Maailman pisin koeajo: Ukrainan rajaa pitkin

20.11.2014 | Vesa Eskola

Lähdimme polkemaan heti aamusta Rostov-na-Donusta kohti pohjoista Ukrainan rajaa myötäillen. Rauhalliselta näytti. Yösija löytyi Uryupinskistä. Ai mistä? Katsokaa googlesta...

Ensimmäiset 200 kilometriä etenevät tylsästi Moskovaan vievää M4-moottoritietä (E115) seuraten. Keli on onneksi parempi kuin eilen illalla. Lämpötila on muutaman asteen pakkasen puolella, pellot kukkivat taas kuuraa.

Ukraina on koko ajan auton vasemmalla puolen muutaman kymmenen kilometrin päässä. Elämä on näin rajan pinnassa aivan normaalia, kriisi ei näy mitenkään. Luhanskiin ei ole kuitenkaan matkaa kuin selvästi alle 100 kilometriä. Eilen matkalla Volgogradista kohti Rostov-na-Donua näin junassa polttoainesäiliöitä ja armeijan säiliöautoja – ja lisäksi maantiellä oli runsaasti sotilasrekkoja. Nyt varsinaisilla pelipaikoilla kaikki on kuitenkin normaalia.

Käänymme kohti itää Millerovon kaupungin kohdalla, missä venäläisillä on iso sotilastukikohta. Ukrainan rajalle ei ole kuin vähän yli 10 kilometriä. Tien varressa kauppiaat myyvät hunajaa.

Halkaisemme kohti itää pikkuteitä pitkin. Liikennettä ei ole juuri lainkaan, joten saamme tehdä matkaa itseksemme. Nautimme aikaisen lounaan: takakontista kaivetaan esiin Barnaulista Siperiasta asti mukana kulkeneet ja vielä kelvollisen näköiset etikkasienet, -kurkut ja -paprikat. Niiden kera nautitaan suolalihaa (tai siis läskiä) sekä tummaa leipää. Nekin ovat säilyneet takakontissa varsin hyväkuntoisina.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Lounaan jälkeen vaellamme Datsunilla peltojen välissä, todistamme yhden hautajaissaattueen sekä surkuttelemme autioitunutta maaseutua. Mustamultainen maa ei tarjoa enää elantoa ihmisille. On tämä surullista. Maaseutu on täynnä lahoamispisteessä olevia maataloja.

Ohitamme Vyoshenskayan ja liitymme M6-tielle Mikhaylovkan lähellä. Loppumatka on pelkkä suorittamista. Uryupinski on pieni noin 50 000 asukkaan kaupunki suoraan sanottuna keskellä ei mitään. Meille se tarjoaa kuitenkin hyvän hengähdyspaikan yöksi. Majoitus löytyy privaattisektorilta; olohuoneellinen ja vuoden sisään valmistunut huoneisto kustantaa 40 euroa. Sergeyn kielitaidosta on taas kerran hyötyä.

Päivän päätteeksi käymme vielä syömässä. Ruokalistan ensimmäisistä valinnoistani mikään ei osu, mutta pihvi keittiöstä sentään onnistutaan taikomaan (ei tosin kovin hyvä). Sen kylkipojaksi on otettava olut, koska vettä ei ravintolassa ole tarjolla lainkaan, ja vodka olisi ollut vähän liian raskasta – maalissa sitten…

Ja ennen kuin pääsemme maaliin, edessä on vielä muutama mutka matkassa. Mutta niistä vähän myöhemmin…

Monta kertaa Datsun käy huollossa Venäjällä? Arvaa ja voita AD-Vuosihuolto tai AD-ajoturva. 

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.