempaa, miten pajon maavaraa on keskellä. Varsinainen umpimaasto on luku sinänsä, mutta käytännössä maavaraa tarvitaan ajettaessa tiellä tai ajouralla, josta on ajettu trakorilla tai kuorma-autolla. Niiden pyörät ovat painaneet pyöräurat syviksi ja keskelle on jäänyt korkeampi alue.

Jotta auto hyväksytään virallisesti maasturiksi eli M1G-ajoneuvoluokkaan, sen on täytettävä vähintään viisi seuraaviata kuudesta vaatimuksesta:
- lähestymiskulma on vähintään 25 °
- jättökulma on vähintään 20 °
- ylityskulma on vähintään 20 °
- maavara etuakselin kohdalla on vähintään 180 mm
- maavara taka-akselin kohdalla on vähintään 180 mm
- maavara akselien välillä on vähintään 200 mm
Tuo etuakselin maavara lienee ainakin useimmissa citymaastureissa se kohta, jossa tingitään. Tosin yhä useammin citymaastureita ei edes luokitella oikeiksi" maastureiksi. Näin on esimerkiksi Lexus RX300:n kohdalla, vaikka liki identtinen Toyota LandCruiser onkin M1G-luokassa.

Maastureissa on äärimmäisen harvoin alkuperäisvarusteena pohjapanssaria. Jos moottorin alla on jokin suojapelti, se ei riitä suojaamaan kiveen ajettaessa. Ja kivihän tiessä yleensä jää korkeammalle. Oli maavaraa alle tai yli 20 cm, ajaminen huonolla tiellä maasturillakin vaatii kuskilta järjen käyttöä ja myös taitoa. Pitää ajaa pahoissa paikoissa siten, ettei pohjaa kolhita. Tämä edellyttää, ettei ajeta syvissä raiteissa, ja että pahoissa paikoissa ajetaan riittävän hiljaa, jotta jousitus ei päästä pohjaa lyömään maahan.

Moottori ei useinkaan ole se ensimmäinen paikka, joka osuu maassa olevaan kiveen, poikittaiskoneisissa lelumaastureissa alinna on vetopyörästö ja ns. oikeissa maastureissa jakovahteisto. Pohjan kolhimista kannattaa välttää, vaikkeivät nuo mainitut kohdat olisikaan ensimmäisinä osumassa. Jokainen kolhu alustan kotelorakenteissa altistaa rakenteet ennenaikaiselle ruostumiselle. Kolhut siis pitäisi mahollisimman pian suojata ruosteenestoaineella sekä ulko- että sisäpuolelta.

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.