Kysymys:

Kovasti puhutaan pienen vierinvastuksen renkaista ja niiden polttoainetta vähentävästa vaikutuksesta, mutta miten on tien pinnan merkitys kulutukseen? Itse olen huomannut 25 km työmatkallani, josta puolet on uutta sileää asfalttia ja puolet vanhaa. Uudella sileällä pinnalla ajotietokone näyttää selvästi pienempää kulutusta. Maasto on tasaista koko matkan. Olettekos tätä koskaan tutkineet tarkemmin? Lisäksi ihmetyttää tämän uuden moottoritien päällysteiden erot vasemman ja oikean kaistan välillä. Oikealla on selvästi karkeampi pinta kuin vasemmalla. Tämän kuulee melussakin kun ajelee eri kaistoilla. Näillä polttoaineen hinnoilla jokainen desilitra merkitsee...

Tapio Ketonen:

Renkaan vierinvastus syntyy renkaan ja tien välisen kosketuksen yhteydessä tapahtuvasta muokkaustyöstä. Energia ei häviä minnekään, mutta muuttaa olomuotoaan. Niinpä se tässä muokkauksessa muuttuu pääosin lämmöksi, mutta osa  kuluu erilaisten värähtelyjen, myös kuuluvan äänen aikaansaamiseen. Ei äänikään synny tyhjästä.

Tämän ilmiön tutkiminen on meille aivan liian kallis ja työläs asia, mutta tutkimusta voitaisiin käynnistää esimerkiksi diplomityönä. Jos tuloksia näyttäisi tulevan, lisätutkimusta pitäisi tehdä valtion varoilla esimerkiksi VTT:n tie- ja liikennelaboratoriossa.

Kaikkiaan vierinvastuksen osuus kokonaiskulutuksesta on varsin pieni, vain muutamia prosentteja. Vaikka rengasvalmistajat kehuvat, miten jonkin uutuusrenkaan vierinvastusta on laskettu vaikkapa kymmenen prosentin luokkaa, vaikutus kulutukseen jää pieneksi. Matalia kulutuslukemia jahdattaessakuitenkin poimitaan kaikki marjat maasta, prosentin kymmenyksetkin kelpaavat.

Suomessa tiepäällysteet ovat jo uutena varsin karkeita. Tähän mentiin joskus 60-70-luvulla, kun todettiin, että etenkin uudet päällysteet olivat vaarallisen liukkaita sateella. Maamme kovasta kallioperästä saatava kiviaines kestää varsin hyvin kulutusta, mutta kun samalla pinta halutaan suurella raekoolla saada turvallisuussyistä karkeaksi,kestävyys heikkenee ja samalla rengasmelu kasvaa.

Pinnan karkeus vuuttuu vuoden eri aikoina. Talvella henkilöautojen nastarenkaat murentavat pintaa osaltaan, ja suuri vaikutus on myös kostealla tiellä kivirakeiden välistä valtavalla nopeudella virtaavalla vedellä ja suolaliuoksella, kun raskas suurirenkainen kuorma-auto kulkee tiellä. Tiestä irtoaaa kiviä, ja se muuttuu karkeammaksi.

Kesällä taas raskas liikenne painaa kiviä alaspäin, ja lämmön ansiosta joustavammaksi muuttunut bitumi pursuaa rakoihin, jolloin pinta siliää.

Renkaan ja tien kosketuksesta syntyvä melu on suuri ongelma. Muistan jo neljännesvuosisadan takaa, miten MAN-kuorma-autotehtaan tutkijat kertoivat, että jos täysi puoliperävaunuyhdistelmä eli rekka kulkee tiellä 80 km/h, muutaman sadan metrin päästä ei voida erottaa, onko auton moottori käynnissä, vai ei. Äänenvaimennus ja muu meluntorjunta ovat tänä aikana kehittyneet paljon, mutta rengasmelulle ei ole tapahtunut kovin paljon.

Pienempi vierinvastus tarkoittaa, että renkaan pinnassa tapahtuvaa muokkautumista on onnistuttu vähentämään. Ihanne tältä kannalta olisi sileällä tiellä kulkeva sileäpintainen teräspyörä. Junassa tässä on päästy likimain ääririlanteeseen. Ongelmana vain on, että maantie ei ole sileä, ilmakumirenkaan antama jousto on välttämätön. Myös ohjautumisominaisuudet ja ennen kaikkea jarrutuspito pitää saada samaan pakettiin.

Rengas on kaikilta ominaisuuksiltaan kompromissi. Tarvitaan äärimmäistä tasapainoilua, muuten ollaan kuin varis tervatulla sillalla, välillä tarttuu nokka, välillä pyrstö.

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.