Käytetyn tuonti ulkomailta

21.08.2001 |
Käytetyn tuonti ulkomailta

Käytetyn auton tuonti ulkomailta on taitolaji. Suomessa verottaja pitää huolen siitä, että tuonti pysyy aisoissa ainakin mahdollisimman kauan. Sillä turvataan autoista saatavia verotuottoja. Mutta ei käytetyn auton tuominen mahdotonta ole. Asiantuntemuksesta on selvää rahallista hyötyä.

Käytetyn tuonti - tavaroiden vapaa liikkuvuus EU-alueella

EU:ssa puhutaan isoin kirjaimin tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta ja verotuksen harmonisoimisesta. Autojen osalta se on asiantila, joka on kaukana nykyisestä. Mutta jos tietoa ja osaamista on, tuontiauto voi veroineen ja maksuineen auto tulla halvemmaksi kuin vastaava auto käytettynä Suomen markkinoilla. 

Käytetyn auton tuonti ulkomailta on taitolaji. Suomessa verottaja pitää huolen siitä, että tuonti pysyy aisoissa ainakin mahdollisimman kauan. Sillä turvataan autoista saatavia verotuottoja. 

Mutta ei käytetyn auton tuominen mahdotonta ole. Asiantuntemuksesta on selvää rahallista hyötyä. Veroineen ja maksuineen auto voi tulla halvemmaksi kuin vastaava auto käytettynä Suomen markkinoilla.

Käytetyn auton ostaminen on periaatteessa samanlaista niin Saksassa kuin Suomessakin. Myyjä yrittää saada autosta mahdollisimman hyvän hinnan ja kertoo autosta ja sen heikoista puolista vähän tai ei lainkaan. Ostaja taas yrittää löytää kaikki mahdolliset viat ja tinkiä hintaa alemmaksi niin paljon kuin mahdollista. Kaikki tämä kuuluu kaupan luonteeseen.

Suomen autoverotus kuitenkin osaltaan vaikuttaa asiaan siten, että suomalainen herra Virtanen on käytettyä Saksasta ostaessaan aivan eri tilanteessa kuin saksalainen Herr Besserwisser.

Keski-Euroopassa 10-vuotias auto on kypsä romuttamoon

Suomessa monikaan tavallinen perheenisä ei lähde auto-ostoksille hämärimmän luokan jobbareiden luo, joilla on tarhoissaan vain oikeastaan romuttamoon kuuluvia ajopelejä. Saksassa tilanne on aivan toinen.

Jos herra Virtanen menee Saksassa uusia Mersuja myyvään liikkeeseen tiedustelemaan sen ikäluokan autoja, joita Suomeen on järkevää tuoda, häneen suhtaudutaan melko torjuvasti. Ulko-oven sijainti tehdään hyvin selväksi, ystävällisimmät voivat neuvoa tien lähimpään romuttamoon. Herr Besserwisser sen sijaan ei edes vilkaise 80-luvun Mersuihin. Jos hän kaipailee isoa tähtikeulaista, ehkä aivan viimeisimmät 124-sarjan mallit saattavat kelvata, jos rahat ovat kovin vähissä. Normaalisti kuitenkin kiikarissa on 210-sarjan auto eli suomalaisittain Väyrynen.

Keski-Euroopan markkinoilla vanhojen autojen ostajat tulevat Itä-Euroopasta - ja Suomesta

Suomalaiset joutuvat etsiskelemään autojaan samoista piireistä kuin afrikkalaiset, turkkilaiset ja puolalaiset. Syynä ei suinkaan ole rahanpuute vaan Suomen autoverotus. Hurjimmillaan Suomeen tuotavasta käytetystä autosta joutuu maksamaan veroa niin paljon, että aivan uuden auton saa Suomesta halvemmalla.

Suomalainen autoverotus on kehitetty vuosikymmenien kuluessa suojaamaan erinomaisella tavalla suomalaista autokauppaa ulkopuoliselta kilpailulta. Yhteisymmärrys käytettyjen verotuksesta on autoalan ja verottajan välillä ollut saumaton.

Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 muutti tilannetta – tai ainakin sen olisi pitänyt muuttaa. Suomen allekirjoittamissa sopimuksissa näet sitouduttiin poistamaan esteet kaupankäynnistä jäsenmaiden väliltä. Käytetyn auton ostaminen toisesta jäsenmaasta ei kuitenkaan vieläkään suju kuten pitäisi. Kauppaa estää kohtuuton verotus. Asiaan on taatusti tulossa muutos, mutta siihen kuluu aikaa. Niinpä nyt pitää vielä elää voimassa olevien säännösten mukaan.

Verotuksen lähtökohtana on uusi auto

Käytettynä tuotavasta autosta peritään veroa siten, että lähtökohtana on tuonnin kohteena olevan auton vastaava uusi malli. Määritelmä on vaikeaselkoinen ja paljastaa, ettei lakia ole tehty sovellettavaksi vanhoihin autoihin vaan lähinnä uudenkarheisiin. Laki asettaa ”vastaavaa mallia” etsivät viranomaiset hankalaan rakoon. Mersuille vastaavan mallin löytäminen on helppoa, koska mallisto on säilynyt rakenteeltaan samanlaisena ties kuinka kauan. Vaikeampia tapauksia sen sijaan ovat mallit, joita ei enää valmisteta lainkaan. Mikä on ”vastaava malli” vaikkapa Ford Sierra Cosworthille tai DeLoreanille?

Verotusarvon määrääminen

Kun vastaava malli on löytynyt, seuraavaksi pitää määritellä sen verotusarvo. Toisin kuin julkisuudessa on väitetty, se ei suinkaan välttämättä ole suomalaisen maahantuojan tax free -hinnasto. Hinnasto voi olla peräisin muualtakin, mutta sen kuitenkin pitää olla selkeästi hinnasto. Saksalainen autokauppias antaa mieluusti tavallisen hintalistan sijasta tarjousmuotoon kirjoitetun kirjeen, jossa myyjä kertoo tarjoavansa ”für Sie, Herr Virtanen” autoa tiettyyn hintaan. Tällainen paperi ei kelpaa tullille.

Tullin rutiineihin tuli vuonna 2000 ratkaiseva muutos. Aiemmin käytettävässä hinnastossa tuli olla hinnat ilman saksalaista arvonlisäveroa, jos halusi välttää toistuvan arvonlisäverotuksen. Virkamiehet eivät saaneet laskea 16 %:n suuruista veroa pois, vaikka hinnastossa olisi ilmoitettu, että hankintamaan alv sisältyy hinnaston hintoihin. Nykyisin tuo laskutoimitus on luvallinen.

Hinnastohinta sisältää tietysti myös myyjän katteen. Sitä auton ostaja ei tiedä. Kun virallinen uuden auton maahantuoja maksaa autoveroa uudesta autosta, verotusarvona on se hinta, jolla tehdas myy auton maahantuojalle, plus rahti. Tämä summa on liikesalaisuus. Lopputulos on selvä - sen enempää uuden auton ostaja Suomessa kuin käytettynä auton Suomeen tuova ei todellisuudessa tiedä tarkoin auton todellisia valmistus- tai hankintakustannuksia . Niinpä hän ei ole selvillä siitä, paljonko todellisuudessa hän on maksanut tarpeettomasti veroa.

Auton hankintahintaan pitää lisätä autossa olevien lisävarusteiden hinnat, esimerkiksi ilmastointi, kattoluukku jne. Lisäksi hintaan lasketaan mukaan rahtikulut. Näin eri tekijöiden muodostamaa kokonaishintaa käytetään verotuksessa arvona, jonka perusteella autovero lasketaan. Tuosta pisteestä käytetään nimitystä verotusarvo.

Verotusarvoon voidaan tehdä oitis 4 600 mk:n suuruinen perusvähennys. Kummajainen on perus autoverolainsäädännön aikaisemmilta vuosikymmeniltä, ja se kulkee yhä veroa alentavana tekijänä laskukaavassa mukiana.

Jos autossa on varusteena ajovalopesimet ja lämmitettävä takaikkuna, verotusarvosta voidaan vähentää vielä lisäksi 400 mk. Takalasin lämmitys on miltei kaikissa autoissa, mutta ajovalopesimiä ei juuri koskaan, joten tämä on käytännössä kuollut kohta. Vähennyksen saaminen edellyttää molempia varusteita.

Vähäpäästöiselle ottomoottorilla varustetulle eli käytännössä katalysaattorilla varustetulle bensiinikäyttöiselle autolle myönnetään lisäksi 4 500 mk:n suuruinen vähennys verotusarvosta. Dieselille sitä ei myönnetä, olkoon miten vähäpäästöinen tahansa.

Ikävähennys

Ikävähennyksen suuruus on herättänyt paljon porua. Ensimmäisten sadan kuukauden aikana auton ensimmäisen käyttöönottokuukauden päättymisestä veron määrää alennetaan suoraviivaisesti 0,6 % kuukaudelta alkuperäisestä täydestä verosta.

Kun tuo sata kuukautta eli 8 vuotta 4 kuukautta on täyttynyt, laskentamenetelmä muuttuu. Tästä eteenpäin veron määrä laskee 0,9 % kuukaudessa edellisen kuukauden verosta. Laskunopeus siis hidastuu selvästi.

Kun 200 kuukautta eli 16 vuotta 10 kuukautta on kulunut auton ensimmäisen käyttöönottokuukauden päättymisestä, laskunopeus hidastuu vielä entisestään. Nyt veron määrä laskee 0,4 % kuukaudessa edellisen kuukauden verosta.

Autosta, jonka valmistusvuoden päättymisestä on autoveroilmoituksen tekemisen ajankohtana kulunut 25 vuotta, veroa maksetaan 30 % auton todellisesta arvosta. Tämä on auton ostolaskun mukainen hinta lisättynä rahtikuluilla.

Autoveron pitäisi vastata markkinoilla olevien käytettyjen hinnassa olevaa veroa

Ikävähennys on määritelty siten, että autoveron määrän pitäisi aleta samaa vauhtia kuin keskimääräisen käytetyn auton arvo laskee meidän markkinoillamme. Valtiovarainministeriö teki aikanaan nämä laskelmat Suomen Autoalan Tietopalveluverkko -nimiseltä yritykseltä tilaamansa tutkimuksen perusteella. Tutkimuksessa osoitettiin, että eri automalleilla arvon aleneminen ei ole samanlaista. Joillakin se on keskimääräistä hitaampaa, joillakin nopeampaa.

Valtiovarainministeriössä pidettiin yksinkertaisesta menetelmästä, ja siksi lähtökohdaksi otettiin arvonalenemisen keskiarvo. Keskiarvoa kohottavat esimerkiksi Mercedekset, joiden arvon aleneminen on hidasta.

Arvon aleneminen on yhteydessä markkinatilanteeseen. Joskus käytetty auto menettää hintaansa nopeammin, joskus hitaammin. Tämäkin seikka oli valtiovarainminiusteriön tiedossa. Asiaa pidettiin hankalana. Siksi siitä luovuttiin.

Laskelman keskimääräisyys saa aikaan sen, että useimpien tavallisten autojen kohdalla autovero laskee hitaammin kuin auton arvo todellisuudessa laskee Suomen markkinoilla. Seuraus on yksiselitteinen: tavallisen auton tuominen ei kannata.

Mitä kannattaa tuoda käytettynä?

Kannattaako jonkin merkin tuonti vai on tilanteesta riippuvainen asia. Joka tapauksessa hyvin harvan automerkin tuonti kannattaa. Periaatteessa vain yksi automerkki on sellainhen, että tuonnin voi useimmiten arvella kannattavan.Koska Mercedes-Benzin arvo laskee Suomessa selvästi muita autoja hitaammin. Siksi riittävän iäkkäänä Mersu kannattaa tuoda, vaikka siitä kovan veron joutuukin maksamaan.

Eräs Mersuja tuonut väitti laskeneensa, että taitepiste auton iässä olisi kahdeksan vuotta ja seitsemän kuukautta. Luultavasti tuo piste liikkuu ajassa, mutta arvio lienee melko oikeaan osunut.Useimmiten tuon ikäisillä Mersuilla autoilla on kuitenkin ajettu vähemmän kuin Suomessa myynnissä olevilla, eivätkä sorateillä sinkoilevat kivet ole rikkoneet auton maalipintaa.

Varo vääriä kilometrejä

Mittarinlukemat ovat Saksassa vanhemmissa käytetyissä autoissa useimmiten väärennettyjä. Autoilla ajetaan yleensä vähemmän kuin meillä Suomessa, ja autoja ostava yleisö pelkää paljon ajettuja autoja. Mittaria ei yleensä ruuvaa kauppias vaan edellinen omistaja. Tarina etenee yleensä seuraavasti:

Saksalainen autoilija tarjoaa autoaan käytettyjä myyvään liikkeeseen. Myyjä tutkii auton ja tuumaa: – Kyllähän tämä muuten on aika kohtuullinen peli, mutta tällä on ajettu liian paljon. Jos mittarissa olisi esimerkiksi noin ja noin paljon, niin silloin saisitte siitä tämän verran. Näin paljon ajettu auto ei kuitenkaan kiinnosta.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Autoilija poistuu paikalta ja ottaa yhteyttä mittarilukemien säätöä kaupittelevaan yrittäjään. Alan ilmoituksia on lehdissä, ja esimerkiksi Internetissä hakusana tachojustierung tuo satoja palvelun tarjoajia esiin. Parinsadan D-markan hintaan yrittäjä säätää mittariin myyjän toivoman lukeman.

Päivän–parin päästä autoilija menee uudelleen autoliikkeeseen ja tarjoaa autoaan. Nyt myyjä toteaa: – Kas, tässäpä sopiva auto, hyvässä kunnossa ja juuri mukavaksi ajettukin. Hyvitämme tästä....

Oleellista asiassa on se, että myyjä ei missään vaiheessa ole itse koskenut mittarinlukemiin, eikä myyjä voi tietää, pitävätkö lukemat paikkansa. Myyjä ei liioin anna takuuta kilometrilukemista. Riskin mittarin ruuvaamisesta ottaa edellinen omistaja, ja kiinni joutumisen riski on aika pieni.

Mittarinkääntöä kauhistellaan, mutta yli kymmenen vuotta vanhan auton mittarinlukema ei todellakaan ole oleellinen asia. Auto pitää tarkastaa huolellisesti ja arvioida kuntonsa, ei mittarinlukeman perusteella.

Auton teknisen kunnon tarkastaminen

On oleellisempaa kantaa huolta auton teknisestä kunnosta. Etenkään alapuoliseen tarkasteluun ei juuri tarjoudu mahdollisuuksia, koska autoliikkeissä ei ole huoltopukkeja. Ainoa mahdollisuus on yrittää tähyillä alapuolelta ilman mitään välineitä, näkyykö siellä merkkejä alustavaurioista, onko öljyvuotoja ja vastaavaa. Sisältä voi kurkkia mattojen alle ja muihin klassisiin ruostepaikkoihin.

Valmistenumero ja paperisota

Erittäin tärkeä yksityiskohta ovat auton ja moottorin valmistenumerot. Auton koriin stanssatun numeron pitää olla sama kuin papereissa. Myös moottorin valmistenumero on merkittynä saksalaiseen rekisteriotteeseen, ja senkin pitää täsmätä ja olla näkyvissä. 124-sarjan diesel-Mersussa valmistenumero on ruiskutuspumpun edessä olevan valulaipan päällä.

Varsinainen paperisota noudattelee Saksassa jokseenkin samoja linjoja kuin Suomessa. Auton rekisteriote on kaksiosainen, ja ajossa mukana pidettävä meidän teknistä osaamme vastaava on nimeltään Fahrzeugschein. Meikäläistä ilmoitusosaa vastaava asiapaperi on Fahrzeugbrief.Se eroaa siinä suhteessa suomalaisesta, että se seuraa autoa koko ajan.

Fahrzeugbriefiin merkitään kaikki omistajat ja omistajakohtaiset rekisterinumerot sekä päivämäärät, jolloin auto on rekisteröity kullekin omistajalle ja poistettu jälleen rekisteristä. Saksassa autot ovat autoliikkeissä myynnissä rekisteröimättöminä, ilman kilpiä. Jos auto halutaan koeajaa, liike kiinnittää autoon punanumeroiset koekilvet ja tekee asiasta merkinnän liikkeessä olevaan koekilpien kirjanpitokirjaan. Koekilpien rekisteriotteen pitää olla ajossa mukana, muuten poliisin kanssa tulee hankaluuksia.

Vientikilvet ja vaatimustenmukaisuustodistus

Kauppoja tehtäessä on parasta sopia myyjän kanssa siitä, että tämä hoitaa autoon saksalaiset vientikilvet. Toinen vaihtoehto on, että auto kuljetetaan trailerilla satamaan, käytännössä Lyypekkiin tai Travemündeen.

Kilpien hankkimiseen liittyy niin paljon byrokratiaa, että suomalaisen on omin nokkineen aivan turha ryhtyä taistelemaan. Kauppiailla on tähän rutiinia. Vientikilvet ovat parempi ratkaisu kolmestakin syystä. Ensinnäkin samalla tulee tarkistettua, että paperit ovat varmasti kunnossa, sillä muuten vientikilpiä ei saa. Toiseksi vientikilvet saa autoon vasta, kun katsastaja on tarkastanut auton ja todennut sen liikenteeseen soveltuvaksi. Esimerkiksi öljyvuotoja ei saa olla. Tämä antaa hieman lisätietoa myös auton tekniikan kunnosta. Kolmanneksi Ruotsin läpi ajaminen tulee hieman halvemmaksi kuin laivamatka suoraan Helsinkiin.

Yleensä lyhin aika vientikilville on kaksi viikkoa, ja tämä aika riittää jonkinasteiseen turismiinkin. Kilpiin liittyvä vakuutus on sangen kallis, joten tarpeettoman pitkäksi aikaa kilpiä ei kannata lunastaa.

Saman tien kannattaa käydä lähimmässä TÜV-toimipaikassa pyytämässä autolle vaatimustenmukaisuustodistus. Se on Saksassa halvempi: hinta on sadan D-markan eli 300 Suomen markan suuruusluokkaa. Todistuksen saa myös suomalaiselta maahantuojalta, mutta sen saamiseen voi mennä pitempikin aika riippuen maahantuojan teknisen palvelun kiireistä. Todistuksesta maahantuoja saa veloittaa enintään sata euroa ja lisäksi menee arvonlisävero, eli rahaa kuluu vähän yli 700 mk.

Auton maksaminen

Auton maksamiseen on käytännössä vain yksi ainoa tapa. Se on käteinen raha. Saksan pankkijärjestelmä on alkeellinen verrattuna siihen, mihin me olemme tottuneet. Pankkisiirto on Saksassa erittäin hidas, ja kestää monta päivää, ennen kuin maksettu summa on siirtynyt myyjän tilille, ja tätä ennen ei papereita saa.

Käteismaksuun on toinenkin hyvä peruste. Kun saksalainen autokauppias myy auton suomalaiselle yksityishenkilölle, hän voi olla varma, että kaupasta ei siirry tietoa saksalaiselle verottajalle. Niinpä summa saattaa näkyä todellisuutta pienempänä kirjanpidon tulopuolelta. Niin se muisti pettää, mutta tällainen myyjä suhtautuu suopeammin myös hinnasta tinkimiseen.

Käteisen rahan kuljettaminen mukana on aina riskialtista. Normaalisti vaara vaikeuksiin joutumiseen on pieni, mutta iltaöiselle kapakkakierrokselle ei auton ostoon varattua setelinippua pidä ottaa mukaan. Se on viisainta jättää hotellin tallelokeroon. Rahat kannattaa tilata Suomessa pankista etukäteen ja kuljettaa mukanaan. Muita järkeviä keinoja ei oikein ole. Esimerkiksi matkasekit eivät tarkoitukseen sovi.

Liikennevakuutus ja siirtolupa

Liikennevakuutus liittyy saksalaisiin vientikilpiin, ja se on voimassa Suomen satamaan saakka. Oman Suomessa olevan vakuutusyhtiön kanssa voi sopia vapaaehtoisesta vakuutuksesta esimerkiksi siten, että kun kaupat on tehty, auton tiedot eli valmistenumero, ensimmäinen käyttöönottopäivä ja tarkka tyyppimerkintä lähetetään faksilla vakuutusyhtiöön.

Satamasta eteenpäin tuontiautolla ei saa ajaa, ennen kuin on lunastanut tullilta siirtoluvan autolle. Ennen autoveron maksamista autolla ei saa ajaa oikeastaan metriäkään ilman tullin antamaa lupaa. Samalla pitää lunastaa tullista punamerkkiset siirtomerkkitarrat. Niihin pitää myös lunastaa Liikennevakuutusyhdistyksen myöntämä määräaikainen liikennevakuutus.

Jos aikoo toimia nopeasti, siirtomerkit voi pyytää sen verran pitkäksi ajaksi, että auton voi viedä samoilla merkeillä katsastukseen, koska muuten katsastuskeikalle pitää hankkia merkit erikseen.

Autoveroilmoitus, verosta ja rekisteröintikatsastus

Seuraava vaihe on autoveroilmoituksen jättäminen. Se jätetään paikalliseen tulliin, Helsingissä Eteläisen tullipiirin autoverotustoimistoon osoitteeseen Suvilahdenkatu 12. Tullista saa autoveropäätöksen yleensä saman tien, minkä jälkeen on vuorossa autoveron maksaminen.

Viimeinen vaihe tuontiauton liikenteeseen saamisessa on rekisteröintikatsastus. Siellä tarvitaan autoveropäätös, saksalainen rekisteriote eli Fahrzeugbrief sekä vaatimustenmukaisuustodistus. Siltä varalta, että katsastus onnistuu, kannattaa ottaa mukaan myös kauppasopimus, jotta auton voi saman tien rekisteröidä.

Mitä todennäköisimmin katsastusmies vaatii asentamaan autoon sivuvilkut. Niitä ei 80-luvulla vielä Saksassa vaadittu, mutta lähtökohtana on se, että auton pitää täyttää Suomessa ensirekisteröintipäivänä voimassa olleet vaatimukset. Ajovalopesimiä ei kuitenkaan tarvitse asentaa, koska ne eivät enää ole meillä pakolliset.

Poikkeus autoverotuksessa - muuttoauto

Edellä käsiteltiin normaalia auton hankintaa. Moni ulkomaille lähtevä harkitsee, voiko hän tuoda verotta tai onko hänen autonsa alemman verotuksen kohteena, kun hän tuo mukanaan lähtiessään tai ulkomailla olleessan hankkimansa uuden auton.

Autoverolaissa todetaan: Maahan muuttavan henkilön muuton yhteydessä tuoman yhden yksityistalouteen kuuluvan verollisen ajoneuvon veroa alennetaan enintään 80 000 markalla.

Veron alennuksen edellytyksenä on, että muuttaja on välittömästi ennen muuttoaan ollut ulkomailla yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden ajan ja ajoneuvo on välittömästi ennen muuttoa ollut muuttajan ja hänen aviopuolisonsa omistuksessa tai omistukseen johtavassa hallinnassa ja muuttajan käytössä vähintään kuuden kuukauden ajan.

Jos aiot tuoda muuttoauton ulkomailta, tutustu huolella alla olevaan autoverolain kohtaan ;

25 § Maahan muuttavan henkilön muuton yhteydessä tuoman yhden yksityistalouteen kuuluvan verollisen ajoneuvon veroa alennetaan enintään 80 000 markalla ehdolla, että

1) muuttaja on välittömästi ennen muuttoaan ollut ulkomailla yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden ajan;

2) ajoneuvo on välittömästi ennen muuttoa ollut muuttajan tai hänen aviopuolisonsa omistuksessa tai omistukseen johtavassa hallinnassa ja muuttajan käytössä vähintään kuuden kuukauden ajan; ja

3) jos muuttaja on aikaisemmin tuonut maahan verotta ajoneuvon, että sen verottomalle luovutukselle säädetty tai määrätty määräaika on päättynyt ennen muuttoa Suomeen.

Lisää tietoja sekä veroista että menettelytavoista löydät alla olevasta osoitteesta: http://www.tulli.fi/tietoa_ja_ohjeita/autoverotus/ka_maahantuonti/index.html

Kysy Ketoselta -palstalla on tiedusteltu, millaisia ovat autoveroseuraamukset, kun YK-joukoissa palvellut tuo hankkimansa auton palatessaan Suomeen. Vielä 80-luvun lopulla auton saattoi tuoda verotta, mutta edellä mainittu veron alennussääntö (maksimissaan 80 000 markkaa) koskee näitäkin autoja. Ulkomaille lähtijä voi ostaa uuden auton jo Suomessa ja maksaa sen hinnan täällä.

Autoveron muutokset, jotka tapahtuvat vuoden 2002 alkupuolella voivat tuntuvasti muuttaa tässä mainittuja määräyksiä. Ajankohtaisin tieto ja sen soveltamista koskevat ohjeet ovat tullin www-sivuilla.

Tapio KetonenLehdessä 4/2001

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.