Kysymys:

Tuulilasin uusimmassa numerossa oli nykyaikaisten polttomoottoriautojen vertailu. Vertailtaessa niiden kulutuslukemia lehden vanhoihin vertailuihin 80-90 luvuilta, joissa on mukana uusimmassa vertailussa mukana olleiden autojen senaikaisia vastineita, voimme todeta, että vanhempien autojen kulutus ei yleensä ole ainakaan suurempi kuin uusissa. Usein jopa pienempi. Esimerkkeinä vaikkapa Kadetit, Escortit, 323:set jne. Bensamoottorien tosielämän kulutus on havaintojeni mukaan pyörinyt käytännössä samoissa lukemissa 80-luvulta alkaen, ainakin jos viitataan yleisiin arkimoottoreihin kokoluokassa 1.3-2.0. Tällöin myös niiden CO2 lukemat ovat samaa tasoa. Tunnettu juttuhan on, että virallinen kulutus ei vastaa tosielämän kulutusta.

Tuulilasin jutuista olen saanut käsityksen, että toimittajien toiveena on autokannan nopea uusiutuminen ja tässä usein argumentoidaan, että vanhat autot ovat saastepommeja. Jos jätämme muut päästöt huomioimatta ja keskitymme CO2-päästöihin, kuten automarkkinoinnissa tehdään, niin eihän tämä väite pidä paikkaansa, mikäli kulutus-, ja sen myötä CO2-lukemat ovat käytännössä samoja? Tähän kun vielä huomioidaan uuden auton valmistamisen ja vanhan romuttamisen aiheuttamat päästöt, niin syyttäminen on entistä aiheettomampaa. Lisäksi vanhoilla autoilla harvemmin ajetaan 20-30tkm vuodessa, kuten uusilla. Katalysaattorin tulemisen jälkeen 1992 myös muut päästöt ovat olleet kurissa.

Yleensäkin tämänkaltainen vanhojen autojen syyttäminen Suomen suurimmassa autolehdessä on hieman kyseenalaista. Tuulilasin lukijoihin lukeutunee itseni lisäksi paljon muitakin vanhojen autojen harrastajia, joita toimittajista huokuva asenne "vanhat saasteläjät kierrätykseen ja murskaimeen" saattaa ärsyttää.

Tapio Ketonen:

Vähäpäästöiusyys- eli katalysaattoripakko tuli voimaan vuonna 1991, ja viimeistään vuodesta 1992 kaikki uudet henkilö- ja pakettiautot on varustettu katalysaattorilla. Katalysaattoritekniikan käyttöönotto vähensi ns. säänneltyjä päästöjä (CO, NOx, HC) yli 90 prosenttia.

Jo pelkästään katalysaattoritekniikkaan siirtyminen nosti autojen kulutusta muutaman prosentin, sillä se vaatii, että moottori toimii mahdollisimman tarkkaan ihanteellisella polttoaine-ilmasuhteella, lambda=1. Taloudellisuuden kannalta taas paras tulos saavutetaan pienellä ilmaylimäärällä, lambda > 1. Toisaalta taas katalysaattorien vaatima tarkka seossäätö käytännössä pakotti siirtymään polttonesteen suihkutukseen, kaasuttimet siirtyivät historiaan.

Lyhyen, halvimmissa malleissa käytettyjen  elektronisten kaasuttimien ja yksipistesuihkutusten kauden jälkeen kaikissa autoissa ryhdyttiin käyttämään elektronisesti ohjattua monipistesuihkutusta sekä myös elektronisesti säädettyä sytytysjärjestelmää. Tarkempi polttonesteen syötön ja sytytyksen ohjaus taas paransi moottorien taloudellisuutta.

Samoihin aikoihin Saksassa Auto Motor und Sport -lehti teetti suuren törmäystestisarjan, jossa törmäysnopeus oli nostettu normien mukaisesta 50 km/h:sta 55 km/h:ssa. Monet autot suorastaan romahtivat testissä, ja tämän seurauksena rakenteisiin tuli pikavauhtia merkittäviä vahvistuksia. Niiden myötä autojen paino kasvoi hetkessä 200-300 kg, eikä tämä lisämassa kulje ilmaiseksi. Sittemmin autojen varusteiden määrä ja myös mitat ovat kasvaneet, ja samalla painokin on edelleen noussut.

Missään vaiheessa vaatimukset vanhojen autojen romuttamisesta eivät ole koskeneet harrasteajoneuvoja. Ne ovat lähinnä kohdistuneet niihin autoihin, jotka kulkevat tiellä sankkaa savupilveä perässään vetäen. Näiden autojen muukin liikenneturvallisuus on yleensä vähän niin ja näin. Harrasteautot eivät ole tällaisia.

Joillakin toki on tuollaista mainittua  "vanhat saasteläjät kierrätykseen ja murskaimeen" -asennetta, mutta rehellisyyden nimessä on todettava, että päästöillä ei ole mitään merkitystä. Kaasuttimella varustetuilla autoilla ei enää ajeta mitään merkittäviä määriä, ne alkavat olla jo lähes museoiässä. Katalysaattoriautoilla taas ero US-83- ja Euro 6 -päästöjen välillä ei sekään ole päästömäärien kannalta läheskään yhtä suuri kuin ECE15-04-tason ja US-83:n välillä.

Sen sijaan uusien autojen tärkein etu on merkittävästi parantunut turvallisuus. Nykyautoissa ovat lukkiutumattomat jarrut ja ajonvakautus pakollisia, ja varsinkin viimeksimainittu parantaa aivan oleellisesti ajamisen turvallisuutta. Myös turvallisuus törmäystilanteissa on nyt merkittävästi parempi kuin 90-luvun alun autoissa.

Toki turvallisuuskin riippuu ensi sijassa ratin ja penkin välistä. Vanhallakin autolla pärjää, jos ajotaito on kohdallaan, eikä kuljettaja ota ajaessaan turhia riskejä. Vastaavati uudellakin autolla voi joutua kuolonkolariin, paraskaan elektroniikka ei pysty auttamaan, jos ajotavoilla ylitetään fysiikan lakien rajaamat mahdollisuudet.

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.