Volvo V70 2.5T A

12.10.2007 |
Volvo V70 2.5T A

Pohjoismaiden suosituin valiofarkku on uudistunut. Ulkomittojen kasvu on ollut varsin maltillista, mutta miten on sisätilojen laita?

Edellissukupolven V70 suunniteltiin turvallisuutta, älykkäitä toimintoja ja monipuolisuutta painottaen. Tällä kertaa Volvo on pääjohtaja Fredrik Arpin mukaan panostanut erityisesti muotoiluun ja mukavuuteen: ”Kyseessä on sekä ylellinen että käytännöllinen ajoneuvo, joka sopii niin lapsiperheille kuin autoltaan paljon vaativille aktiivisille kuljettajillekin. Odotamme, että noin joka toinen uuden V70:n ostajista edustaa muuta kohderyhmää kuin lapsiperheitä.”

 

Suunnittelu ja tekniikka

Autoilla on tapana kasvaa malliuudistuksen yhteydessä, eikä V70 tee poikkeusta. Ulkomittoja ei ole kuitenkaan venytetty äärettömästi. Pituus on lisääntynyt eniten: kymmenen senttimetriä. Akseliväli on venähtänyt hieman yli 6 cm, korkeus ja leveys lisääntyneet reilulla kahdeksalla sentillä.

Ulkonäöstä puhuminen voi jatkua loputtomiin erilaisten mieltymysten takia, mutta ainakaan testin aikana V70 ei jakanut mielipiteitä kovin rajusti. Yksikään toimituksen jäsen ei ylistänyt muotoja silmäähivelevän kauniiksi, mutta eipä autoa tuomittu epäsuhtaiseksi tai erityisen rumaksikaan. V70 on yleisilmeeltään varsin klassisesti muotoiltu farmari.

Moottoripaletti koostuu tällä het­kellä kolmesta bensa- ja ­kahdesta dieselmoottorista. Peruskone on testiimme valittu 2,5-litrainen riviviitonen (200 hv), jota on höystetty ahtimella ja välijäähdyttimellä.

Tehokkaammat bensamoottorit tuovat V70:n keulalle uuden mukiluvun: ensimmäistä kertaa mallin keulalla nähdään kuusisylinterisiä moottoreita. Näistä 3,2-litrainen (238 hv) on ahtamaton, ja tehokkaimman version (T6) konehuoneessa pauhaa kolmilitrainen ahdettu kone 285 hevosvoiman tehoin. Ainakin toistaiseksi T6-malli on aina nelivetoinen.

2,5-litraisen moottorin jatkeeksi on samaan hintaan valittavissa joko automaatti- tai käsivaihteisto. Kuusipyttyisten jatkeena on aina automaatti.

Dieselmoottorien iskutilavuus on ennallaan eli 2,4 litraa. Vaisummalla viritysasteella (163 hv) diesel tottelee merkintää 2.4D, ja tehokkaampi versio (185 hv) on nimetty tuttuun tapaan D5:ksi. Kummankin nakun jatkeena on käsivaihteisto. Dieselpuolella automaatti lisää hintaa 2 500 eurolla.

Vuodenvaihteessa on luvassa kaksilitrainen vaihtoehto sekä bensa- että dieselpuolelle.

V70:n keulalle tarjotaan kuusisylinterisiä moottoreita. Voimanlähdevalikoima on muutenkin aiempaa laajempi.

 

Tilat ja mukavuus...

Pikakelaus menneeseen ja vuoteen 2000, jolloin allekirjoittaneella oli testissä edellissukupolven V70 paljastaa, että käsitykset hyvistä tiloista ovat muuttuneet. Silloin tulin kirjoittaneeksi, että V70:ssä on hyvin tilaa viidelle aikuiselle. Kilpailijat ovat kuitenkin kasvattaneet tämän jälkeen mallejaan, joten vertailukohta on nyt haastavampi.

Valmistajan mukaan takatilat ovat kasvaneet edelliseen V70-malliin verrattuna. Pituussuunnassa tilanne on kuitenkin mittapiirroksemme (s. 48) mukaan täsmälleen samalla tasolla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että 180-senttinen matkustaja mahtuu ongelmitta samanmittaisen kuljettajan taakse. Polvitilaa ei kuitenkaan ole mitenkään ruhtinaallisesti.

Mikäli kuskin paikalle ­istahtaa lähemmäs 190-senttinen sompaaja, jää polvitila takana niukaksi. Etuistuimen selkänojan muotoilu tuo pientä helpotusta, sillä sen keskelle on tehty syvennys, johon ­kintut sopivat. Selkänojan ulkolaitojen rakenne painaa kuitenkin herkästi polvia. Sivusuunnassa tilaa on hartiakorkeudella muutama sentti edellismallia enemmän.

 

Edessä tilaa on reilusti pidemmällekin kuljettajalle, eikä istuimen säädöissä ole moittimista. Lisäplussana on ohjauspyörän riittävä pitkittäissäätövara. Istuimen korkeussäädön avulla lyhytkin kuljettaja löytää sopivan ajoasennon, ja istuintyynyn kaltevuussäädön ansiosta myös reisituen saa hoonattua sopivaksi.

Lapsiperheet ihastuvat takuulla V70:n ratkaisuihin. Kaukaloikäisen pienokaisen kuljettaminen ei ole ongelma kovin monessa autossa – tosin lyhyet turvavyöt aiheuttavat joskus pientä askartelua kiinnitysjärjestyksessä. Volvon vöissä on riittävästi pituutta, ja suuremmasta haasteesta – selkä menosuuntaan asennettavan turvaistuimen liinojen kiinnityksestä – V70 suoriutuu suorastaan esimerkillisesti. Sekä etu- että takamatkustajien jalkatiloista löytyy liinoille kunnolliset kiinnityslenkit.

Jos testeissämme autoon kokeiltavan Graco Cosmic XTP -turvaistuimen kiinnittää etuistuimelle, jää oikeanpuoleinen ulkopeili vielä kuljettajan näköpiiriin. Takaistuimelle kiinnitetty turvaistuin verottaa etutiloja siinä määrin, että se on laitettava matkustajan puolelle, mikäli kuljettaja on yli 180-senttinen. Etumatkustajan paikalla polvitilaa jää 180-senttiselle vielä viitisen senttiä.

 

...Tilat ja mukavuus

 

Suurempikokoiselle jälkikasvulle Volvo tarjoaa harvinaisen toimivaa ratkaisua, vieläpä varsin kohtuulliseen lisähintaan. Kahdellasadalla eurolla takaistuimen reunapaikoille saa integroidut lastenistuimet. Ne eivät häiritse takatilojen normaalikäyttöä mitenkään, mutta tarvittaessa ne saa ponnautettua paikalleen käden käänteessä.

Istuintyynystä nostettavissa korokkeissa on korkeussäätö kahdelle eri paino-/kokoryhmälle. Korkeimpaan asentoon nostettuna istuimille saa sovittaa 95–120 cm/15–25 kg kokoluokan kersoja. Alemmassa asennossa koroke säätää turvavyön oikealle korkeudelle 115–140-senttistä matkaajaa ajatellen. Tällöin kokonaisuus sallii 22–36 kilon kuorman. Ainoa miinus perinteiseen turvaistuimeen verrattuna on sivuttaistuen puute, mikäli pienokainen nukahtaa kesken matkanteon.

 

Kunnollinen, toimiva tavaratila on farmarissa arvossaan. Tilalta vaaditaan ainakin kunnollisia kuormansidontalenkkejä, helppoa laajennettavuutta, tasapohjaisuutta, selkeämuotoisuutta ja tietysti kokoa. V70 ei reputa tässä kokeessa, vaan kontti rokkaa niin perusmuodossa kuin laajennettunakin. Parannuksia edellismalliin verrattuna ovat muun muassa takaselkänojien laajemmat kallisteluvaihtoehdot. Kun aiemmin selkänoja oli jaettu suhteessa 60:40, voi sitä nyt kallistella kolmessa osassa, suhteessa 40:20:40.

Pitkien tavaroiden kuljettamista helpottaa se, että matkustajan etuistuimen selkänoja on kipattavissa eteenpäin. Tällöin kyytiin saa nostettua lähes 2,9-metrisiä tavaroita. Jousitus ansaitsee kiitoksen, sillä V70:llä taittaa matkaa mielikseen. Mukulakivetyksellä tai muulla töyssytiellä auto vain hieman niiailee. Tästä huolimatta kori ei kallistele liiallisesti kaarteissa. Toisaalla tässä lehdessä vertailtujen farkkujen jousituksista saisi koottua vastaavan kokonaisuuden, mutta ominaisuuksia pitäisi niputtaa useasta autosta.

Matkustusmukavuutta lisää myös Volvon hiljaisuus: häiriöäänet eivät kantaudu matkustamoon karheallakaan ajoalustalla kovin voimakkaina.

Matkustusmukavuus on kohdallaan. Takaistuimella jää kaipaamaan lisätilaa pituussuunnassa. Tavaratila ja muut kuljettamiseen liittyvät ratkaisut keräävät kiitosta, oli kyse ­sitten lasten tai tavaroiden ­kyyditsemisestä.

 

Ajettavuus...

V70 istuu maantielle moitteetta, sillä urat tai sivutuuli eivät suuremmin vaikuta kulkusuuntaan. Urissa voimakkaasti kiihdytettäessä auto hieman hakee suuntaansa, ­mutta tällöinkään ei voi puhua mistään reuhtomisesta.

Ohjaus on onnistuttu niputtamaan hyvin alustan ominaisuuksiin. Ohjaustunto on parantunut huomattavasti, ja samalla ohjausta vaivanneet heikko vaimennus sekä ”heilurimainen” palautus ovat jääneet historiaan. Nyt ohjaus palauttaa jämäkämmin, mutta vaimentaa keskialueella paremmin suoraan. Alusta nielee loivemmat epätasaisuudet nöyrästi, ja ajaminen on leppoisaa.

Farmarin ajo-ominaisuuksilta ei kaivata yliaktiivisuutta, vaan loogisuutta ja neutraaliutta. Kaarteissa Volvo ei innosta urheilulliseen kanttailuun: sulava kurvailu tuntuu luontevammalta. Ajettavuus on kokonaisuutena onnistunut. Mutkaan osuva töyssy keinauttaa koria hieman, mutta ajosuunta säilyy ­vaivatta.

Soratiellä V70 on yhtä ­rauhallinen kuin kestopäällysteelläkin. Kulku­suunta säilyy ilman ongelmia, ja neut­raali käytös luo turvallisuuden tunnetta heikommasta pidosta huolimatta. V70 tuntuu alkuun kookkaalta, ja siksi kaupunkipyörittelyä saattaa alkuun hieman karsastaa. Hallintalaitteiden käytön helppous ja pieni totuttelu auttavat vaivaan, ja hetken kuluttua Volvon kanssa tuntuu olevan kotonaan niin parkkihallissa kuin ruuhkassakin. Edellismalliin verrattuna kääntöympyrä on pienentynyt 80 sentillä: tämä helpottaa pyörittelyä ahtaissa paikoissa.

 

...Ajettavuus

Teimme väistökokeen sekä kahden henkilön kuormalla että suuremmalla nyytillä. Tässä kokoluokassa autoon lastataan neljän matkustajan lisäksi 200 kilon kuorma.

Rauhallisia ohjausliikkeitä käyttäen Volvo läpäisee väistökokeen kuormattuna moitteetta, olipa ajonvakautus sitten päällä tai poiskytkettynä. Äkkinäisillä ohjausliikkeillä perä lähtee laajempiin luistoihin. V70:n DSTC-järjestelmää ei saa kokonaan kytkettyä pois. Ajonvakautuksen rajoitettu toiminto auttaa liikkeellelähtöjä esimerkiksi paksussa lumessa.

Väistökokeessa tuntuu siltä, että Volvo olisi suunniteltu toimimaan paremmin kuormattuna kuin ilman kuormaa. Käytös muuttuu nimittäin hieman äkkinäiseksi, kun nyytin nostaa kyydistä. Ilman kuormaa perä heilahtelee äkkinäisemmin sivulle myös silloin, kun ajonvakautus on kytkettynä. Luistot alkavat pikaisesti, vaikka ohjausliikkeet olisivat rauhallisiakin. Tällaisilla ratin liikkeillä ­järjestelmä pystyy toki pitämään ajolinjan pääsääntöisesti oikeana, vaikka auton vaatima tila luistojen myötä leveneekin.

Äkkinäisillä ohjausliikkeillä tilanne on hieman hankalampi, sillä ajonvakautus myöhästyy ensimmäisestä peräluistosta hieman. Tämän jälkeen se aloittaa kovalla kädellä luistojen suitsemisen. Kun tähän yhdistetään kuljettajan pyrkimys palata omalle kaistalle, muuttuu meno varsin nykiväksi.

Rajoitetulla ajonvakautuksen toiminnolla luistot alkavat äkkinäisesti, eivätkä tunnu loppuvan ilman pientä korjausliikettä. Korjauksen myöhästyminen saa aikaan villiltä tuntuvat sivuttaispompottelut. Luistot alkavat äkkinäisesti ja venyvät pitkään, mutta pienikin oikeansuuntainen ohjausliike saa auton kulkemaan oikeaan suuntaan, eikä se pyörähdä perä menosuuntaan.

V70 on mukava, mutta jämäkkä auto. Alusta toimii moitteetta niin kevyellä kuormalla kuin sallitulla maksiminyytilläkin. Volvo selviää väistökokeessa paremmin kuormattuna kuin ilman kuormaa, sillä liikkeet ovat tällöin rauhallisemmat.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

 

Suorituskyky

Automaattivaihteinen V70 tuntuu liikkeellelähdöissä hieman laiskalta, kunnes kierrokset kohoavat. Paikaltaan lähdettäessä Volvo kipitti sataseen 9,5 sekunnin ajassa. Tämä on ihan kelvollinen aika, vaikka valmistaja lupaakin 0–100 km/h välin sujuvan sekunnin nopeammin.

Moottori tuntuu tehoihin verrattuna hieman ponnettomalta, mutta rauhallinen ajettavuus on omiaan huijaamaan kuljettajaa. Liikkeelle lähdetään eleettömästi ja nopeuden lisääntymisen huomaa lähinnä mittaristosta. Täyskaasukiihdytyksessäkin vaihteisto hoitaa pykälien kytkemisen ilman suuria nykäyksiä.

Kadunkulmista lähdettäessä vaivaa pieni viive, sillä vaihteisto jakelee aikansa pienemmille pykälille, mikäli kulmaan on tultu kolmosella. Viiveen aikana kaasua tulee usein polkaistua epähuomiossa lisää, ja tämän jälkeen Volvo liipaiseekin jo eteenpäin liian ripeästi.

Vakionopeudensäädin ansaitsee kiitoksen selkeistä käyttöominaisuuksistaan.

Jarrut hoitavat tehtävänsä moitteetta useammassakin peräkkäisessä täysjarrutuksessa. Jarrut selviävät ongelmitta myös silloin, kun toisen puolen pyörät ovat liukkaammalla pinnalla kuin toiset.

Jarruvalot vilkkuvat täysjarrutuk­sessa, kun autolla on nopeutta yli 50 km/h, eli aina kun hätäjarrutustehostus aktivoituu. Valot lopettavat vilkkumisen ja jäävät palamaan yhtäjaksoisesti, kun nopeus laskee alle 30 km/h. Täysjarrutuksen päätteeksi myös nelivilkut kytkeytyvät.

Automaattivaihteinen V70 ei tunnu liikkuvan erityisen riuskasti. Se kiihtyy kuitenkin eleettömästi ja perheautoksi varmasti riittävästi. Tehokkaat jarrut toimivat erilaisissa ajotilanteissa hyvin.

Kustannukset, turvallisuus ja varusteet

V70:n hinnoittelu on kokoluokkaan nähden suolaista, sillä testiautomme maksaa yli 50 000 euroa. Rahalle saa silti vastinetta.

Kaikissa V70-malleissa on vakiona kaksipuolinen automaatti-ilmastointi. Sen toiminnot saavat kuitenkin pientä kritiikkiä: molemmat puolet on säädettävä erikseen samaksi. Yhdellä lämpösäätimellä tämä ei onnistu.

Momentum-versiossa varustelu paranee perusversioon verrattuna entisestään. Mukaan tulevat esimerkiksi etusumuvalot, pysäköintitutka ja koria vasten kääntyvät sivupeilit, joissa on poistumista helpottavat ”maavalot”. Matkustamossa eroa on esimerkiksi aurinkolippojen valaistujen meikkipeilien, tavaratilan virtapistokkeen, automaattisesti tummuvan taustapeilin, ostoskassipidikkeen, radion kaukosäätöjen, sadetunnistimen ja automaattisen sisäilmankierron sekä vaihteen­valitsimen, ohjauspyörän ja istuinten nahkaverhoilun verran.

 

Lämmitettävät takaistuimen reuna­paikat ovat 400 euron hintai­nen, tehtaalla asennettava lisävaruste. Niitä ei voi valita yhdessä integroitujen lastenistuinten kanssa. Lasten kannalta kiinnostava on langattomilla kuulokkeilla varustettu RSE-viihdekeskus: siinä etupääntukiin on integroitu kaukosäädintä tottelevat näyttöruudut dvd-levyjen katselua varten. Paketin hinta on 2 100 e, mutta lisäkustannuksia tulee soittokoneiston päivityksestä. Viihdekeskuksen toiminta vaatii vähintään High Performance -audiojärjestelmän, joka maksaa tuhat euroa ekstraa.

Volvolla ei ole varsinaisesti aktiivisia pääntukia etuistuimilla, mutta selkänojissa on samaa tarkoitusta varten suunniteltu järjestelmä. Volvolla siitä käytetään nimitystä WHIPS. Peräänajotilanteissa koko selkänoja joustaa kropan mukana tukien selkä- sekä niskanikamia. V70:n ylläpito on kallista. Kysymämme varaosapaketin hinta on keskimääräistä korkeampi, samoin huoltokustannukset. Myös polttoaine maistuu painavalle autolle, etenkin taajamassa. Raskaalla kaupunkilenkillämme kulutus kipusi huimiin lukemiin.

Volvon valot ovat jo pidempään olleet hyvät, eikä V70-mallikaan tuota pettymystä.

Uusi V70 ei ole vielä osallistunut Euro NCAP -törmäystestiin. Valot ovat Volvo-tapaan hyvät. Bensapihiksi V70-mallia ei voi sanoa.

 

Loppuarvostelu

 

Volvo ei petä merkkiuskollisia millään osa-alueella. Lasten ja tavaroiden kuljettamisessa V70 on parhaimmillaan. Lisävarustelun avulla kartano-Volvon sopivuutta lapsiperheiden käyttöön voi parantaa entisestään. Täysikasvuisille matkustajille takaistuintilat ovat pituussuunnassa hieman nirkoiset.

Ajettavuudessa ei ole suurempaa moittimista, ja Volvo kantaa kuormansa hyvin. Ääritilannekäytös kuormaamattomana on hieman äkkinäistä, joten ajonvakautus kannattaa pitää päällä. Kokonaispaketti on yhtä aikaa mukava ja jämäkkä. V70:n puikoissa tuntee olevansa kuin kotonaan.

 

+ Lapsiystävällisyys+ Tavaratila ja sen muunneltavuus+ Ajettavuus

– Hinta– Takatilat– Kaksipuolisen ilmastoinnin käyttö

 

Mallisto
 Iskutilavuus cm3TehokW (hv)HintaeuroaVapaa autoetueuroa
2.5T2 521147 (200)46 900855
3.23 192175 (238)55 700985
T6 AWD Momentum2 953210 (285)68 9001 165
2.4D2 400120 (163)48 700885
D52 400136 (185)50 800915

Kinetic-varustetaso +2 000 e, Momentum +3 600 e, Summum +5 800 e. Bensiinikäyttöisissä malleissa automaatti- ja käsivaihteiset mallit samanhintaisia, dieseleissä automaattivaihteiston lisähinta 2 500 euroa.

Testiauton lisävarusteet: Metalliväri 1 200 e, tekstiilimatot 100 e, sähkötoimiset lapsilukot 150 e, Integroidut kaksitasoiset lasten turvaistuimet 200 e, High Performance -audiojärjestelmä 1 000 e, kuuden levyn cd-vaihtaja 500 e, 17 tuuman kevytmetallivanteet 750 e, etumatkustajan turvatyynyn poiskytkentä 85 e ja RSE-viihdekeskus 2 100 e.Testiauton hinta: 56 585 euroaTakuu: 2 vuotta ilman km-rajoitusta. Korin puhkiruostumattomuustakuu 12 v, maalitakuu 2 v.Vakuutusmaksut: liikenne 675 e, auto 1 511 e 1)Maahantuoja: Volvo Auto Oy Ab, VantaaValmistaja: Volvo Car Corporation, Göteborg, Ruotsi

1) = Tiedot: Pohjola. Autovakuutus: Superkasko + Superlunastus, omavastuu 159 euroa. Hinnat Helsingissä nollabonuksin, kun vakuutuksenottaja on 43-vuotias mies. Hinnat pyöristetty lähimpään euroon.

 

Vertaillen

Audi A6 Avant 2.0 TFSI A Business

+ Kulutus+ Ajettavuus– Jousitusmukavuus– Ohjaus

Chrysler 300C Touring 2.7 V6

+ Erottuu massasta+ Takaveto– Kulutus– Suorituskyky

Saab 9-5 2.3T Wagon A Linear

+ Ajettavuus+ Ergonomia– Takatilat– Säilytyslokeroiden puute

 

Vertailuarvot
 V70A6300C9-5
Hinta euroa50 50050 90049 90049 450
Moottori tyyppi R5R4V6R4
Iskutilavuus cm32 5211 9842 7362 290
Teho kW (hv)147 (200)125 (170)142 (193)162 (220)
r/min4 8004 3006 4005 500
Vääntö Nm300280258310
r/min1 5001 8004 0002 000
0-100 km/h s8,59,011,19,2
Huippunopeus km/h210216208225
EU-kulutus l/100 km(kaup./maant./yhd.)15,0/7,4/10,211,2/6,5/8,216,1/8,4/11,215,4/7,1/10,2
Pituus mm4 8234 9334 9994 841
Akseliväli mm2 8162 8433 0482 703
Omamassa kg1 6921 620

1 850

1 660

Tiedot valmistajien ilmoittamia.

Oskari Pentti Lehdessä 13/2007

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.