Maailman pisin koeajo: osa 27 – 3. ajopäivä 435 km

12.09.2014 | Vesa Eskola
Maailman pisin koeajo: osa 27 – 3. ajopäivä 435 km

Onnettomuus katkaisi moottoritien tunneiksi, aika erikoinen tuo intialainen tapa pistää kaikki liikenne seis.

 

Sen piti olla melko rento ajopäivä, 409 kilometriä Bheemuniputnamista Puriin. Laskimme, että meillä on Purissa aikaa useampi tunti ihmetellä paikkoja ennen kuin aurinko painuu mailleen.

Ensimmäiset yli 300 kilometriä etenimmekin hyvin. Sitten löysimme itsemme seisovan autojonon perästä. Koko vasen puoli moottoritiestä seisoi. Oikealla oli sen sijaan täysin tyhjää, siellä ei liikkunut auton autoa. Paikallista ajotapaa noudattaen peruutimme useamman sata metriä, kunnes pääsimme puikkaamaan vastaantulijoiden puolelle. Sitä vähän matkaa ajettuamme tulimme sululle, missä tie oli katkaistu puunrungoilla.

Meille sanottiin vain: "onnettomuus, iso onnettomuus". Sellaista ei kuitenkaan näkynyt, emmekä voineet millään arvata, että täällä liikenne pistetään seis useammassa pätkässä risteysten välillä. Samoin meidän oli vaikea ymmärtää, miksi molemmat tien puoliskot olivat poikki.

Homma alkoi selvitä, kun reilun tunnin odottelun jälkeen pääsimme eteenpäin vain juuttuaksemme siis seuraavan sulun perään. Ja sitten odoteltiinkin vähän pidempään…

Tässä vaiheessa meille selvisi myös se, että jossain edessäpäin nelihenkinen perhe oli menehtynyt kolarissa.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Odotellessa aurinko laski, ja kävimme jo miettimään yöpymistä autossa. Sitten sivutien sulku avattiin, ja sinne suuntasi melkoinen autoletka. Iskimme kärppänä sen perään.

Ajoimme todellista kinttupolkua, kunnes kärkiauto pysähtyi. He olivat valinneet tienhaarasta väärän suunnan. Edelliseen risteykseen palattuamme liikennevirta oli jo melkoinen. Ja tie sen kuin huononi, Datsunkin pääsi ensimmäiselle off road -osuudelleen.

Kahlasimme helmoja myöten perunapeltoa muistuttavssa mutavellissä ja mietimme, mitäköhän tästä tulee. Ihmeen kaupalla matka kuitenkin eteni – kunnes seuraavassa kylässä kärkiauto pysähtyi taas ja veti ympäri. Ilmeisesti kellään ei ollut kunnolla tietoa siitä, mihin pitäisi edetä. Tässä vaiheessa mekin irrottauduimme letkasta ja päätimme kysyä neuvoa. Matkapuhelinverkkoa ei siis ollut lainkaan, eli Googlen karttapalvelu oli pimeänä. Paperikarttojahan meillä ei moderneina seikkailijoina ole – muuta kuin ne muutama, mitä Lonely Planetista löytyy. Olimme siis rehellisesti eksyksissä keskellä ei mitään.

Lähes kahden tunnin uuvuttavan ajorupeaman jälkeen löysimme takaisin päätielle. Tie oli välillä todella huonossa kunnossa, keskellä tietä saattoi yhtäkkiä nukkua lehmä, tien reunat olivat täynnä jalankulkijoita ja pyöräilijöitä – onneksi osalla oli mukanaan sentään led-fikkari. Se näyttää ajavan täällä heijastimen virkaa.

Päätielle päästyämme päätimme unohtaa Purin, ja jatkaa vajaat 50 kilometriä Bhubaneswariin. Lonely Planetin mukaan siellä on ollut aikoinaan yli 7 000 temppeliä.

Muistakaa seurata seikkailua myös Tuulilasin Facebookissa, siellä on enemmän päivittäisiä tapahtumia matkan varrelta – sikäli mikäli yhteydet pelaavat… Eilen olimme päätielläkin pitkät pätkät  ilman minkäänlaista verkkoyhteyttä.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.