Mercedes-Benz C 220 CDI A Avantgarde

29.05.2007 | Lasse Lääperi
Mercedes-Benz C 220 CDI A Avantgarde

C-sarjalainen on myydyin Mercedes, joten uusi malli kiinnostaa monia. Muodot ovat aivan uudet, mutta mitä löytyy kuorien alta? Testasimme nuorekkaan diesel-Avantgarden.

Mersun ensimmäinen C-sarja esiteltiin vuonna 1993. Auto pohjautui tekniikaltaan läheisesti edeltäjäänsä 190-malliin, mutta nimityksessä otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön kirjaimet. Nyt myyntiin tullut uutuus edustaa C-sarjan kolmatta sukupolvea, joten malli on uusittu seitsemän vuoden sykleissä.

Testiversio oli tällä kertaa 170-heppainen diesel varustettuna viisiportaisella automaattivaihteistolla. Ajettavuuden arvioimiseen vaikuttavina lisävarusteina mainittakoon ajonopeuden mukaan muuttuva ohjaustehostus.

Suunnittelu ja tekniikka

Uuden C-sarjalaisen ulkonäössä on havaittavissa selvää sukulaisuutta S-sarjaan. Pullistetut etulokasuojan kaaret ja todella edessä sijaitsevat etupyörät kertovat samasta muotokielestä. Muodoissa on sopiva sekoitus hillittyä tyylikkyyttä ja moderneja vetoja. Peräpää näyttää kuitenkin olevan hieman eri paria kuin muu auto.

Moottoritarjonta koostuu vanhoista tutuista Mercedeksen koneista. Tehoja on joissakin myllyissä fiilattu, ja myös kulutuksia saatu pudotettua. Voimanlähteen voi valita viidestä bensiini- ja kolmesta dieselvaihtoehdosta. Kaksi pienintä bensakonetta on terästetty mekaanisella ahtimella, isoimmat ovat vapaasti hengittäviä V6-moottoreita. Myös tehokkain diesel on V6-mallia. Syksyllä kauppoihin saapuvat perusmallit 180 K, 200 CDI ja 230. Muita versioita on ollut saatavilla keväästä lähtien.

Perusvaihteistona on C 350-mallia lukuun ottamatta kuusilovinen manuaali. Lisähintaan saa, mallista riippuen, joko viisi- tai seitsenvaihteisen automaatin. Jälkimmäinen on C 350:ssä vakiona.

Nopeille rahamiehille on tarjolla AMG-versio, jonka V8-moottorista irtoaa 450 hv. Mallin hintalapussa lukee tasan 104 000 euroa. Pelkkään urheilulliseen ilmapiiriin tyytyville löytyy AMG Sport -paketti, joka pitää sisällään hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä sporttisälää. Nelivetomallit saapuvat kauppoihimme syksyllä. Samoihin aikoihin esitellään Frankfurtin autonäyttelyssä farkku: myyntiin se tulee ensi vuoden puolella.

Alustaratkaisut ovat tuttuja. Joustintukirakenne oli ensimmäistä kertaa käytössä edellisessä C-sarjassa, ja takana oleva monivarsituenta on peräisin 190-mallista. Edestä löytyvät apurunko, joustintuet, poikittaisesti ja viistosti suunnatut alatukivarret sekä kallistuksenvakain. Takaa kummaltakin puolelta löytyy viisi tukivartta, kierrejouset, iskunvaimentimet ja kallistuksenvakain. Etujarrulevyt ovat tuuletetut. Takana levyjarrujen sisällä on seisontajarrulle omat rummut. Käyttöpoljin erillisellä vapautusvivulla kuuluu edelleen asiaan.

Iskunvaimentimet toimivat Mercedeksen mukaan selektiivisesti. Niissä on pieni venttiili, joka pysyy auki pienissä joustoissa. Näin vaimennus on heikompaa ja menon pitäisi olla mukavampaa. Suurissa joustoissa venttiili sulkeutuu, jolloin iskunvaimennus on tehokkaampaa ja kulku näin ollen jämäkämpää.

Lisävarusteena saa aktiivisen alustan, joka sisältää mm. nopeamman ohjauksen, madalletun jousituksen ja elektronisesti ohjatun iskunvaimennuksen.

Varustetasoja on kolme: Classic, Elegance ja Avantgarde. Kahden jälkimmäisen paketin lisähinta on 2 950 euroa. Erot eivät rajoitu pelkkiin varusteisiin, vaan Classic ja Elegance ovat keulailmeeltään selvästi konservatiivisempia. Avantgardessa Mersun perinteinen merkki on jätetty konepellin päältä pois, ja myös maski ja ilmanottoaukot ovat nuorekkaamman oloiset. Iso tähti komeilee coupé- ja maasturimalleista tutussa paikassa maskin keskellä.

Mitat ovat kasvaneet edellismalliin verrattuna. Pituutta on venytetty 5,5, leveyttä 4,2 ja akseliväliä 4,5 cm. Myös korkeus ja raideleveys ovat kasvaneet. C-sarjassa on teknisesti mielenkiintoisia, kalliimmista luokista tuttuja ratkaisuja.

Tilat ja mukavuus

Sisätiloissa on selvästi painotettu etumatkustajien mukavuutta. Kaikenkokoisilla kuljettajilla on helppo työ saada ajoasento kuntoon, sillä säätövarat ovat laajat ja monipuoliset. Istuimen pituussäätö, ristiseläntuen säätö sekä etureunan kallistuksensäätö toimivat lihasvoimalla. Selkänojan kallistus sekä jakkaran korkeus säätyvät sähköisesti. Ratin korkeus- ja syvyyssäädöt ovat nekin laajat, joten kuljettajalla on hyvät oltavat.

Istuin on jämäkän oloinen, selvästi matka-ajoon tarkoitetun mukavuuspainotteinen. Sivuttaistukea löytyy varsinkin selkänojasta, joten matkustajat pysyvät kyydissä mutkissakin. Mittaristo on helppolukuinen ja hallintalaitteet sekä onnistuneilla paikoilla että selkeitä käyttää. Pyyhkimiä käytetään Mersun tapaan edelleen vilkkuviiksestä. Ne pyyhkivät laajasti pienen tuulilasin. Vakionopeudensäätimen viiksi on sijoittu turhan ylös.

Isokokoisilla takapenkkiläisillä kanittaa polvista, jos edessä istuu yli 180-senttisiä. Kovat lehtitaskujen reunat painavat sääriä. Varsinkin kolmistaan istuminen on suorastaan tukalaa. Varvastilaa on riittävästi, kun etuistuin ei ole aivan ala-asennossaan. Hiukset harovat kattoa jo yli 180-senttisellä.

Kahdelle takamatkustajalle mukavuus on kunnossa. Penkki tarjoaa hyvän reisituen ja on muutenkin mukava. Leveä keskikyynärnoja on hyvällä korkeudella, samoin ovikyynärnojat. Keskinojan alla on pari lokeroa tavaroille ja päädystä ponnahtavat esiin mukitelineet. Kulku taakse ja sieltä pois on ahtaan oviaukon vuoksi hankalaa. Ahteri osuu herkästi lokasuojan pitkälle eteen ulottuvaan kaareen. Myöskään kengät eivät mahdu kunnolla ulos.

Tavaratilan kansi nousee kätevästi itsestään ylös. Tätä osaa arvostaa, kun kädet ovat täynnä kamaa. Kannen lukitus avataan joko kaukosäätimellä, sisältä tai luukun kahvasta. Konttiin mahtuu kymmenen juomakoria, eli tilaa on hyvin. Pohjan muoto on selkeän neliskanttinen. Kontti on pitkittäissuunnassa syvä, joten peräosassa asioitaessa on hieman kurkoteltava. Epätasainen lattia ja hattuhyllyn alla oleva poikittainen metallipalkki madaltavat selvästi kontin peräosaa. Välipohjan alla on varapyörän paikalla hyvä lisäkuljetustila. Kaatuvat takaselkänojat ovat lisävaruste; niistä joutuu maksamaan peräti 510 euroa. Nojat vapautetaan kontissa olevista kahvoista. Pääntuet pitää painaa alas ennen kippausta.

Nostokynnys kontista on siedettävissä rajoissa, samoin nostokynnys sisälle konttiin. Aukko on porrasperäksi normaalin kokoinen, vaikka kapeneekin alaspäin. Saranat kääntyvät konttiin sisään, mutta niille on muotoiltu omat kolot. Emmaljunga-koerattaamme mahtuvat kyytiin poikittain, kunhan ulommat pyörät ensin irrotetaan. Pitkittäin rattaat mahtuvat vain ilman pyöriä.

C-sarjalainen on hiljainen auto. Korvakuulolta se tuntuu vielä mitattuja desibelilukemiakin hiljaisemmalta. Melun sävy on korvalle erittäin mieluisa. Dieselmoottori antaa kuulua itsestään tyhjäkäynnillä, hitaassa ajossa ja kiihdytyksissä, mutta reippaammassa ajossa raksutus häviää taustalle. Matalasävyiset tieäänet ja ikkunoista kantautuva tuulen kevyt suhina ovat maantieajossa hallitsevia.

Säilytystilaa on kohtalaisesti. Ovilokeroihin mahtuu edessä hyvin tavaraa, mutta takana ne ovat todella pienet. Keskikonsolissa on pari pikkulokeroa ja kyynärnojan alla iso säilytystila.

Ajettavuus

Uusi C-sarjalainen on maantiellä nautinnollinen ja mukava ajettava. Terävät röykyt ja poikkiraidat ylittyvät todella pehmeästi, vaikka alla ovat 225/45 R17 -kokoiset pyörät. Myös mukulakivellä Cee on mukava. Erikoisiskunvaimentimet tuntuvat toimivan myös käytännössä. Pitkittäisurat tai tuuli eivät mainittavasti hetkauttele kulkusuuntaa. Viimassa auto tuntuu korkeintaan hieman keinahtelevan. Ohjaus, joka ei vetele kiihdytyksissä, on aitoa takavetoherkkua.

Mutka-ajossa pelästyy alkuun perän epämääräistä, pieniliikkeistä muljuamista sivusuunnassa. Ylimääräinen liike esiintyy tien epätasaisuuskohdissa. Muutaman kurvan jälkeen huomaa, että kyseessä on pelkästään tunne ja pyörät pysyvät tiukasti kiinni asfaltissa. Leveissä kumeissa riittää pitoa yli monen uskalluksen ja alustakin toimii mallikkaasti. C-sarjalaista on kiva viedä nopeammassakin tahdissa: alusta on mukavuuteensa nähden yllättävän ajettava.

Ohjaus on selvästi parempi kuin edellismallissa, ainakin niissä versioissa, joissa on nopeuden mukaan muuttuva tehostus. Keskialueella on pieni epämääräinen alue, mutta enemmän käännettäessä vaste lisääntyy sopivasti. Välitystä on nopeutettu, mutta silti mutkatiellä ohjaus tuntui paikoitellen oudon hitaalta. Ohjauksen vastaavuus ei ole mutkissa alustan tasolla. Suurikokoinen ratti saattaa osaltaan vaikuttaa asiaan. Auto jää varsinkin hitaassa nopeudessa herkästi kaartamaan itsekseen.

Hiekalla C-Mersu tuntuu leveine kumeineen aavistuksen leijuvalta. ESP korjailee perän liikkeet rauhallisen pehmeästi, vaikkakin aikaisessa vaiheessa. Ajonvakautus poiskytkettynä perä pääsee huomattavasti enemmän sivulle, ennen kuin järjestelmä korjaa suunnan. Ajonvakautusta ei siis saa kokonaan pois pelistä, vaan se sallii suuremmat luistot kuten vetoluistonestokin.

Viisivaihteinen automaattiaski ei saa täysin puhtaita papereita. Rauhallisessa taajama-ajossa vaihdot tuntuvat aika ajoin nykäiseviltä. Reippaammassa kiihdyttelyssä sekä normaalissa maantieajossa vaihdot sujuvat huomattavasti juohevammin, eikä nykimistä esiinny. Myös kaasun höllääminen kesken rajun kiihdytyksen saa laatikon nykäisemään häiritsevästi. Moottorijarrutus, varsinkin vakionopeudensäätimen välityksellä, on erittäin tehokasta.

Kulmien arviointi on ilman (lisävarusteena saatavia) etu- ja takatutkia hieman vaikeaa. Keulan uloimmat nurkat jäävät piiloon ja korkealle nouseva hattuhylly hämää perämittoja. Muuten taustapeileistä ja suurista sivupeileistä näkyy hyvin ulos. Paksut B-pilarit heikentävät tehokkaasti näkyvyyttä takaviistoon. Kääntöympyrä on erittäin pieni, joten Cee on kaupungissa näppärä.

Väistökokeessa Mercedeksen käytös on turvallisen oloista, mutta auto tuntuu raskaalta hehtaaripyssyltä. Ohjaus on alkukäännöksessä hidas, kunnes keula siirtyy selvästi rivakammin käännettyyn suuntaan. Tämä vaatii totuttelua, mutta ennakoivalla ja harkitulla kääntelyllä väistökoe alkaa sujua ilman keilojen lentelyä.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Cee käyttäytyy erittäin neutraalisti. Aivan äärirajoilla se lipeää pieneen nelipyöräluisuun, kuitenkin ilman yllättäviä temppuja. Ajonvakautus puuttuu melko aikaisessa vaiheessa peliin rauhoittaen tilanteen. Järjestelmä toimii tehokkaasti mutta sivistyneesti: meno ei tunnu riepottelevalta.

Täydellä kuormalla ajaminen ei vaikuta millään lailla C-sarjalaisen käyttäytymiseen. Ainoastaan korin kallistelu on voimakkaampaa.

Mercedes-Benz C on selvästi ajajan auto. Alusta on yhtä aikaa jämäkkä ja mukava. Ohjaustunto on hyvä, mutta ohjaus tuntuu joissakin tilanteissa hitaalta. Viisivaihteinen automaatti nykii paikoin ikävästi.

Suorituskyky

Mercedes ampaisee terävästi liikkeelle: väli 0–30 km/h taittui 1,5 sekunnissa. Loppua kohden meno hyytyy. Vaihteiston venyvät vaihtoajat verottavat oman aikansa, eikä tehtaan ilmoittamaan 0–100 km/h -arvoon ollut asiaa. Saimme kellot pysäytettyä 9,2 sekuntiin, kun valmistajan ilmoittama on 8,5 s.

Vaihteiston moodin (S/C) muuttaminen ei vaikuttanut loppuaikoihin mitenkään. Myöskään käsin vaihtamalla ei päästy parempiin tuloksiin, sillä vaihteisto ei antanut suorittaa vaihtoja halutuissa kohdissa, vaan piti vaihtokohdat omassa määräysvallassaan. Ohituskiihtyvyyden (80–120 km/h) arvo on hyvä. Ohitus taittuu samassa ajassa, olipa vaihteisto sitten Sport- tai Comfort-asetuksessa.

Sitkeyksiä emme päässeet automaattilootan takia mittaamaan. Jokapäiväisessä ajossa teho- ja vääntölukemat riittävät yli kylän tarpeen: Mersua on vaivaton kuskata.

C 220 CDI tuntuu reippaalta kulkurilta. Jarrut toimivat moitteettomasti myös epätavallisissa jarrutustilanteissa. Jarruissa on toiminto, joka kuivaa levyt aika ajoin sadesäällä.

Kustannukset, turvallisuus ja varustelu

C-sarjan hinnat alkavat 44 350 eurosta. Samalla rahalla saa vaikka kaksi samankokoista menopeliä, mutta Mercedeksen kohdalla rahasta puhuminen on turhaa. Mersu ei tunnetusti ole jokamiehen auto.

Perusmalli Classicin mukavuusvarusteisiin kuuluvat mm. ajotietokone, automaattinen ilmastointi, kauko-ohjattu keskuslukitus ja etuistuinten osittainen sähkösäätö. Automaattivaihteiston yhteydessä joukkoon liittyvät vakionopeudensäädin sekä nopeudenrajoitin. Avantgarde-pakettiin kuuluvat ulkoisten ja sisäisten tyylisomisteiden lisäksi mm. valopaketti ja laajempi ajotietokone. Soittimen uupuminen vakiolistalta ihmetyttää.

Turvallisuus on ainakin varusteiden puolesta kunnossa. Virallisia Euro NCAP -kolaritestin tuloksia ei ole vielä julkistettu. Kaikkien mallien vakiovarustukseen kuuluu seitsemän turvatyynyä (myös polvityyny). Etutyynyt täyttyvät kaksivaiheisesti. Taakse saa sivuturvatyynyt 660 euron lisähintaan. Kummassakin etuistuimessa on laajaliikkeiset aktiiviset pääntuet, jotka siirtyvät peräkolaritilanteessa 4 cm eteen- ja 3 cm ylöspäin.

Ajonvakautus, luistonesto, mäkilähtöavustin, ajovalonpesimet, turvavöiden esikiristys voimanrajoittimineen neljällä istumapaikalla, adaptiiviset jarruvalot sekä rengaspainevaroitin ovat nekin vakiolistalla.

Lisävarusteena saa mm. kaksoisksenonit, joko kurveissa kääntyvillä sumuvaloilla tai ns. älykkäällä valojärjestelmällä. Tämä käsittää kaarre- ja kääntymisvalojen lisäksi maantie- ja moottoritievalot sekä laajennetun sumuvalotoiminnon. C-sarjan vakiona olevat H7-lähivalot ovat huonot: mittausten perusteella ksenoneihin sijoittamista kannattaa harkita.

Pre-Safe-järjestelmä maksaa 650 euroa. Se pitää sisällään hätäjarrutuksissa tapahtuvan turvavöiden esikiristyksen ja etumatkustajan istuimen asennon korjauksen. Auton heittelehtimistilanteissa myös sivuikkunat ja kattoluukku sulkeutuvat automaattisesti.

C-sarjalaista huolletaan 25 000 kilometrin tai kahden vuoden välein. Laskentajaksomme huoltoihin kuuluvat ns. A- ja B-huolto, joiden yhteishinnaksi tulee kohtuulliset 552 euroa. Moottorin ilmansuodattimen (75 tkm/4 v) ja sisäilmansuodattimen (50 tkm/4 v) vaihtovälit kuulostavat luonnottoman pitkiltä. Jakopää pyörii huoltovapaalla ketjulla. Varaosapaketti on erittäin kallis.

Kulutuslukemat ovat erilaisissa maantieajotilanteissa alhaiset. Moottoritienopeudessa lukema (6,3 l/100 km) on sama kuin vaihtelevalla maantielenkillämme. Taajamapyörityksessä automaattivaihteisto ja raskas kori tuntuvat: keskikulutukseksi kirjattiin 11,2 l/100 km.

Loppuarvostelu

C-sarjalainen on kokoonsa nähden kallis auto. Rahan vastineeksi saa paljon mukavuutta ja hyvän ajettavuuden. Takatilat ovat edelleen pienet, mutta niin ne ovat pahimmissa kilpailijoissakin.

Turvavarustelu on huippuluokkaa. Mukavuusvarustelussa on pari outoa puutetta, vaikka lista onkin melko kattava. Lisärahalla autoon saa vaikka mitä. Kulutus on kohtuullinen muualla paitsi taajamassa. Uusi C-sarjalainen ei petä: se on aito Mercedes.

+ Ajettavuus+ Ohjaamoergonomia+ Mukavuus

– Ohjauksen palautuvuus hitaassa nopeudessa– Takatilat– Lähivalot

Vertaillen

Audi A4 3.0 TDI Quattro A

+ Suorituskyky+ Neliveto– Hinta– Ohjaustunto

BMW 320dA

+ Ohjaus+ Ajettavuus– Suuntavakavuus– Ääritilannekäytös (ilman ajonvakautusta)

Volvo S60 D5 A

+ Hinta+ Ajovalot– Ylitehostettu ohjaus– Takatilat

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.