Vinkki: tätä maata et voi missata - sopii täydellisesti automatkailuun

19.05.2016 | Vesa Eskola

Kuoppia, rotkoja, apinoita, tyhjiä teitä – ja upeita maisemia. Maailman Pisin Koeajo on edennyt Krugerin kansallispuiston kupeesta Johannesburgin ohi Free State -lääniin ja Parysin kaupunkiin.

Pari päivää Johannesburgissa ja unohtumaton elämys Krugerissa. Molemmat ovat olleet hienoja kokemuksia, mutta varsinaisen road tripin makuun ei niissä vielä päästy. Niinpä ensimmäisen varsinaisen pelkästään tien päällä vietetyn päivän jälkeen fiilis on katossa. Etelä-Afrikka on upea maa automatkailuun.

Yövyimme Krugerista poistuttuamme lähellä Hazyview’n kaupunkia, josta kiemurtelimme pikkuteitä Sabien ja Graskopin pikkukaupunkien läpi Blyden upeaa kanjonia seuraillen Ohrigstadin kaupungin kautta takaisin Johannesburgiin vievälle isolle päätielle. Tämä ns. Panoraama-reitti tarjoaa leveää, tyhjää ja pääsääntöisesti hyväkuntoista tietä Datsunin alle. Nopeuden voi pitää huoletta yli sadassa tuntikilometrissä. Välillä tiessä on toki kattilareikiä eli kuoppia – ja sen verran isoja, että rengasrikko on taas kerran enemmän kuin mahdollinen. Onneksi kyydissä on kaksi täysikokoista vararengasta pahan päivän varalle.

Yleisesti kuitenkin näillä teillä matka etenee, ja sitä alkaa toivoa, että Go:ssa olisi isompi kuin 35 litran polttoainetankki. Tankkaamme päivän aikana kaksi kertaa. Tankillisella pääsee vajaat 500 kilometriä, mutta harvaan asutummilla seuduilla myös huoltamot ovat harvassa. Pitäisiköhän hankkia yksi jerry varalle…

Maisemat ovat päivän aikana todella vaihtelevat. Ikkunoissa vilisee ruohotasankoa, lempeästi kumpuilevia kukkuloita ja ikivanhaa kallioseinämää. Afrikka on ihmisen kehto, ja sen huomaa.  Kukkuloille on myös istutettu mäntymetsää, paperiteollisuus on voimissaan vielä Etelä-Afrikassa.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Haukkaamme Johannesburgissa pikaisesti purilaiset – road tripille eivät salaatit kuulu – ja ajamme yöksi Free Stateen ja Parysin kaupunkiin. Navi ohjaa meidät illalla erikoisen lähiön läpi, jossa kaikkia taloja ympäröivät piikkilanka-aidat ja jossa äkäiset ja eturenkaita jahtaavat koirat kertovat vieraiden saapuneen. Autenttinen kokemus siis. Rikollisuus rehottaa yhä, jonka olemme huomanneet jo matkan aikana mukanamme matkustavan bloggerin eli Alessio La Ruffan reaktioista. Tien varressa on ollut välillä epämääräisen näköisiä aaltopeltimajakyliä, ja kun olen halunnut pysähtyä kuvaamaan, Alessio on kehottanut jatkamaan matkaa – etenkin illan pimetessä.

Yötä olimme siis Free Statessa, joka on yksi Etelä-Afrikan yhdeksästä läänistä, ja sen nimi juontaa historiasta. Free State oli buurien melko autonominen vapaavaltio, mutta nykyisin sen on liitetty tiiviisti osaksi Etelä-Afrikan hallintoa.

Parys on pieni maaseutukaupunki, ja löydämme yösijan erikoisesta 136 vuotta vanhasta hotellista. Huone maksaa noin 20 euroa, ja huoneet ovat nähneet elämää. Jokainen huone on erilainen ja sisustettu eri teeman mukaan. Käytävillä aistii menneiden matkamiesten haamut. Hotellia pitää vanha kutistunut mutta iloinen buurirouva poikansa kanssa. Huoneita on toistakymmentä, ja lattiat ovat väsyneet matkaajien jalkojen alla ja painuneet vähän linttaan. Huoneet ovat kuitenkin hintaan nähden erinomaiset, ja jokaisessa huoneessa on oma kylpyhuone isolla kylpyammeella siirtomaalaistyyliin. Jokainen huone on myös erilainen ja kalustettu erilaisten teemojen mukaan. Minun huoneeni on meriaiheinen eli La Mer. Sympaattista.

Seuraavaksi matkaamme kohti rannikkoa ja Durbania, ja jos aika antaa myöten, yritämme ajaa sinne Lesothon vuoristoteiden kautta. Matkan varrelle osuu myös paikallinen Datsun-keräilijä, jonka tallista löytyy noin 70 vanhaa Datsunia...

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.