Kysymys:

Mitä mieltä ketonen on tästä kaavaillusta 1500€ romutuspalkkiosta? Omasta mielestäni täyttä idiotismia, enkä ymmärrä kuinka valtiolla tässä taloustilanteessa on ylipäätään varaa moiseen.

Hyvin harva autoilija, joka ajaa n. tonnin autolla tuskin vaihtaisi sitä romutusbonuksesta huolimatta uuteen. Jos autolla on taas arvoa enemmän kuin 1500€, kuten monella 10-vuotiaalla autolla on, niin sehän kannattaa myydä itse. Uusien autojen autokauppiaana työskentelevä tuttavani ei muistanut yhtään tapausta, jossa vaihdossa tulisi n. tonnin kulkine. Vanhempia harrasteautojaan taas kukaan ei varmasti halua romutettavaksi antaa. En yksinkertaisesti ymmärrä mikä tämän kampanjan tarkoitus olisi ja ketä varten se tehtäisiin? Lisäksi jos uuden auton ostaa, niin siitä on saatavissa usein melko hyvä käteisalennus, jonka romutusbonus varmasti söisi pois.

Tuulilasin kirjoituksissa on usein oltu huolissaan vanhenevasta autokannasta. Olen miettinyt voisiko yksi autokantaa vanhentava tekijä olla yksinkertaisesti autojen teknisen kestävyyden paraneminen? 70-luvulla moottori vähintäänkin hoonattiin yleensä viimeistään 200tkm ajettuna, ja korissa oli ruostetta jo parivuotiaana. Autojen tekninen kestävyys on parantunut huimasti, eikä esimerksi 2004 mallisessa autossa usein ole mitään tämänkaltaisia ongelmia. Monilla ei välttämättä ole tarvetta tai mielenkiintoa vaihtaa autoa usein, mikäli vanhassa ei ole mitään vikaa.

Tapio Ketonen:

Kun automyynti romahti vuoden 2008 talouskriisin alkaessa, monissa suurissa autoteollisuusmaissa otetiin käyttään romutuspalkkio. Ajatuksena oli näin antaa lisävauhtia autokaupalle. Jonkin verraan näin tapahtuikin, mutta esimerkiksi Saksassa ei tulokseen oltu lainkaan tyytyväisiä. Siellä todettiin, että myynnin kasvu kohdistui ennen kaikkea halvimpiin pikkuautoihin, ja netulivat useimmiten Koreasta. Myös Dacia kuului romutuspalkkiojärjestelmästä selvästi hyötyneisiin malleihin.

Ongelmaksi todettiin myös, että kun romutusbonuksen maksaminen päättyi, autokauppa hiljeni tavallistakin enemmän. Kuviteltiin, että talouslama olisi ollut lyhytaikainen ilmiö, mitä se ei suinkaan ollut eikä ole. Mielestäni valtion rahojen laittaminen romutusbonusjärjestelmään on likimain hulluinta mitä edusmiehemme ja -naisemme voivat tehdä.

Ajatukselle on valtionvarainministeriön virkamiesten ollut pakko näyttää vihreää valoa. Onko ministeriöstä jo ennestäänkin perin himmeänä tuikkinut järjen valo päässyt nyt kokonaan sammumaan? Autokaupan edusmiesten innon asian edistämiseen toki ymmärrän, mutta ei kaikkeen lobbaamiseen pitäisi sentään suostua. Olkoonkin, että olen monesti ennenkin todennut Autotuojien vaikutusvallan valtion toimiin ja lainsäädäntöön kohtuuttoman suureksi.

Olisi tietenkin autoilijan kannalta edullisinta ostaa uusi auto ja ajaa sillä niin pitkään kuin se kulkee, viedä auto sitten romutukseen ja ostaa jälleen uusi auto. Ihmiset vain eivät toimi mäin. Tutkimalla ensirekisteröintien ja omistajanvaihdosten lukumääriä on helppo todeta, että auto vaihtaa omistajaa keskimäärin noin kolmen vuoden välein. Uuden auton ostaja ostaa taas uuden noin kolmen vuoden päästä, ja vanha menee vaihdossa autoliikkeeseen. Sieltä sen ostaa joku vanhemmalla autolla ajava, joka taas jättää vanhan ajopelinsä liikkeeseen.

Lopulta vaihdossa tulevat ajoneuvot ovat niin epäilyttäviä kunnoltaan, että hienommat autoliikkeet eivät halua niitä enää myydä. Nämä kerätään takapihalle riviin, josta ne myydään suurempana eränähalpoihin autoihin erikoistuneille pikkuliikkeille tai "yksityishenkilöille", jotka kauppaavat niitä katuvarsissa. Iso ja mainestaan kiinni pitävä liike ei halvimpia autoja myy, sillä kuluttajansuojalain määräämä myyjän tuotevastuu on liian suuri talousriski. Isompi korjaus yhteen autoon voi viedä myyntikatteen monelta halpikselta. Joku "Arskan auto ky" voi kylmän rauhallisesti viitata kintaalla asiakkaiden vaatimuksille, jos niin sattuisi käymään, että joudutaan oikeuteen ja hävitään, firman voi aina kaataa konkurssiin. "Tilapäisesti työttömäksi jäätyään kaverin autoa kauppaavaa" taas kuluttajansuojalaki ei kosketa lainkaan.

Tämä on siis autokaupan kiertokulku, josta ottaa leipänsä aika moni kauppias, vaihtoautokunnostaja ja lopulta katuvarressa pimeää bisnestään harjoittava trokari. Ei uuteen vaihdossa tule kovin usein tonnin ritsoja.

Romutusbonus tosiaan varmasti söisi tuntuvasti käteisalennusta, olkoonkin että nykyisin uusien autojen myynnin katteet ovat yllättävän pieniä. En tunne  asiaa lähemmin, mutta muistelen, että romutusbonukseen olisi myös autoala tulossa mukaan tuntuvalla osuudella. Koska rahaa ei putoa noin vain taivaasta, tämä autoalan raha olisi tietenkin kotoisin juuri noista alennuksista.

Autoliikkeet tekevät suuren osan katteestaan käytettyjen kaupalla. Siinä pärjääminen vaatii aika hyvää osaamista ja hieman ennustajan lahjojakin. Maassa on kuitenkin paljon hyvin menestyviä autoliikkeitä, joiden liiketoiminta perustuu vain ja ainoastaan käytettyjen autojen kauppaan.

On selvää, että autokantaa vanhentaa kestävyyden huima paraneminen. Moottorit kestävät useita satoja tuhansia kilometrejä, moottoriremontit ovat käytännössä historiaa. Ruostuminen on saatu kuriin paremmilla materiaaleilla, kestävämmillä rakenteilla, paremmilla pohjamaalauksilla, re-käsittelyillä ja suojapaneloinneilla. Muistan ajan, jolloin jotkut Skodat ja Moskvitshit olivat jo 2-3 vuoden iässä täynnä ruostereikiä, ja autoihin tehtiin vähintään venttiiliremontteja kerran vuodessa.

Sama käyttöiän piteneminen näkyy useimpien maiden rekisteröintitilastoista. Esimerkiksi Saksassa keski-ikä  on kasvanut huimasti. Tällä vauhdilla se lähestyy muutamassa vuodessa kymmentä vuotta, vaikka Saksan autoala on mittavalla lobbaamisellaan saanut läpi kaikenlaisia autojen uusimiseen vähintään puoliksi pakottavia säännöksiä kuten suurempien kaupunkien ympäristövyöhykkeet ja päästötasoista riippuva vuosiverotus.

On kuitenkin yksi pätevä syy, minkä takia autokantaa olisi syytä uudistaa. Uudet autot ovat paljon turvallisempia kuin vanhat. Vaikka autojen edellä kulkevan punaisen varoituslipun käyttöä vaatineiden hengenheimolaiset toisin väittävät, nopeusrajoitukset ovat vain pieneltä osalta vaikuttaneet siihen, että liikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrät ovat liikenteen huimasta kasvusta huolimatta laskeneet.

Uusien autojen rakenteet toimivat törmäystilanteissa aivan toisin kuin ikivanhojen, ne suojaavat autossa olijoita tehokkaasti. Merkittävimpiä uusia parannuksia turvallisuuteen on ajonvakautus eli ESP, joka vähentää oleellisesti tieltä suistumisen ja ajoneuvon hallinnan menetyksen vaaraa. Muitakin uusia kuljettajaa avustavia järjestelmiä on tullut, esimerkiksi kaistavahti ja kuljettajan vireystilan valvonta. Törmäyksen estojärjestelmät kehittyvät huimaa vauhtia, ja varmaankin kovasti puheenaiheena olevan automaattisen ajamisen kehitystyön yhteydessä tulee sivutuotteena uusia innovaatioita.

Aikoinaan Henry Ford oli pitkään sitä mieltä, että hänen kehittämänsä T-mallin Ford oli autotekniikan kehityksen huipentuma, parempaa ei tarvittu. Hän joutui kuitenkin myöntämään, että kehitys kuitenkin jatkui ja ajoi T-mallin ohi. Kehitys jatkuu edelleen. Siksi olisi tärkeää, että käyttäjät pääsisivät nauttimaan sen parhaista hedelmistä kuten paremmasta turvallisuudesta.

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.