Kysymys:

Kysymykseni on yksinkertaisuudessaan: Milloin yksityishenkilön kannattaa ostaa uusi henkilöauto?

Kysymys vaatii kuitenkin taustoitusta. Oma varsin vakaa näkemykseni on, että yksityishenkilön ei juuri koskaan kannata ostaa uutta henkilöautoa. Ainakaan normaaleilla ajomäärillä luokkaa 10000 - 50000 km vuodessa se ei kannata. Kun uudella noin 30000 euroa maksavalla henkilöautolla ajaa viiden vuoden aikana 100000 kilometriä, arvo putoaa alle puoleen. Kuitenkin 100000 km ajetulla on vielä valtaosa kilometreistä edessään.

Mielestäni halvimmaksi autoilu tulee normaali-ihmiselle muutaman tonnin hintaisella käytetyllä. Tietenkin vähän tarpeesta riippuen. Itse kaipaan hieman "luksusta", joten olen päätynyt ostamaan 5000  - 10000 euron käytettyjä. Painottuen aika lähelle 10000 euroa. Esimerkiksi tällä hetkellä autonani on noin 10000 euroa maksanut kuutisen vuotta vanha käytetty auto, jolla on ajettu aavistuksen yli 100000 kilometriä. Autossa on automaatti-ilmastointi, ABS-jarrut, ESP-luistonesto, vakionopeudensäädin, kaukosäädöllä toimiva keskuslukitus, sähköllä säätyvä kuskin penkki, kohtuullinen kulutus, eikä yhtään mitään vikaa.  Lisäksi tykkään ajettavuudesta ja vääntävästä diesel-moottorista.

Minusta edes sen klassisen myyntimiehen ei välttämättä kannata hankkia uutta autoa. Jos itse olisin myyntimies ja ajaisin vuodessa 50000 - 100000 kilometriä, hankkisin varmaankin jonkun muutaman vuoden vanhan käytetyn, jolla on ajettu suhteellisen nopeasti 100000 - 200000 kilometriä. Tällaisenkin auton hinta on pudonnut jo karkeasti puoleen uudesta ja kilometrejä on vielä varsinkin pitkässä ajossa jäljellä vaikka millä mitalla.

Vastasin edellä jo oikeastaan kysymykseeni. Juuri kenenkään ei kannata hankkia uutta autoa. Mutta mikä on Ketosen mielipide asiaan?

Tapio Ketonen:

Mielipide on aika lailla sama. Ei varmaankaan kannata, koskapa auton ostaminen kannattaisi. Auto kuluttaa aina rahaa, ja sen arvo laskee koko ajan.

Kyllähän uuden auton ensimmäiset kilometrit tulevat kaikkein kalleimmiksi. Hinta romahtaa aika lailla, kun auto rekisteröidään ja otetaan käyttöön. Melkein uudelle käytetylle ei löydy ostajaa, joka maksaisi autosta melkein uuden hinnan, käytössä jo olleen auton hinnan pitää olla selvästi edullismpi kuin aivan uuden.

Auton arvo laskee siis aivan uutena eniten. Kun uutuudenkiilto on häipynyt, hintakehityksessä seuraa loivenevan laskun vaihe. Euromääräisesti hinnan lasku pienenee koko ajan, ja kun autoon sidottu pääomakin samalla laskee, arvon aleneminen ja pääoman korkokulut merkitsevät koko ajan pienempää summaa.

Sitten vastaan tulee sekin vaihe, kun auto alkaa vaatia korjauksia. Ne nostavat käyttökuluja, mutta korjausten merkitystä tupataan kuitenkin aika usein liioittelemaan. Asianmukainen huolto ja ajoissa tehdyt korjaukset tulevat käytännössä halvemmiksi kuin korjausten viivyttäminen. Lisäksi hyvin huolletun auton luotettavuus pysyy parempana.

Varmaankin taloudellisin tapa autoilla olisi ostaa auto noin vuoden ikäisenä ja ajaa se sitten loppuun eli romutukseen saakka. Autokauppias syö pöydässäsi, eli aina kaupan yhteydessä kauppiaalle menee aikamoinen summa rahaa.

Useimmat tietävät tämän, mutta silti autoja halutaan vaihtaa muutaman vuoden välein. Se on sitä turhamaisuutta, joka ohittaa järkiseikat. Tätä ei kuitenkaan kukaan tunnusta, vaaan autonvaihdolle keksitään huima määrä erilaisia selityksiä.

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.