Indiana Eskola Indonesiassa: tylsää, ei edes lehmiä tiellä

10.05.2015 | Vesa Eskola

Ensimmäinen ajopäivä Indonesiassa on ohi. Lämmittelen Datsunin konetta hitaasti, päivän ajokilometrit olivat vain 160. Sumatra häämöttää horisontissa.

Lähdin laiskan aamun jälkeen liikkeelle Jakartasta puolilta päivin, ja kaupungista oli yllättävän helppo löytää ulos. Datsun Go Plussan kuskin paikka tuntui heti tutulta konttorilta, ero Intiassa ajamaamme autoon on ohjaamon osalta minimaalinen. Yksi miellyttävä ero on se, että auton varustukseen kuuluu nyt radio. Sääli vain, ettei sieltä tullut Jakartan ulkopuolella mitään kuuntelemisen arvoista – jos joku asema sattui yleensä kuulumaan.

Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottui taas nopeasti, ja liikenne oli Jakartassa hyvin sivistynyttä Intian kaupunkeihin verrattuna. Ihmiset käyttävät vilkkua, eivätkä juuri edes tööttäile. Ja näiden ajokäytöksenhän pystyy jopa arvaamaan!

Ensimmäiset vajaat 100 kilometriä Jaavan länsirannikolle sujuivat maksullista moottoritietä pitkin, ja liikennettä oli todella vähän. Ainoastaan tulliasemien kohdalla oli ruuhkaa. Nopeuden pystyi pitämään melko helposti rajoitusten mukaisena eli sadassa tuntikilometrissä. Vastaan ei tullut muuta liikennettä, tielle ei osunut lehmiä tai muitakaan eläimiä, ja kaksipyöräiset sekä Ape-riksat loistivat poissaolollaan. Tylsää! Intiassa oli sentään jännitystä heti alusta alkaen ilmassa.

Yksi asia stressasi tosin tovin heti startissa. Kun käynnistin auton, se lupasi minulle vajaat 30 kilometriä ajomatkaa. Jättivät siis minulle kuivan auton, kelmit! Onneksi moottoritieltä löytyi nopeasti taukopaikka, jossa oli sekä iso huoltamo että lukuisia ravintoloita. Infra on täällä ensivaikutelman mukaan siis asteen pidemmällä kuin Intiassa.

Datsun imaisi 31,11 litraa, ja hupi kustansi 273 756 Indonesian rupiaa eli 18,59 euroa. Ysiviitonen maksaa täällä siis noin 60 senttiä per litra. Polttoaineen hinta vaihtelee tosin rajusti poliittisen tilanteen mukaan. Heitot voivat olla lyhyessä ajassa 20 prosentin luokkaa. Kävin taukopaikalla myös pankkiautomaatilla, ja nostin lompakkoon hätävaraa pahan päivän varalle reilun miljoonan verran rutikuivaa käteistä. Kaupasta mukaan tarttui myös kylmää kahvijuomaa, jota ei sitäkään Intiasta löytynyt mistään. Elämä hymyilee matkalaiselle.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Vähän ennen rannikkoa siirryin pienemmille teille, ja liikenne muuttui heti astetta villimmäksi. Kaksipyöräisten kuljettajat ovat täällä aivan yhtä hulluja kuin kaikkialla muuallakin liikenteen kehittyvissä maissa. Liikenteessä mennään myös Intian tapaan isomman oikeudella. Fiksu väistää.

Varallisuus Intiaan verrattuna näkyy siinä, että harvan mopon tai moottoripyörän päällä oli kahta ihmistä enempää. Autoissa ja linja-autoissakin kaikki matkustivat kiltisti sisällä, vaikka lämpötila ulkona kiipesi yli 30 asteeseen.

Seurasin rannikkoa pitkin tovin etelään, kunnes Sumatra katosi horisontista. Rannat on rakennettu melko täyteen, sillä porukkaa Jaavalla piisaa noin 150 miljoonan asukkaan verran eli reilusti yli puolet koko Indonesian väkiluvusta. Porukat vetivät lonkkaa, nauttivat piknikkejä sekä vilvoittelivat meressä. Iso osa jakartalaisista pakenee kaupungista aina viikonlopun tullen.

Yöpaikaksi löytyi naurettavan 160 kilometrin ajomatkan jälkeen Archipelago Carita -resortti, pieni ja viihtyisä muutaman huvilan ja huoneen lomakeskus Archipeago Beachillä. Halusin jäädä rannalle, sillä huomenna sukellan sisämaahan ja vuoristoon.

Olen muuten lomakeskuksen ainoa vieras... Hinta yöltä on vajaat 40 euroa. Ilmastoitu huone on askeettinen mutta uusi ja erittäin siisti. Kylppärin lattialta voisi lähes syödä, sen verran puhtoisena se kiiltelee. Kyllä kelpaa.

Huomisen tavoite on 364 kilometriä Bandungiin. Googlen karttapalvelun mukaan siihen olisi varattava aikaa 8 tuntia ja 23 minuuttia. Huomenna on siis herättävä vissiin aikaisemmin kuin tänään, sillä aurinko laskee täällä jo kuudelta.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.