Lily testaa: Sähköistä autoilua

20.11.2013 | Krista Ahola

Uudessa juttusarjassamme blogipalvelu Lilyn kirjoittajat koeajavat ja testaavat autoja viikon verran ja kertovat kokemuksistaan Tuulilasissa.

Mitä tapahtuu, kun antaa kolmihenkisen (pian nelihenkisen) perheen äidille viikoksi testiajoon sähköauton? Ainakin perheenäiti saa elämänsä ensimmäistä kertaa autokuumeen, joka tarttuu omasta perheestä myös lähinaapurustoon.

Perheemme on autoillut vasta kaksi vuotta. Sitä ennen olin hyvin ehdottomastikin sitä mieltä, että Helsingin keskusta-asukas ei autoa kaipaa – mutta kummasti sinkkutaloudesta lapsiperheeksi siirtyminen, muutto hieman kauemmas ydinkeskustasta ja uusi työpaikka pääkaupukiseudun toiselta laidalta saivat takin kääntymään. Ostin silloin nykyisen autoni: pienen ja kaupunkikäyttöön sopivan Hyundai i20:n comfort-mallilla automaattivaihteineen, ja olen siitä kovasti tykännyt.

Olin sähköautoista kiinnostunut jo silloin kaksi vuotta sitten. Pikainen googlaus kuitenkin osoitti, että aika sähköautoille ei ollut vielä kypsä. Lataaminen tuntui liian vaikealta ja autojen hinnat huitelivat jossain aika kaukana äitiyslomalaisen ulottumattomissa.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Mitsubishin edustaja ajoi kotipihaamme täyssähköisen Mitsubishi MiEV:in. Tehtäväkseni tuli testata, voisiko sähköauto oikeasti olla käyttökelpoinen auto meidän perheessämme.

Ensituntuma ja haasteet

Lähdin sähköauton kanssa liikkeelle kuin soitellen sotaan. En tiennyt, missä voisin sen ladata – ja saanko sen ylipäänsä ladattua vai jääkö se lojumaan parkkiruutuun liian vaikeana. Lähtötietotasoni oli siis hyvin lähellä nollaa; todellinen ja aito ”testaus for dummies” -tilanne siis. Tavallaan jopa ihmettelin Mitsubishin ja Tuulilasin rohkeutta antaa uutuuttaan kiilteltelevä auto testiin.... ....minulle.

Ensimmäinen haaste tuli eteen jo ensimmäisenä iltana. Starttasin ja starttasin, mutta en saanut autoa käyntiin. Valot kojelautaan syttyivät ja kuului ääni ”bling” – mutta ei, ei käynnisty. Olin valmis jo (kahdeksan aikaan illalla) ottamaan hätäpuhelun Mitsubishi-edustajan kännykkään. Onneksi en kuitenkaan sitä tehnyt vaan ymmärsin lukea kojelaudasta sanan ”ready”. Autohan oli käynnissä koko ajan. Siitä ei vain kuulunut ääntäkään.

Ensiajeluni tein lähiympäristössä ja ihastuin: MiEV:ä oli todella hyvä ja kevyt ajaa – hyvin paljon samantyylinen ajokokemus kuin omassa pikkuautossani. Ainoa poikkeuksellinen asia taisi olla äänettömyys. Ohikulkijat pysähtyivät tuijottamaan äänettömästi hiipivää sähkautoa. Kotiin palatessani auto sujahti pieneen parkkiruutuuni helposti.

Lataamisproblematiikkaa

MiEV:issä on latauspistokkeet sekä tavalliselle (slow) että pikalataamiselle. Ensitöikseni selvittelin netistä pääkaupunkseudun latausmahdollisuuksia ja löysin netistä aika hyvän kartan Suomen kaikista yleiseistä latauspistokkeista. Helsingissä on tällä hetkellä kuusi Helsingin Energian latauspaikkaa (Kampissa 2 kpl, Katajanokalla, Hakaniemessä, Ruoholahdessa ja Kaartinkaupungissa). Ilokseni löysin myös netin uumenista tiedon, että tällä hetkellä suunnitteilla on yhteensä 30 yleistä sähköautopaikkaa Helsinkiin - suunnitellut sijainnit löytyvät jo kartalta. Kaiken lisäksi yksi suunnitelluista paikoista sijaitsee aivan kotimme vieressä – mainiota.

Ilmaisia sähköauton latauspistokkeita löytyy myös monista kauppakeskuksista. Viikon aikana ehdin testata Kannelmäen Kauppakeskus Kaaren ja Viikin Prisman ”hitaita” latauspistokkeita. Ongelmaksi muodostui lähinnä aika: kaupassa olisi saanut viettää hetken jos toisenkin, jos olisi halunnut akun täyteen – hitaalla latauksella siihen kuluu MiEV:issä noin kuusi tuntia. Esimerkiksi puolen tunnin pikavisiitti Viikin Prisman apteeksissa toi autolle kymmenen uutta ajokilometriä. Latauspisteillä ei ainakaan toistaiseksi ollut ruuhkaa: ainoastaan Kaaressa oli paikalla toinenkin auto – se oli kauppakeskuksen oma sähköauto.

Myös pikalatauspistettä haluttiin testata: niinpä ajeltiin ilmaiseen pikalataukseen Ilolan ABC-liikennemyymälään Vantaalle. Auto töpseliin ja itse sisään hampurilaiselle.

Puolen tunnin lataamisen jälkeen meitä odotti kuitenkin pienoinen yllätys. Lataus oli loppunut, mutta akku oli vain hieman alle 80-prosenttisesti täynnä. Myöhemmin selvisi, että pikalataus aina jättää akun hieman vajaaksi: pikalatauksen tehoilla lataaminen voisi vahingoittaa akkuja, ja siksi oletusarvo on yleensä asetettu maksimissaan 80 prosenttiin.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Parhaan lataamiskokemuksen kuitenkin saimme lähempää kuin osasin kuvitellakaan: omalta kotipihaltamme. Tajusimme nimittäin, että voimme ladata autoa omasta lämpöpistokkeestamme. Rutiini muodostui helposti. Aina kotiin tullessamme väänsimme latauksen kahdeksi tunniksi päälle, ja sen aikana akku sai virrat seuraavaa ajokertaa varten. Näppärää.

Taloyhtiömme kanssa jo keskustelimme, että latauspistokkeeseen saa tarvittaessa oman mittarin, jonka avulla näemme oman sähkönkulutuksemme. Tällöin voimme hyvin maksaa ”omistamme” emmekä aiheuta närää taloyhtiön muiden asukkaiden keskuudessa. Pidempiaikaiseen latauskäyttöön kuitenkin ehdottomasti suositellaan erillisen sähköautonlatauspistokkeen asentamista. Helsingin Energian nettisivujen mukaan sellainen maksaa edullisimmillaan 300 euroa.

Yhdellä täydellä latauskerralla Mitsubishi MiEV:illä ajaa esitteen mukaan jopa 150 km – Suomen olosuhteissa 130 km. Jos akun lataa kotona, yhden täyden akun hinnaksi tulee sähkösopimuksesta riippuen noin 2,50 euroa.

Me ja sähköauto

Asuinpaikasta ja autoilutarpeesta riippuen joillekin ihmisille täyssähköauto saattaa olla vielä jonkinasteista utopiaa. Mutta tämä testi osoitti hyvin, että meidän omaan kaupunkikäyttöömme sähköauto olisi täydellinen: Ajamme oikeastaan pelkästään suht lyhyttä ajoa pääkaupunkiseudun sisällä, ja vaikkapa hiihtolomareissulla muutenkin tapanamme on matkustaa pitkä matka junalla ja vuokrata auto paikan päältä. Lisäksi lataaminen ei olisi meille mikäänlainen ongelma: voisimme ladata autoa omalla kotipihalla sekä lisäksi ilmaiseksi siellä, missä normaalistikin käymme ruokakaupassa.

Lisäksi koko sähköautoilua väritti jonkinlainen omituinen onnellisuuden tunne: oli mahtavaa ajaa puhtaammalla omatunnolla.

Käyttämissämme latauspisteissä (Prismat ja ABC) lataaminen on toistaiseksi ilmaista. Mutta vaikka tekisimme lataamisen kotoa käsin omasta pistokkeesta, laskimme (10 000 km:n ajolla), että meidän perheemme säästäisi tankkauskustannuksissa noin 750 euroa vuodessa, jos meille hankittaisiin sähköauto.

Sähköautokuume on valtava.

Äänetön tulevaisuus?

Ajaessani äänettömästi lipuvaa sähköautoa en voinut olla miettimättä, mitä sähköautoilun yleistyminen tekisi esimerkiksi Helsingille: kuvitelkaa vaikkapa Mäkelänkatu tai Hämeentie kokonaan ilman melua ja liikenteen katkua.

Kun ostimme nykyistä taloamme, jouduimme torjumaan usean houkuttavan talon esimerkiksi Kustaa Vaasan tieltä kantautuvan liikennekohun takia. Mitä tapahtuisi esimerkiksi näiden talojen hinnoille, jos jossain vaiheessä tieltä kuuluisikin vain pelkkää hiljaisuutta?

Nykyisen arvion mukaan vuonna 2030 Helsingin ajoneuvokannasta 20-50 % on ladattavia hybridi- tai sähköajoneuvoja. Asuisin mielelläni hiljaisemmassa ja ekologisemmassa kaupungissa jo nyt.

Kirjoittaja pitää Lilyssä Puutalobaby-blogia.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.