Liikennemerkit tunnetaan osittain ja optimismiharhakin lisää liikenneriskejä

19.11.2013 | Jorma Viitanen
Liikennemerkit tunnetaan osittain ja optimismiharhakin lisää liikenneriskejä

Liikenneturva kartoitti liikennesääntöjen ja liikennemerkkien tuntemusta yli 15-vuotiaiden tienkäyttäjien keskuudessa. Vaikka näyttää siltä, että liikennesääntöjen ja -merkkien tuntemus on nyt paremmalla tolalla kuin vuonna 2001, joidenkin liikennemerkkien kaikki vaikutukset eivät ole autoilijoiden tiedossa kovinkaan hyvin. Lisäksi ei-autoilevien keskuudessa tietämättömyys säännöistä ja merkeistä on suurempaa kuin autoilijoiden keskuudessa..

 

Vastaavanlaisen liikennemerkkejä ja liikennesääntöjä koskevan tutkimuksen Liikenneturva teki myös vuosina 2009 ja 2001, joskaan kaikki kysymykset eivät ole eri vuosiena vertailukelpoisia keskenään.

Autoilijoista 72 % vastasi tuntevansa liikennesäännöt hyvin tai erittäin hyvin. He pitävät itseään nyt parempina liikennesääntöjen tuntijoina  kuin vuonna 2001,  ja ei-autoilijoista pyöräilijät tiedoiltaan parempina kuin ei pyöräilijät. Mutta vuotuisten ajokilometrien määrä näyttää myös vaikuttavan. Vähiten ajavat tunsivat mielestään liikennesäännöt heikoiten. Ajokilometrien määrä selittää myös sitä, että naiset arvioivat käsityksensä liikennesääntöjen tuntemisesta huonommaksi kuin miehet. Hyvin paljon ajavien keskuudessa miesten osuus on tuntuvasti suurempi kuin naisten keskuudessa.

Liikennesääntöjen tuntemus näyttää parantuneen vuodesta 2001.  Osa eroavuudesta saattaa tosin johtua tutkimusaineistojen keräämistavan eroista. Vuonna 2001 tutkimusaineisto hankittiin henkilökohtaisin haastatteluin, nyt internetkyselyllä.

Noin yhdeksän vastaajaa kymmenestä tiesi, että 15 km/h ylinopeus johtaa toistuvana määräaikaiseen ajo-oikeuden menettämiseen. Sen sijaan heikosti tiedettiin, että myös kännykän pitäminen kädessä ajon aikana voi toistuessaan johtaa samanlaiseen seuraamukseen. Tämän asian tiesi alle puolet autoilijoista.

Lähes kaikki vastaajat (95 %) olivat selvillä siitä, että jalankulkijalle, joka on astumassa suojatielle, on autoilijan annettava tietä (ei liikennevaloja). Tilannetta täsmennettiin jatkokysymyksellä, tuleeko autoilijan antaa tietä tien toisella puolella suojatielle astuvalle jalankulkijalle. Oikein vastauksen (pitää) tiesi noin 60 %. Mutta 21 % uskoi, ettei tietä tarvitsisi antaa. Lisäksi 14 % katsoi, ettei tietä tarvitsisi antaa, jollei autoa pysty turvallisesti pysäyttämään. Autoilijoiden ja ei-autoilijoiden välillä ei ollut merkitsevää eroa.

Kaikki tietävät, ettei jalankulkija saa kävellä päin punaisia valoja. Sen sijaan autoilijoista vain runsas kolmannes on selvillä siitä, että ilman kypärää ajo moottoripyörällä voi toistuessaan johtaa ajo-oikeuden menettämiseen. Tällainen seuraamus tunnettiin paremmin mopoilijoita koskevana sääntönä (vajaa puolet vastasi oikein).

Varsin hyvin sen sijaan tunnettiin rattijuopumuksen rangaistavuusraja 0,5 promillea ja törkeän rattijuopumuksen raja 1,2 promillea. Tämän vuoden mittauksessa rajat tiesi oikein 86 % vastaajista, kun vuoden 2001 mittauksessa oikein vastanneiden osuus oli 82 %.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Hyvin tiedetään sekin, että jos ajaa 80 km/h nopeudella 100 kilometrin matkan, vauhdin lisääminen 100 km/h nopeuteen tuo vain 15 minuutin aikasäästön. Asia näyttää olevan nyt paremmin kaikkien tiedossa kuin vuonna 2001. Silti noin 52 % yli 20 000 km/v autoilevista miehistä myöntää rikkoneensa nopeusrajoitusta maantiellä, ja samaan ajomäärään yltävistä naisistakin 49 %. Runsas neljäsosa miehistä ja naisista myönsi rikkoneensa nopeusrajoitusta taajamassa.

Tutkimuksen tekijät Tuomas Mansikka ja Leena Pöysti toteavat, ettei kannata luottaa sokeasti autoilijoiden itsearviointiin omasta liikennesääntöjen osaamisesta. Mutta kun tällaista arviota verrataan muihin sääntöjen sisältöä ja ajotapoja koskeviin vastauksiin, asia  saa lisää perspektiiviä.

Sääntöjen tunteminen on vain yksi välttämätön ehto niiden noudattamiselle. Valvonnan avulla vooidaan vahvistaa lakien ja sääntöjen noudattamista. Mutta tärkeää on myös vaikuttaminen asenneilmapiiriin. Turvallisuutta voidaan parantaa, jos asenteisiin onnistutaan saamaan muutoksia. Asennekampanjoiden avulla voidaan ylläpitää jyrkkää suhtautumista esimerkiksi rattijuopumukseen. "Jos ajat, et ota" on ollut yksi parhaiten perille menneistä rattijuopumuksen estämiseen tähtäävistä kampanjoista.

Optimismiharha - tieto ei takaa toimintaa

Liikenteen turvallisuuden lisäämisessä haasteena on se, että ihmisen ajattelua hallitsee optimismiharha. Tapaturman todennäköisyyttä pidetään omalla kohdalla vähäisenä. Lisäksi autoilijoilla on usein illuusio kontrollista sekä taipumus yliarvioida omia ajotaitoja. Todellisuudessa monet liikenneonnettomuudet johtuvat muiden tienkäyttäjien tekemistä virheistä, ympäristön riskeistä (esim. säätilan yllättävä muutos) ja monista sattumanvaraisista seikoista (esim. eläimen tulo tielle), joihin auton kuljettaja ei pysty vaikuttamaan.

Tuntuu kuitenkin erikoiselta, että osaa autoilijoista, pyöräilijöistä ja jalankulkijoista on suostuteltava jatkuvasti erilaisin kampanjoin käyttämään turvalaitteita. Jos näin ei olisi, kukaan ei matkustasi autossa ilman turvavyötä, kännykkää ei ajon aikana käytettäisi ilman handsfree-laitetta, kaikilla olisi pyörällä ajettaessa kypärä,  ja kaikilla jalankulkijoilla sekä maantiellä että kaupungissa olisi pimeän aikaan heijastin.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.