Kysymys:

Minulla on 2011 Volvo V50 1.6d, jolla on ajettu 89tkm. Olen miettinyt, että virityttäisin auton eräällä tunnetulla keski-suomalaisella virittäjällä. Virityksellä pitäisi saada n. 25% lisäys niin tehoon, kuin vääntöön. Ns. Chiptuning, eli lastuttaminen on melko yleistä, mutta ongelmista ei juurikaan tunnu löytyvän infoa. Onko virittäminen vaarallista moottorin ja turbon kestävyyden kannalta, ja miksi? Olen lukenut, että valmistajat monesti alivirittävät koneita saadakseen päästöt mahdollisimman alhaisiksi. Pitääkö tämä paikkansa?

Tapio Ketonen:

Vanha mekaniikan vipusääntö sopii virittämiseenkin oikein hyvin: Mikä voimassa voitetaan, se matkassa menetetään. Tehon lisääminen käy enemmän paikkojen päälle. Valmistajat pitävät tehot kurissa ennen kaikkea varmistaakseen niiden kestävyyden. Tietenkin päästövaatimusten täyttäminen on aina perusedellytys.

Päästöillä tarkoitan tässä nimenomaan säännneltyjä päästöjä (CO, HC, NOx, hiukkaset). Mielestäni hiilidioksipäästöistä pitäisi käyttää niiden oikeaa nimitystä, eli pitäisi puhua kulutuksesta. Siitähän on kysymys, sillä CO2-päästöt riippuvat aivan suoraan käytetyn polttonesteen määrästä.

Kyllähän turboahdetusta moottorista irtoaa lastuvirityksellä enemmän tehoa. Siksi se onkin määrätty muutoskatsastusvelvollisuuden alaiseksi. Eli jos auton moottorinohjausta muutetaan, auto pitää viedä katsastukseen, jossa lastuttajan antamista todistuksista todetaan, että asennetulla virityssarjalla on virallinen hyväksyntä. Se tarkoittaa, että sarjan valmistaja on teettänyt sarjalle vaadittavat päästömittaukset, ja saavutettu tehonlisäys ei ole liian suuri ko. automallille.

Käytännössä tuo katsastaminen tuppaa monelta unohtumaan, eikä lastuvirityksen toteamiseen vuosikatsastuksessa yleensä ole mitään keinoja. Mutta jos se "tunnettu keskisuomalainen virittäjä" hoitaa autoon mukaan katsastuksessa tarvittavat paperit, niin silloin homma on ok. Jos häneltä ei niitä papereita saa, silloin oikeastaan olisi rikosilmoituksen paikka. Tässä tapauksessa yritystoiminta perustuu tahalliseen ajoneuvomääräysten rikkomiseen, ja siitä palkinnot jaetaan oikeussalissa.

Viritetyn auton käyttäjältäkin vaaditaan hieman osaamista ja ymmärrystä. Mieleen tulee eräs kaveri vuosikymmenten takaa, hän oli laittanut W110-koriseen Mercedes-Benz 200D:hen turboahtimen. Ennustelin hänelle pikaista moottoriremonttia, mutta hän oli eri mieltä. Hän kertoi laittaneensa turbon siksi, että halusi laskea kulutusta ja saada hieman helpotusta ohituksiin. Hän kertoi, ettei käytä turbon lisävoimaa kuin hyvin tilapäisesti, sitten mennään taas maltillisesti. En tiedä, miten hommassa kävi, mutta uskon, että tuolla tavalla kone saattoi kestää pitkään.

Turboahdetun moottorin virittämisessä on käytännössä kysymys siitä, että moottoriin syötettävien ilman ja polttonesteen määriä lisätään, ei sitä lisätehoa muuten synny. Se taas merkitsee, että moottorissa syntyy enemmän poistettavaa hukkalämpöä.

Juuri tuon hukkalämmön riittävän tehokas pois johtaminen on virittämisen perusongelmia. Jos siinä ei onnistuta, seurauksena voi olla moottorivaurio. Ylikuumennut mäntä voi leikata kiinni, se voi osittain sulaa, tai pahimmillaan siihen palaa reikä. On myös mahdollista, että liialla tehon ahnehtimisella kuormitetaan liikaa moottorin laakereita. Myös voimansiirto on mahdollista rikkoa, jos tehoa ja ennen kaikkea vääntömomenttia ostetaan liiaksi. Turbokin voi  viritetyssä moottorissa joutua kovemmalle, mutta oikealla käytöllä eli ajamalla rauhallisemmin jonkin aikaa ennen moottorin pysäyttämistä sen vaurioriski jää kuitenkin aika pieneksi.

Kommentit

Kommentoi kysymystä

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.