Maailman pisin koeajo: osa 34 – 7. ajopäivä 281 km

16.09.2014 | Vesa Eskola

Hidas eteneminen jatkuu. Olemme olleet viikon tien päällä, ja jo nyt alkaa olla selvä, että Intian ympäriajo on lähes mahdoton tehtävä suorittaa yhden kuukauden aikana.

Datsun pelittää hienosti, se on selvittänyt uskomattoman röykytyksen mukisematta. Kuski ja apukuski ovat sen sijaan vähitellen kovilla. Takana on vajaan 300 kilometrin ajopäivä, vaikka istumme tänäänkin autossa yli 10 tuntia. Ja tuo tuntimäärä tuntuu kropassa huomattavasti pidemmältä kuin mitä kello näyttää.

Ensimmäiset 200 kilometriä Farakkasta pohjoiseen ovat käsittämätöntä ravistelua. Ainoa kohokohta on Gangesin ylitys. Tie ei muistuta usein edes tietä vaan pikemminkin meteorikenttää. Päällyste – siellä missä sitä on – on uskomattoman huonossa kunnossa; tiessä on paikkaa paikan päällä, ja tie näyttää silti reikäjuustolta. Ja reikien reunat ovat luonnollisesti usein petollisen teräviä.

Hiekkatiet ovat puolestaan täynnä vesi- ja mutalätäköitä, joista ei tiedä, mitä kaikkea niiden syvyyksissä vaanii. Eikä rauhassa saa ajaa missään, koko ajan on joko joku hönkimässä ohi; tai vastaan tulee joku aivan tolkutonta vauhtia meidän kaistallamme. En edes yritä muistaa, kuinka monta läheltä piti tilannetta päivän aikaan näimme. Meidänkin on koukattava lukuisia kertoja lähes ojaan vastaantulijoita väistellessämme. Ajo täällä on yhdistelmä vuoristorataa, törmäysautoja sekä kummitusjunaa.

Nämä seudut ovat myös köyhimpiä, mitä olemme tähän mennessä matkan aikana nähneet. Kurjuus näkyy kaikkialla. Kylissä olevat talot ovat korkeintaan puolivalmiita ja usein jo röttelöityneet. Roskia, mutaa ja eläinten/ihmisten jätteitä on joka paikassa. Tätä ei voi romantisoida.

Onneksi viimeiset vajaat 100 kilometriä Bangladeshin ja Nepalin rajoista muodostuvaa käytävää pitkin kohti Siligurin kaupunkia on vähän parempaa tietä, joten emme joudu ajamaan pimeällä.

Siligurissa tien varteen ilmestyy kuin tyhjästä toinen toistaan hienompia uusia autoja myyviä lasipalatseja, upeita toimistorakennuksia sekä uutuuttaan kiiltelevä iso jenkkityylinen ostoskeskus. Kontrasti maaseutuun verrattuna on huima.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Siliguri vaikuttaa kuitenkin ensi silmäyksellä mielenkiintoiselta paikalta. Tämän risteyskaupungin katukuva on värikäs; Bangladeshin, Bhutanin, Nepalin ja Tiibetin läheisyys näkyy. Aiomme jatkaa tästä vielä Assamiin, mutta Intian itäisten kolkkien kierros jää lyhyemmäksi kuin olimme ajatelleet. Ensinnäkin tiet ovat siellä Lonely Planetin mukaan vielä huomattavasti huonommassa kunnossa kuin muualla Intiassa! Toisekseen myös alueen poliittisesti epävarma tilanne sekä useat rajoitukset hillitsevät haluja viedä seikkailua enää kovin pidemmälle itään.

Ymmärtääksemme ulkomaiset sim-kortit eivät edes toimi idässä terrorismipelon takia, ja intialainen sim-korttimme ei ole pelannut enää moneen päivään – syystä, jota emme tiedä. Olisimme siis käytännössä Assamista eteenpäin ilman luotettavia yhteyksiä.

Myöskään paikallisen sim-kortin osto ei ole vaihtoehto, koska se vaatii a) kopion passista, b) 4-5 passikuvaa ja c) jonkun sinut kuukauden tunteneen paikallisen suosituksen. Kaksi ensimmäistä ovat helppoja järjestää, ja kolmaskin onnistuisi varmasti rahalla. Ongelma on se, että passissa pitää olla näkyvissä passin haltijan isän nimi. Jos näin ei ole, sim-korttia ei heru. Helppoa, eikö?

Testaamme nyt siis ainakin tuon ulkomaisten sim-korttien toimivuuden Assamissa, ja yritämme ajaa Guwahatiin asti. Turistit eivät enää tarvitse erillistä viisumia Assamiin, mutta kaikkien turistien pitää rekisteröityä alueelle saavuttuaan provinssin pääkaupungissa. Tämäkin kuulostaa vapaaseen automatkailuun tottuneista reissaajista turhauttavalta.

Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Älkää siis ihmetelkö, jos Tuulilasin Facebook vaikenee hetkeksi meidän osaltamme.

Ja ai niin, Siligurissa on yllättävän hyvä hotellitarjonta. Majoitumme siistiin hotelliin, ja huoneessa on taas ilmastointi. Sitä tarvitaan jo pelkästään kosteuden torjuntaan. Myös hotellin alakerrasta löytyvä ravintola yllättää meidän positiivisesti, ruoka on todella hyvää.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.