Kysymys:

Tuulilasin numerossa 9/2014 oli ansiokas juttu itsestään liikkuvista robottiautoista. Olen ammatiltani ”koodari”, eli teen ohjelmakoodia työkseni. Robottiautojen kanssa minulla ei ole mitään tekemistä, mutta asia tietenkin jo ammatin puolesta kiinnostaa. Omasta mielestäni kaksi asiaa on varmaa:

1. Kymmenen vuoden sisään meillä on ainakin jonkin verran liikenteessä autoja, jotka pystyvät ajamaan itsenäisesti joillain tieosuuksilla sopivissa olosuhteissa.
2. Kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa täysin itsenäiseen toimintaan pystyvään autoon on vielä matkaa. Nähtäväksi jää, näemmekö sellaista elinaikanamme.

Ensimmäistä kohtaa on helppo perustella. Jollette usko, katsokaapa vaikka näitä videoita:

http://www.youtube.com/watch?v=SxGY4iH5AAc

http://www.youtube.com/watch?v=LHqB47F12vI

Videoista jokainen näkee, että jo tällä hetkellä pystytään rakentamaan auto, joka ainakin hyvissä olosuhteissa hyvin merkityllä tiellä pystyy liikkumaan muun liikenteen seassa. Jonkinlainen super-cruise on siis tulevaisuudessa tulossa.

Enemmän ainakin itseäni kiinnostaa, kuinka pitkälle automaattiohjauksessa päästään. Tuulilasin jutussakin mainittiin lumiolosuhteet, heikosti merkityt tiet, tavallisuudesta poikkeavat tilanteet, vaikkapa poliisi ohjaamassa liikennettä. Itse en ole nähnyt robottiautovideoita, joissa robottiauto liikkuisi huonolla säällä. Miten mahtaa robottiauto pärjätä esimerkiksi rankkasateella, kun näkyvyys heikkenee. Ilmeisesti lumiolosuhteissa robottiautoja on testattu verrattain vähän ja veikkaisinpa robottiautolle olevan varsin mahdotonta ajaa esimerkiksi lumimyräkän jälkeisellä tiellä, kun kaikki kaistamerkinnät ovat lumen peitossa. Robottiautoissa täytyy myös olla paljon kameroita, etäisyystutkia jne. Miten nämä mahtavat toimia vaikkapa lumisateessa. Mitä tapahtuu, jos kameran linssi on täynnä lunta.

Robottiautojen ongelmana on myös varmasti se, että ne joudutaan rakentamaan äärimmäisen varman päälle. Esimerkiksi tilanteessa, jossa on satanut lunta, saatetaan joskus tarvita hieman rajumpaa kaasunkäyttöä ja määrätietoisuutta ajamiseen, jotta ylipäänsä päästään etenemään. Robottiautoa on varmasti hyvin vaikea ohjelmoida tällaiseen toimintaan.

Varsinaiset kysymykseni Ketoselle:
Onko Ketosella/Tuulilasilla erityistä tietoa liittyen robottiautojen kohtaamiin haasteisiin? Yhdyttekö esimerkiksi noihin esille nostamiini asioihin.

Onko Ketosella/Tuulilasilla lähitulevaisuudessa mahdollisuus tutustua robottiautoprojekteihin. Mielestäni robottiautojen todellinen taso nähdään vasta niitä ulkopuolisten testatessa. Mainosvideoita voidaan aina tehdä, mutta autojen selviäminen käytännön tilanteissa onkin sitten toinen juttu.

Tapio Ketonen:

Robottiautot ovat veilä toistaiseksi tutkimusprojekteja. Uskoisin, että ennen täysin itsenäisesti liikenteessä liikkuvien autojen tuloa ehtii vielä paljon vettä virrata Vantaassa. Pidän todennäköisenä, että tuon tutkimuksen hedelmiä tullaan ensiksi näkemään jossakin muodossa kuljettajaa avustavissa järjestelmissä. Varmaankin noita päästään lähivuosina ainakin rajoitetusti kokeilemaan. Tähän mennessä kokemukset rajoittuvat kyydissä oloon tilanteessa, jossa tehtaan koeajaja istuu ratin takana kädet valmiina tarttumaan rattiin.

Jo yli 30 vuotta sitten VW:n tutkimuskeskuksessa tutkittiin automaattista saattueajoa, jossa autoletka kiitäisi moottoritiellä erittäin pienin keskinäisin etäisyyksin ja täysin automaattisesti. Järjestelmässä saattueen autot seurustelivat keskenään ja pitivät etäisyyden edellä kulkevaan automaattisesti vakiona. Suunnassa pysyttiin tiehen upotetun kaapelin avulla. Kyseessä oli jonkinlainen robottiautojen esiaste.

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.