Maailman pisin koeajo: lyhyt mutta hyvä ajopäivä

23.11.2014 | Vesa Eskola

Emme liikahtaneet eilen kuin reilut 350 kilometriä Ryazanista (tai siis Ratsasta, kuten se suomalaisessa kieliasussa on) Ivanovoon. Kultaisen kehän valloitus on kuitenkin aloitettu.

Aloitamme päivän auton pesulla – tai siis pesettämisellä. Ratsasta löytyy sivukujalta tähän hämäräperäisen näköinen mutta erittäin toimiva ratkaisu. Datsun saa hellän käsinpesun, ja myös sen sisätilat puhdistetaan. Sergeyllä on paha tapa syödä auringonkukan siemeniä, ja lattiat ovat niiden kuoria täynnä… Auton fiksaus maksaa alle 17 euroa, eli Suomessa samaan hintaan saa näytettyä autolle huoltamon pesukatua, missä se ei kuitenkaan tule puhtaaksi.

Ratsasta Ivanovoon kulkeva ja Moskovan kiertävä pikkutie on hauska ajettava. Vaikka maan vauras pääkaupunki on alle 200 kilometrin päässä, maaseutu on täällä yhtä köyhää kuin Siperiassakin.

Elämä pikkukylissä on lähes seisahtunutta, talot ovat erilaisissa rapistumispisteissä ja mummot kulkevat kumisaappaissa sekä vanhoissa toppatakeissaan. Kyläkaupat ovat täällä vielä tosin hengissä, joskin valikoima on aika lailla erilainen kuin isompien kaupunkien supermarketeissa.

Koulunsa päättänyt nuoriso on lähtenyt isoin joukoin muualle, mummujen ja pappojen seassa ei juuri muita aikuisia näy. Yhden kylän laitamilla olevalla kohmeiseen saveen tehdyllä jalkapallokentällä sentään muutama lapsi potkii palloa.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Kaiken tämän jälkeen kultaisen kehän ehkä hienoimman kaupungin eli Vladimirin loistokkuus tuntuu häikäisevältä. Upeasti valaistut kirkot sekä pääkadun viimeisen päälle restauroidut rakennukset todistavat, että kyllä venäläinen välittää ja osaa laittaa paikat kuntoon, kunhan siihen vain löytyy oikea tahtotila.

Yöksi ehdimme Ivanovoon, mutta sen kuvaus jää tälle päivälle – kuten jäävät myös Kostroma, Jaroslavl, Rostov, Pereslavl–Zalessky ja Sergijev Posad. Seuraavaksi yöksi yritämme ehtiä Tveriin, saa nähdä, miten meidän käy. Ajomatkaa on luvassa lähemmäs 600 kilometriä.

ps. Kirjoitan tätä Ivanovossa hotellimme aamiaispöydässä. Baarissa pitää ääntä itsestään iloinen venäläisporukka samoilla istuinsijoillaan, johon he eilen jäivät, kun lähdimme illalliselta... yksi miehistä on palannut juuri Ukrainan kriisialueelta, ja hän kertoo kokemuksistaan muille. Mies pitää myös koko selkkausta tyhmänä ja täysin tarpeettomana. Keskustelu käy kuumana...

 

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.