Mielensäpahoittajan soratieralli: Parikymppinen Eskortti, osa 3/5

22.07.2015 | Tuomas Kyrö
Mielensäpahoittajan soratieralli: Parikymppinen Eskortti, osa 3/5

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun sama sana tarkoitti kahta asiaa. En minä muuta halunnut tietää kuin että onko ralleissa paljon Eskortteja.

    - Oho, pappa... hatuton lättähattu sanoi ja virnisti typerän näköisesti. Sanoin, että totta kai Eskort kiinnostaa, sehän on palvellut minua monta vuosikymmentä moitteettomasti.

    Jostain syystä tämä nauratti lättähattuja ja puhumattomatkin tirskahtelivat. Ovat pilanneet päänsä atk-verkoissa ja pipottomissa talvissa niin että itkevät ja nauravat ilman syytä. Maailma on muuttunut sellaiseksi, että tunteet näytetään ennen taitoja. Se on se taito, tunteennäyttö.  Ja semmoiselta ukolta tai emännältä joka osaa olla hiljaa, udellaan onko joku hätänä. Kyllä kerron kun on.

     - Minkä maalaisista escorteista erityisesti pidät? hatuton lättähattu kysyi. - Onko värillä väliä?

     Kyllä ei ole kuin yhdenmaalaisia Eskortteja. Väreistä hyväksyn punaisen, mutta keltainenkin välttää.

     - Me nähtiin viime vuonna aika monta unkarilaista, virolaista ja venäläistä. Mä voin näyttää.

      Unkarilaisen Eskortin? On minun vuoroni nauraa. Kyllä on semmoinen ihan samanlainen mielikuvituksen tuote kuin rasvaton maito.

     - Venaa, mä etin, hatuton lättähattu sanoi ja ryhtyi sivelemään puhelintaan. - Täällä on semmonen sivusto.

      Hipaisulaitteissa on sivusto kaikesta. Toisesta maailmansodasta, jee-jee-musiikkiyhtyeistä ja paloittelumurhasta. Muualla sivuja ei enää olekaan. Ei ole puhelinluetteloa eikä pankkisiirtolomaketta. Eipä ole pankkejakaan. Herrat ja tiedonvälittäjät kuvittelevat, että joka torpasta löytyvät atk-välineet ja taito niiden käyttämiseen. Ilmoitan: ei ole.

     - Minkä ikäistä etittäisiin? 

     Kyllä en ymmärtänyt.

     - Sitä eskorttia.

     Omani on vuodelta seitsemänkymmentä ja kaksi. Suoralla kaupalla ostettu ja niin nuorisonkin pitäisi tehdä, ihan on turha antaa rahojaan koronkiskurille. Rahat säästetään. Ja minkä tähden siitä Unkarista koko ajan jaaritellaan, minun Escorttini on tehty Yhdistyneiden Kuningaskuntien Halewoodissa.

     - Hollywoodissa? Siis onko sulla suhteita johonkin parittajiin?

     Epäilin, että lättähattu tarkoitti välittäjää ja se taas luultavasti tarkoitti autojopparia. Tietenkin minä tunsin sen ihmisen, joka Eskortin minulle möi. Kaimion Jorkke, Voortin maahantuoja monen vuosikymmenen ajan. Vuonna seitsemänkymmentä ja kaksi vielä tehtiin semmoisia Eskortteja, että niitä ajaa edelleen mielellään, kunhan muistaa nitkuttaa. Ei helmat kuki.

       - Hei nyt... vihdoin. Kato, tossa, Escort Lady Serena.

     Nuori mies ojensi hipaisupuhelimen käsiini. Jouduin hetken liikuttelemaan sitä edessäni, että sain pienestä kuvasta selvää. Kuvassa rotkotti emäntä ilman kolttua ja alushametta.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

      - Ei paha.

       Kyllä ihmettelin minkä tähden semmoisia minulle näytetään. Voortti Eskortin alkuperäinen valmistusmaa meidän piti tarkistaa.

      - Voortti? Onks se sen etunimi?

     Minkä tähden nämä kuvittelivat, että minä olisin kiinnostunut alushameettomasta unkarilaisesta? Aina olen ihmetellyt ukkoja, jotka menevät tissukoista ja lyhyistä hameista sekaisin, vaikka eivät varmasti sitä emäntää tunne, jonka perään kuolaavat. Mistä tietää, kuinka pahanhajuinen on hänen hengityksensä. Saattaa jättää voin pöydälle eikä osaa ostaa oikeankokoisia suodatinpusseja. Varmasti on semmoisia emäntiä maailmassa. Minulla ei ole. Heti tiesin, että ensimmäinen on oikea.

       On nekin touhut nähty. Leningradissa vuonna kahdeksankymmentä ja kolme meidän kylän kauppiaaseen juotettiin liian monta mukillista alkkohoolia, minkä takia mieheltä meni kolmessa tunnissa perhe ja elämä.

     Kyllä en tällaiselle porukalle laittaisi petejä enkä keittäisi puuroja. Lähettäisin heidät kotiinsa miettimään ja pyytämään äidiltään anteeksi, että katselevat tuollaisia kuvia puhelimistaan. Lättähatut ihmettelivät miksi minä huumorista kiukustuin.

     Huumoria on Tepon Jaakko ja eläimen pennun kävelemään opettelu. Ja niidenkin huumori syntyy siitä, ettei edes yritetä olla hauskoja.

      Hetken pohdin autosta poistumista, mutta kotiin oli edelleen matkaa. Valitsin sen keinon, jolla hankalat tilanteet on meidän kylillä aina ratkaistu. Pysyin seuraavat kymmenen kilometriä hiljaa.  

     Erään mutkaisen suoran päätteeksi hatuton lättähattu pahoitteli ryhmän hölmöilyä.    

     - Kato me ollaan säästetty ja suunniteltu tätä koko vuosi. Välillä vähän lähtee lapasesta.

     Mikä lähtee lapasesta?

     - Jutut.

     Lapasesta voi lähteä lumipallo taikka rankametsällä kirves, mutta juttu ei hanskaan kiinnity.

     - Okei, miten vaan, mutta sori.

      Katsoin lättähattuja silmiin. Sieltä näkee onko kyseessä pahantahtoisuus vai silkka tyhmyys.  Nuoret ihmiset kun useimmiten tekevät ennen kuin ajattelevat. Keksivät tyhmiä, joita luulevat viisaaksi. Mutta on sitäkin porukkaa, jolla on kuolleet silmät pienestä pitäen ja ne ovat sitä ryhmää, jota ei auta kuin uskoontulo taikka oikein äkäinen emäntä. Tiedä mistä sellainen johtuu, olisiko pitänyt saada lapsena enemmän hivenaineita vai syliä.

      Panin radion päälle, etsin sieltä puheohjelman, saisi herra tai rouva toimittaja pitää keskustelua yllä.

Kaikki Mielensäpahoittajan soratieralli -kolumnit!

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.