Maailman pisin koeajo: osa 29 – 4. ajopäivä 395 km

13.09.2014 | Vesa Eskola

Vastoinkäymiset jatkuvat, nyt menoa hidastutti tolkuttoman pitkä yli 100 kilometriä jatkunut tietyömaa.

 

Koska pääsimme edellisiltana hotellille pitkän pimeässä ajon jälkeen vasta noin kello kymmenen, halusimme myöhäistää vähän normaalia lähtöämme. Lisäksi halusimme käydä katsastamassa ainakin yhden Bhubaneswarin lukuisista temppeleistä.

Lingaraj Mandir -temppeli on yli 50 metriin kohoavine torneineen vaikuttava näky. Valitettavasti temppeliin on sisäänkäynti kielletty muilta kuin hindeiltä. Joudumme siksi tyytymään vain näköalatasanteelta otettuihin kuviin.

Kello on lähempänä puoltapäivää ennen kuin Go:n keula kääntyy lopulta kohti Kalkuttaa. Arvioitu ajoaika reilun 400 kilometrin rykäisylle on kuusi tuntia. Optimistinenhan tuo arvio tietenkin oli.

Liikenne on Cuttackiin asti raskasta, mutta sen jälkeen baana käy avautumaan. Matka taittuu hyvin isoimpia kuoppia väistellen ja siltojen saumakohtia varoen, kunnes vastaan tulee tietyömaa.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Jos oli intialaisten tapa toimia onnettomuuksissa mielenkiintoinen, vähintään yhtä mielenkiintoinen on täkäläinen tapa vetää tien päällysteet uusiksi. Tietyömaata jatkuu loppujen lopuksi yli 100 kilometriä. Välillä auki on revitty kaikki vasemmanpuoleiset, välillä oikeanpuoleiset kaistat. Kaikki liikenne ohjataan tylysti samalle auki olevalle tien puolikkaalle, missä ei ole mitään pelisääntöjä, missä kukin ajaa. Ei ihme, että täällä kolisee jatkuvasti.

Paikallisen liikenteen seuraamisen ei kyllästy onneksi ikinä. Äidit istuvat mopojen taakkatelineillä pienet muutaman kuukauden ikäiset vauvat sylissään, kun isä tykittää menemään kahden vastaantulevan rekan väliin. Huh huh.

On myös vaikea ymmärtää sitä, miksi tietä on revitty auki yli 100 kilometriä. Tiekoneita on harvassa, ja toiveikkaankin arvion mukaan tämä tieosuus on valmis joskus 20 vuoden kuluttua…

Viimeiset 100 kilometriä kohti Kalkuttaa sujuu paremmin, mutta yö tulee Intiassa vain valitettavan äkkiä. Jo ennen seitsemää ajamme taas säkkipimeässä. Päätämme tällä kertaa pysähtyä heti ensimmäisen "kelvollisen" näköisen hotellin kohdalla ja jäädä siihen suosiolla yöksi. Tähän menee tunti. Huone maksaa noin 12 euroa, ja ilmastointikin löytyy. Huoneemme on aivan tietulliaseman vieressä, joten torvet soivat läpi yön.

No Kalkuttaan on enää hieman yli 30 kilometriä, joten lauantaina jää hyvin aikaa kaupunkiin tutustumiseen. Kyseessä on pakko olla melkoinen kokemus, sillä noin 20 miljoonaa intialaista ei voi olla väärässä valitessaan Kalkuttaa/Kolkataa kotikaupungikseen.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.