Kysymys:

Onko Ketosen mielestä Suomessa nopeusrajoitukset kohdallaan? Enkä nyt tarkoita näitä surullisenkuuluisia talvinopeusrajoituksia, joita ei ole tietääkseni missään muualla kuin Suomessa, vaan rajoituksia yleisemminkin. Alemman tason tieverkolla rajoitukset ovat enimmäkseen kohdallaan, mutta taajamien liepeillä ja varsinkin nykystandardin mukaisella päätieverkolla ei alkuunkaan. Onhan se hieman hassua, kun nopeusrajoitukset ovat edelleen samat kuin ne olivat silloin kun, tiet olivat mutkaisempia, kapeampia ja mäkisempiä kuin nykyisin. Autojen kehitys on vielä hurjempi. Nopeusrajoitusten "keksimisen" aikoihin teillämme ajeltiin autoilla, joille 100km/h oli  nopeus, joka ei taatusti huomaamatta ylittynyt. Suunnilleen yhdeksässäkympissä sai ruveta katselemaan sivuikkunasta, että ollaanko vielä maanpinnalla vai joko on noustu ilmaan.  Olisi siis varmaankin syytä ns. päivittää nämä päätieverkon nopeusrajoitukset sellaiselle tasolle, että tavallinen lainkuuliainen virtanen kokisi niiden noudattamisen mielekkääksi. 

Käsite, "suurin sallittu nopeus", pitäisi tarkoittaa arkijärjellä sitä, että kun sellaista nopeutta ajaa, niin tuntuisi luontevalta ajaa hieman hiljempaa. Siis että ei tarvitsisi pelätä että tahattomasti ajaa liian lujaa. Ymmärrän kyllä, että tällainen nopeusrajoitusten järkeistäminen on tässä maassa mahdotonta siitä yksinkertaisesta syystä, että kukaan ei uskalla sellaista esittää. 

Tapio Ketonen:

Nykyinen rajoitusjärjestelmä tuli käyttöön kesällä 1973. Saman vuoden lopulla määrättiin yleinen 80 km/h kattonopeus energian säästämiseksi. Säästötoimet loppuivat seuraavaksi kesäksi, jolloin alkanutta rajoitusjärjestemää muutettiin niin, että 120 km/h sallittiin vain moottoriteillä. Kesällä 1973 se oli käytössä myös valtateillä, esimerkiksi Forssa-Turku-välillä.

Kyllä tuolloinkin autot kulkivat pitkälle toistasataa, ja niillä myös ajettiin niin kovaa. Nykyaikaan verrattuna oli se ero, että yli 150 km/h kulkivat vain ns. kovat rassit kuten sportti-Volvot ja isommat Mersut - Bemareita ei juuri ollutkaan.

Nopeusrajoitukset ovat tarpeen, ja käsite "luonteva nopeus" on epämääräinen. Jonkun mielestä olisi luontevaa ajaa samassa paikassa sataaviittäkymppiä, toisen seitsemääkymppiä. Tarkoitus lienee ennen kaikkea vaikuttaa niihin yli 90 prosenttiin autoilijoista, jotka ovat mielestään keskimääräistä parempia kuskeja ja voisivat mielestään ajaa paljon kovempaa kuin muut.

Tärkein asiassa on eräs fysiikan peruskaavoista: Ek =  m * v2/2. Ek on liike-energian määrä, m liikkuvan esineen (auton) massa ja v sen nopeus (m/s). Eli kun nopeus nousee kaksinkertaiseksi, liike-energian määrä nousee nelinkertaiseksi. Koska jarrutuksessa autoa hidastava voima pysyy nopeudesta riippumatta samana, myös jarrutusmatka kasvaa liike-energian tapaan nelinkertaiseksi. Jos hidastuminen tapahtuu törmäämällä, jälki riippuu tuosta energian määrästä.

Hitaammalla nopeudella tapahtuvien törmäysten aiheuttamat vauriot ovat vähäisemmät. Autojen turvarakenteet pystyvät suojaamaan autoissa olijoita, jos törmäyksen voima pysyy tietyissä rajoissa. Jalankulkijoilla ei ole tätä suojaa, heitä suojaa törmäyksessä auton kanssa ainoastaan törmäysnopeuden pysyminen riittävän pienenä. Tästä syystä kaupunkien keskusta-alueilla nopeusrajoituksia on laskettu neljäänkymppiin, pahimmissa paikoissa jopa kolmeenkymppiin.

Maantiellä perusrajoitukseksi on valittu 80 km/h. Suurimmalla osalla Suomen 454 000 km pituisesta tieverkosta on tämän alaisia. Käytännössä rajoitukset koskevat pääasiassa vain valtion hoidossa olevia teitä, joita on n. 78 000 km sekä kaupunkien hoitamia katuja, joita on noin 26 000 km. Loput ovat yksityisteitä, mm. metsäautoteitä ja vastaavia.

Yli 80 km/h rajoitus tulee kysymykseen lähinnä valtateillä (8 600 km), kantateillä (4 700 km) ja seututeillä (13 500 km). Vain moottoriteillä rajoitus voi olla 120 km, muualla se on enintään 100 km/h. Liikennevaloin varustetuillatieosuuksilla rajoitus on enintän 70 km/h.

Mielestäni pahin ongelma nykyisissä rajoituksissa on niiden epäloogisuus. Jos autoilija ei silmä kovana koko ajan tarkkaile, mikä on voimassa oleva rajoitus, monessa paikassa ei voi mistään päätellä, onko rajoitus 50. 60, 70, 80 vai 100 km/h. Samanlaista umpimetsää voi kasvaa tien molemmin puolin, oli rajoitus mikä tahansa noista. Näiden rajoitusten esiintyminen riippuu lähinnä siitä, miten aktiivinen ja äänekäs tätiyhdistys paikkakunnalla sattuu toimimaan.

Toinen ongelma on rajoitusten jatkuva vaihtuminen. Periaatteessa on tietenkin järkevää, että nopeutta rajoitetaan nimenomaan risteysten kohdalla, mutta tie ja risteykset pitäisi rakentaa sellaisiksi, että niiden turvallisuus ei ole pistekohtaisten rajoitusten varassa. Jatkuvasti vaihtuvista rajoituksista jää käytännössä moni muutos huomaamatta.

 

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.