Akkuräjähdys tekee sottaista jälkeä

25.10.2014 | Tapio Ketonen
Akkuräjähdys tekee sottaista jälkeä

Litiumakkujen palovaarallisuudesta on kirjoitettu aina silloin tällöin. Vaan eipä ole aivan vaaraton tavallinen perinteinen lyijyakkukaan. Kun se räjähtää, seuraukset voivat olla hyvinkin vakavia.

Tavallisen lyijyakun toiminta perustuu akun levyjen ja elektrolyyttinä toimivan laimennetun rikkihapon aikaansaamaan sähkökemialliseen ilmiöön. Kun akku on ladattu täyteen, katodi eli miinuslevyt ovat lyijyoksidin (PbO2) peitossa. Anodin eli pluslevyjen pinnalla taas on puhdasta lyijymetallia (Pb). Happo on tällöin väkevimmillään, sen ominaispaino on noin 1,280 kg/dm3.

Akkua purettaessa happo laimenee, sillä hapon sulfaatti-ioni moudostaa lyijyn kanssa lyijysulfaattia (PbSO4), jota kerääntyy molempien levytyyppien pinnalle. Kun akku seisoo pitempään varaamattomana, lyijysulfaatti alkaa kiteytyä ja muodostaa levyjen pinnalle kovan kerroksen. Se ei enää hajoa, joten aktiivinen levypinta vähenee. Akku tulee nopeammin täyteen, mutta sähkön määrä eli kapasiteetti jää pienemmäksi. Tällöin ylilatauksen vaara kasvaa.

Kun akkua ladataan liikaa, katodin ja anodin välillä kulkeva sähkövirta alkaa hajottaa akkuhaposta jäljelle jäänttä vettä (H2O) alkuaineiksi eli vapaaksi vedyksi (H2) ja hapeksi (O2). Tätä kaasuseosta kutsutaan nimellä räjähdyskaasu, sillä se syttyy erittäin herkästi ja palaa räjähdysmäisesti.

Teoria muuttui käytännöksi

Edellä oli hieman teoreettista pohjaa sille, mitä kotiverstaassani oli tapahtunut. Laitoin vanhan, jo itse asiassa kierrätykseen kuuluvan akun lataukseen. Kun sitten seuraavan kerran menin verstaalle, huomioni kiinnittyi ensiksi kumollaan olevaan paineruiskuun. Sen takana lattialla oli iso lammikko jotakin nestettä. Pian selvisi, mistä nesteestä oli kysymys.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Latauksessa olleen akun paikalla oli epämääräinen raato. Akun kansi oli lentänyt pois paikoiltaan, ja sivuseinätkin olivat levinneet pääosin pieninä pirstaleina ympäriinsä. Pistävä haju kertoi, että lattialla lainehtinut neste oli akkuhappoa.

Kotelon sirpaleet olivat levinneet sen verran laajalle, että räjähdys on ollut aika napakka paukku. Onneksi kukaan ei ollut paikalla sen tapahtuessa. Onneksi myös lähistöllä olleissa kannuissa oli vain palamatonta pesuainetta sekä pakkasnestettä. Esimerkiksi kaasuuntunutta bensaa sisältänyt avoin astia tai akun lähelle heitetty trasseli olisi saattanut syttyä, jolloin koko verstaasta olisi jäänyt pelkkä muisto. Jos räjähdyshetkellä joku olisi ollut akun lähellä, ympäriinsä roiskunut happo olisi voinut roiskua kasvoille ja jopa silmiin, jolloin näön menetys olisi ollut tosi lähellä.

Imeytin pääosan akkuhaposta sahanpuruun. Purut keräsin kasaan, johon aion sekoittaa kalkkia. Se neutralisoi hapon, jolloin purut mätänevät hyväksi kukkapenkin pohjaksi. Lattialle levitin emäksistä pesuainetta. Happokylvyn saaneet astiat puhdistin päältäpäin vedellä.

Eli mitä opimme tästä? Tavallinen vanhanaikainen akkulaturi, joka lataa akkua sen tilaa tuntematta, on liian vaarallinen jätettäväksi pitemmäksi aikaa päälle. Älylaturi ei ehkä olisi saanut räjähdystä aikaan, koska sen ei ainakaan pitäisi ladata akkua liikaa.

 

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.