Kysymys:

On ymmärretty että Autoalan Liikkeenharjoittajan ei tarvitse, jos ei halua, mitään lisäkorvauksia suorittaa vaikka Kuluttajavirasto on sitä suositellut.
Autoalan liikkeenharjoittajalle seuraukset ovat merkitsemättömät, kun kunnolliset konkreettiset pakotteet käytännössä näyttää puuttuvan.
Ihmetyttää Lautakunnan suosituksien 80% noudattamista mistä suosituksista?? kun Autoalaa koskevia suosituksia ei lainkaan ole.
Olen kuullut varmoilta tahoilta , että Autoalan Liikkeenharjoittajat mielellään pyytävät ja ohjaavat kuluttajia menemään asiansa kanssa Kuluttajavirastoon.
Kuulemma Autoala Kartellimaisesti ei neuvottele lainkaan korvauksista kuluttajan kanssa asiallisesti. Kaikenmaailman verukkeisiin perustuen ja jopa toimien lakia vastaan asia kuluttajalle tehdään mahdollisimman vaikeaksi ja tarkoituksellisesti väsytetään. Näin Kuluttaja luopuu kaikista korvausvaatteistaan ja neuvottelut päättyvät siihen. Ei ihme jos lopuksi kaiken huipuksi Autoalan Liikkeenharjoittaja pyytää vuolasti kuluttajaa menemään Kuluttajavirastoon!
Ilmiselvästi nyt syyt ovat tiedossa ja ymmärretty. Autoalan Liikkeenharjoittajat eivät välitä Kuluttajaviraston suosituksista, koska täytäntöönpanon pakkotoimia ei ole olemassa. Näin ollen ei kannata tehdä suuritöisiä valituksia Kuluttajavirastoon?

Tapio Ketonen:

On totta, että valituksia ei kannata tehdä Kuluttajavirastoon, ne tehdään Kuluttajariitalautakunnalle. Kuluttajavirasto ei suosittele, mutta Kuluttajariitalautakunnan ratkaisut ovat suosittuksia.Lautakunnassa on edustajia useilta eri tahoilta, ja autoihin liittyvissä tapauksissa siellä on edustajat mm. Autoliitosta sekä Autoalan keskusliitosta. Mukana on siis edustus sekä autoliikkeitä että autoilijoita edustavilta tahoilta.

Lautakunta etsii sille tuotuihin tapauksiin ratkaisun, joka on tasapuolinen, mutta se on juridisesti vain suositus, se ei suoraan velvoita riidan osapuolia. Yleensähän kuluttajariidassa on kysymys siitä, että liikkeenharjoittaja ei hyväksy kuluttajan vaatimusta. Normaali menettely tällaisessa riitatapauksessa on viedä asia käräjäoikeuteen, ja sen ratkaisu sitten jo velvoittaakin, ellei asiaa ole viety hovioikeuteen.

Kuten aiemmin totesin, kuluttajariitalautakunnan suositus on vahva viite siitä, miten asia pitäisi oikeudenmukaisesti ratkaista. Se ei kuitenkaan velvoita käräjäoikeutta, se ratkaisee asian sille esitetyn todistusaineiston perusteella, johon toki Kuluttajariitalautakunnan päätöskin kuuluu.

Suomen oikeusjärjestelmän pahimpiin heikkouksiin kuitenkin kuuluu, että oikeuden toteutuminen ei ole mitenkään varmaa. Käytännössä jos tavallinen kuluttaja lähtee haastamaan oikeuteen jotakin maan autokauppaa hallitsevista vähittäiskauppakonserneista, vastapuoli marssittaa paikalle joukon huippujuristeja. Toki nämä toteavat heti juttuun tutustuessaan, kannattaako oikeuteen mennä, mutta jos he arvelevat, että kannattaa, kuluttajalla on vastassaan valtava määrä kaikenlaista todistusaineistoa, jonka hankkimiseen yksityisella ihmisellä ja hänen vähemmän tällaisten tilanteidsen erikoisuuksiin paneutuneella asianajajallaan ei ole mahdollisuuksia. Oikeudenkäynti on tavalliselle ihmiselle kohtuuton riski, jutun hävinnyt kun joutuu maksamaan myös vastapuolen oikeuskulut.

Yhteen aikaan Ku8luttajavirasto julkisti ns. mustaa listaa, jossa se julkisti niiden yritysten nimet, jotka eivät olleet noudattaneet silloisen Kuluttajavalituslautakunnan suosituksia. Tästä yrittäjäjärjestöt nostivat kovaa meteliä, enkä tiedä, mikä tilanne on nyt, eli ovatko nuo nimet nykyisin saataissa julkistamista varten. Tämä lista oli kuitenkin tehokas, sen perusteella kuluttajat osasivat varoa tekemästä kauppaa kieroiksi todettujen liikkeiden kanssa.

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.