Indiana Eskola Indonesiassa: rytkyttää ja kutkuttaa

11.05.2015 | Vesa Eskola

Toisen ajopäivän saldo: 9 tuntia ja 260 km. Pientä purtavaa saa joka paikasta, mutta yöpaikat ovat kortilla. Ehdinköhän Balille?

En jaksanut nousta tänään riittävän aikaisin ylös, aikaero vaatii veronsa. Plussaa Suomeen on neljä tuntia ja koti-Sveitsiin tunti enemmän. Kello oli soimassa aamulla ennen seitsemää, mutta tien päälle pääsin vasta yhdeksän jälkeen – siis neljältä oman rytmini mukaan.

Puoleen päivään mennessä oli jo selvää, että Googlen karttapalvelun 8,5 tunnin arvio 364 kilometrin matkaan oli hieman optimistinen. Tie oli länsirannikolla vielä ok, mutta sisämaassa meno muuttui. Tien pinnassa oli välillä asfalttia, välillä betonia, välillä ei mitään. Ja kaikkia noita kolmea saattoi esiintyä 500 metrin matkalla.

Etenemiseen pätee siis sama nyrkkisääntö kuin Intiaan. 60 km/h on hyvä nopeus priimatiellä, puolet siitä on realismia. Vaikka Datsunin pieni kolmipytty vääntää sinänsä vahvasti, vaihteistoa saa käskyttää koko ajan. Vasen käsi lepää siis koko ajan kepillä. Tämä tuntuu vähitellen oikeassa hartiassa...

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Tiestö on onneksi ollut sen verran jännittävää, että päivä oli hitaasta etenemisestä ja melkoisesta rytkytyksestä huolimatta mielenkiintoinen. Etelärannikkolla tie oli paikoitellen jopa niin hauska, etten ole kokenut vastaavaa vuoristoratakyytiä edes Laguna Secan radalla. Käsittämättömiä korkeuseroja, sileä pinta, huiman kapea ränni ja tolkuttomat kallistukset tiessä. Vau.

Joka kylässä on vähintään marketti – yleensä kaksi. Kaksi ketjua näyttää dominoivan markkinoita: Alfamart ja Indomart. Tarjonta on molemmissa suht sama eli kyse ei ole mistään K/S-ryhmittymien eroista. Päivän bongaus oli korealaisittain maustetut sipsit, joiden avulla tasapainoitin suolojen karkailua. Lämpöä on yli 30 astetta, ja kosteusprosentti on kova. Ilmastointi pitää kyllä auton viileänä, mutta autosta poistuttaessa tuntuu kuin nousisi märän tiskirätin sisään.

Ajoin pimeän tuloon asti ja vähän ylikin. Syy oli yksinkertainen, ei majapaikkoja. Lopulta yksi paikallinen hotelli löytyi vähän seitsemän jälkeen illalla. Huoneen hinta 14 euroa ilman ilmastointia. Ei ollut valinnan varaa.

Jäin päivän tavoitteesta noin 100 kilometriä. Olin laskenut etukäteen keskimääräiseksi ajomatkaksi 300 kilometriä per päivä, eli tuosta olen jäljessä jo 180 kilometriä. Taitaa tulla taas kiire… Balille olisi kiva ehtiä, mutten aio ajaa veren maku suussa.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.