Maailman pisin koeajo: Tuhannen ja yhden yön tunnelmissa

29.09.2014 | TL-verkkotoimitus

Retkemme läntisin piste liittyy pohjoisimman ja itäisimmän kohdan jatkeeksi. Jaisalmeriin kannatti ajaa vähän kauempaakin.

Lähdemme liikkeelle Bikanerista heti kuuden jälkeen aamulla. Datsunin keula imee hyvin kilometrejä samaan aikaan, kun aurinko aloittaa kipuamisensa kohti horisonttia. Valtatie 15 kohti länttä on kuntonsa puolesta yksi parhaista ja ehdottomasti pittoreskein, jota olemme tällä matkalla ajaneet – vaikka varsinainen aavikkofiilis antaakin odottaa itseään.

Hiekkaa riittää tielle asti, mutta Saharaksi ei Tharin autiomaasta ole. Aavikko kasvaa kitupuskaa, joita isoissa laumoissa vaeltavat vuohet ja lampaat käyvät jyystämässä. Välillä joku yrittää myös aina viljellä jotain. Kasteluletkuja näkyy kilometreittäin.

Näemme toki myös dyynejä, mutta vain horisontissa. Ohitamme rakenteilla olevan kohtalaisen kokoisen aurinkovoimalan, jossa on jo tellingit, mutta panelit puuttuvat vielä. Taivaanrantaan alkaa ilmestyä myös tuulimyllyjä.

Saavumme Jaisalmeriin yhdentoista jälkeen. Kukkulalle rakennettu komea linnoitus näkyy kilometrien päähän. Jaisalmer oli ennen tärkeä kauppapaikka, jonka läpi karavaanit kulkivat Persiaan, Arabiaan ja aina Afrikkaan asti. Intian itsenäistyttyä vuonna 1947 kauppa tyrehtyi täysin Intian ja Pakistanin välisen rajan muodostamisen jälkeen. Nykyisin turismi on tämän reilun 50 000 asukkaan kaupungin pääelinkeino. Itse linnoituksessa asuu hieman yli 3 000 ihmistä.

Saatuamme tavaramme hotelliin (erinomainen 1st Gate), jalkaudumme linnoituksen kapeille kujille. Turisteja on paljon, vaikka elämme vielä sesongin ulkopuolella. Kujat ovat täynnä kojuja, joissa myydään paikallisia käsitöitä sekä sekalaista turisteille tarkoitettua antiikkia/muistoesinettä/rihkamaa. Portin sisäpuolella myös oppaat ovat kärkkäitä myymään palveluitaan linnoituksen sekä sen seitsemän temppelin saloihin.

Emme osta mitään, vaikka paikalliset paidat sekä kamelinnahasta tehdyt olkalaukut näyttävätkin hyviltä. Kotiväelle voisi viedä tietysti hopeakoruja… Käymme ainoastaan molemmat hieronnassa aukomassa jumissa olevia hartioita sekä selkää. Puolen tunnin hieronta kustantaa nelisen euroa.

Linnoituksen myyntivaltti näyttäisi olevan kattoterassit, joista avautuu upea näköala yli Jaisalmerin pitkälle Tharin aavikolle asti. Laskemme ainakin 20 kylttiä, joissa mainostetaan linnoituksen parasta näköalaa. Italialaisuus näyttäisi myös olevan kova juttu täällä, italialaisia ravintoloita ja kahviloita (!) on useita. Espressoa halajavalle Jaisalmer on siis taivas, kahvi on ollut tähän asti pääasiassa niin surkeaa, että se on jäänyt kokonaan juomatta.

Olemme valmiita kierrokseltamme kolmen jälkeen, ja mieli halajaa pienelle aavikkoretkelle. Kyllähän Datsunille pitää käydä dyynejä näyttämässä. Ajamme vajaat 50 kilometriä kapeaa mutta asfaltoitua uraa pitkin länttä kohden, kunnes saavumme pieneen ja sympaattiseen Khurin kylään. Ville käy istumassa kamelin päällä, mutta ajoasento on huonompi kuin Datsunissa. Ei synny vaihtokauppoja.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Khurista jatkamme pientä kinttupolkua hieman yli 20 kilometriä Samin kylään. Matkalla ajamme muutaman dyynin halki. Datsun haukkaa hiekkaa kuin ammattilainen. Otamme myös kyytiin uupuneen oloisen miekkosen sekä tämän kuokan tienvarresta. Viemme hänet noin 10 kilometrin päässä olevaan tienhaaraan ja annamme hänelle vesipullon.

Ehdimme juuri sopivasti Samin kylään, kun aurinko on painumassa pehkuihin. Sam on vähemmän sympaattinen kokemus kuin Khuri. Tien varressa oleville dyyneille järjestetään kamelisafareita, ja kameleita on parkissa satoja. Dyyneillä on puolestaan samanlainen liikenneruuhka kuin kaikissa intialaisissa kaupungeissa. Tarjonnan runsauden ainoa hyvä puoli on se, että kisa turistien rupioista on veristä ja hinnoittelu sen mukaista. Sadalla rupialla (n. 1,20 e) pääsee kamelin selkään vajaaksi tunniksi ihmettelemään auringonlaskua.

Me taivallamme sen sijaan omalla jousituksen puolesta kamelia muistuttavalla Go:llamme vajaat 50 kilometriä takaisin Jaisalmeriin. Huomenna Go pääsee huoltoon Jodhpuriin, jonne rykäisemme heti aamusta. Uudet iskarit tekevät meille kaikille terää.

Illallista nautimme hotellin upealla kattoterassilla. Koska omistajat ovat italialaisia, mekin tyydymme pastaan. Tauko riisistä, naan-leivistä sekä curryherkuista tekee terää.

Tunnelma syömisen aikana on taas kerran absurdi. Linnoitus on aivan hotellin vieressä, mikä yhdessä meitä ympäröivän aavikon kanssa luo tuhannen ja yhden yön satujen tunnelmaa. Ravintolan kaittuimista uneliaasti soiva chillaus-musiikki luo hieman toisenlaista tunnelmaa – samoin lasissa oleva punaviini ja pasta-annokset. Jossain kauempaa vielä imaami kutsuu uskollisia iltarukoukseen. Jaisalmerin asukkaista vajaa neljännes on muslimeja.

Kokemuksena Jaisalmer on tämän retken toistaiseksi hienoin. Darjeeling olisi varmasti ollut samaa tasoa, jos vain keli olisi suosinut meitä siellä. Emme nähneet kahden päivän visiitin aikana edes vilausta Himalajan vuoristosta.

Huomisen huollon jälkeen suuntaamme Ahmedabadiin ja siitä Mumbaihin. Sieltä Goaan ja niin pitkälle etelään kuin vain uskallamme ajaa. Lentoliput ovat 6.10. aamulennolle, joten silloin Datsunin pitäisi olla Chennaissa. Vähän kuitenkin epäilyttää… Googlen mukaan kilometrejä olisi jäljellä vajaat 3 500. Ajopäiviä on jäljellä kahdeksan. Se tekee noin 440 km per päivä. Tähän mennessä matkaa on taittunut 6 500 km 19 päivässä, eli reilut 340 km per päivä.

Intian ympäri ajavan Vesan tulisi palata lähtöpisteeseensä Datsunin tehtaalle Chennaihin 6.10.2014. Mitä veikkaat, missä Vesa on tuolloin? Palkintona Samsung Galaxy K zoom huippuälypuhelin, jossa on 10-kertaisella optisella zoomilla varustettu kompaktikamera. Arvo 529 €. Osallistu kilpailuun!

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.