Mazdan ruoste sai kyytiä

11.01.2011 |
Mazdan ruoste sai kyytiä

Matti Järven Mazda todettiin sen verran pahoin ruostuneeksi, että pelkkä ruosteenestoaineen ruiskutus ei riittänyt. Niinpä auto joutui ensiksi huolelliseen pesuun ja sen jälkeen hiekkapuhalluskäsittelyyn.

Tuulilasin omassa tallissa tehty tarkastus paljasti, että auton alusta oli vankassa ruosteessa. Ruoste oli hiipinyt maalipinnan alle ja edennyt siellä tehokkaasti. Maali oli kuitenkin edelleen paikoillaan, joten ainoa tapa pysäyttää ruostuminen oli poistaa ruoste hiekkapuhalluksella.

Tätä varten auto vietiin Stop-Rust Oy:n suojaamoon, jossa ensiksi poistettiin sisälokasuojat ja alustan suojamuovit. Sitten pohjaan levitettiin pesuainetta helpottamaan lian irtoamista. Seuraavaksi auton alusta pestiin huolellisesti korkeapainepesurilla.

Jo tämä paljasti jonkin verran enemmän ruostevaurioita. Takapyöräkoteloiden huopaiset sisälokasuojat olivat hautoneet tehokkaasti peltejä, ja kummankin kynnyskotelon takapäässä oli pienehkö ruostereikä.

Takaiskunvaimentimien ohuesta pellistä tehdyt varsiosan suojaputket eivät kestäneet pesurin painetta vaan murenivat lattialle suihkun osuttua. Kynnyskoteloiden alapintaan kiinnitettyjen muovilistojen päällä oli seissyt kuraa, joka oli hauduttanut peltiä ja sitä suojannutta maalia niin, että pinta oli kauttaaltaan umpiruosteessa. Parin suojatulpan aukon reunat olivat jo ruostuneet niin paljon, että tulpat eivät enää pysyneet rei´issä ilman paikkaamista.

Kaikkiaan nämä listat ihmetyttivät. Listat roikkuivat kuin vanhan ajan puhelinlangat. Niiden päälle pääsi kerääntymään kuraa, mutta mitään ne eivät suojanneet. Mazdan insinöörien järjenjuoksua ei oikein suomalaisilla aivoilla osaa ymmärtää.

Hiekkapuhalluksella puhdasta jälkeä

Kun kurat oli saatu pois, ja jälkeä oli ihmetelty tarpeeksi, päästiin etenemään seuraavaan vaiheeseen. Nyt työkaluksi tuli hiekkapuhalluslaite. Painepesuriin liitetyllä hiekkapuhalluslaitteella puhallettiin kvartsihiekkaa alustan ruostuneisiin kohtiin. Vesihiekkapuhallus on paljon siistimpi puhdistustapa kuin  perinteinen kuivahiekkapuhallus, mutta kyllä siitäkin hiekkaa roiskuu ympäriinsä.

On se puhallus myös tehokasta. Rumiksi ruostuneet takapään apurunko sekä tukivarret olivat puhalluksen jälkeen kuin uudet. Myös pohjan huonot maalit ja niiden alla muhinut ruoste häipyivät pajastaen kirkkaan mattapintaisen pellin.

Joka paikassa näin ei kuitenkaan käynyt. Kynnyskoteloiden takaosissa olleet ruostereiät kasvoivat paljon suuremmiksi. Tästä nyt ei ollut suuremmin haittaa, sillä auto piti joka tapauksessa viedä peltipajalle.

Puhalluksen jälkeen kynnyskoteloista huuhdottiin niihin mennyt kura sekä puhallushiekka, ja auto jätettiin kuivumaan. Kuivuneisiin peltiosiin suihkutettiin suojaksi pohjamaali, sillä hiekkapuhallettu teräs lähtee muuten heti ruostumaan. Sitten auto ajettiin puolen kilometrin päähän peltikorjaamolle, jossa paljastuneet ruostevauriot korjattiin. Tämän jälkeen auto palasi odottamaan jatkokäsittelyä.

Kuutosen rakenteet rakastavat ruostetta

Kuutosen alakerta on sangen sokkeloinen. Siinä on sekä edessä että takana erilliset sisälokasuojat, joitten materiaalina edessä on tiivisrakenteinen muovi, takana huopamainen. Tämän huovan tarkoitus on tietysti äänten, erityisesti irtokivien kolinan vähentäminen ja siinä se onnistuu.

oisaalta karkeapintainen huopa pitää sitkeästi kiinni lumesta. Vähän lämpimämmällä kelillä se on läpimärkä ja pitää sisälokasuojan korinpuoleisen tilan mukavan kosteana. Edelleen huovan etupää on hyvin lähellä kynnyskoteloa, laajalta alalta kiinni kotelon takapäähän hitsatulla pultilla. Täältä huovan alta löytyi kummaltakin puolelta läpiruostuneet kohdat, jotka olivat jääneet täysin havaitsematta, ellei sisälokasuojia olisi irrotettu.

Kynnyskoteloiden alla on kumimainen lista, joka aikojen kuluessa on hieman venähtänyt ja muodostaa kapeita pusseja, joihin lika ja suola kertyy. Pieni paikattava ruostevaurio löytyi vasemman kynnyskotelon etupäästä.

Ruostetta jo uutena

Auton ollessa melko uusi siinä esiintyi takapyörien aukoissa ruosteläikkärivi, joka korjattiin maahantuojan korjaamolla. Sisäpuolelle oli korjauksen yhteydessä lisätty muovinauha, jonka alla oli runsaasti alkavaa pintaruostetta. Läpiruostumista ei kuitenkaan ollut.

Takapyörän tuennan ympärillä, helmakotelon takapäitten sisäpuolella oli runsasta pintaruostetta. Itse asiassa suoja-aineet ovat lähes kokonaan hävinneet auton taka-akselistosta ja sen ympäristöstä. Taka-akseliston osat ovat kuitenkin niin tukevarakenteisia, että ruostumisesta ei ole aiheutunut turvallisuusongelmia. Ulkonäkö kuitenkin oli aika ruma.

Edessä sisälokasuojat olivat suojanneet hyvin rakenteita, eikä etupyörien ympärillä ollut missään mainittavaa ruostetta. Ainoastaan lokasuojan sisällä oleva ahtoilman jäähdytin oli kuraantumassa umpeen, mutta nyt tässä yhteydessä se saatiin hyvin puhdistettua. Tämä välijäähdytin on kerran vaihdettu uuteen kaikille ensimmäisen mallisarjan Mazda 6 -dieseleille tehdyn takaisinkutsun perusteella. Silloin suurin osa jäähdyttimen kennostosta oli tukossa.

 

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Uuden auton ostaja ei suojauta

Autojen ruostuminen oli muutama vuosikymmen sitten todella paha ongelma. Sen korjaamiseksi tehtiin laajalti töitä, ja aikanaan perustettiin mm. saatiin aikaan jopa laki, jolla puututtiin tähän ongelmaan. Tieliikennelaki määräsi, että henkilöauton kori on hyväksytyllä tavalla suojattava syöpymistä vastaan.

Sitten tehtaat alkoivat antaa koritakuita, joiden ansiosta ostavan yleisön mielenkiinto vaihtui lujaan, mutta perusteettomaan uskoon siitä, että kun on takuu, niin asiat ovat itsestään kunnossa. Jopa lainsäätäjä kääntyi tähän uskoon. Ensiksi alettiin hyväksyä valmistajan antama takuu, sitten kumottiin koko laki.

Asiat eivät kuitenkaan ole kunnossa. Noin yleisesti ottaen autot kestävät melko hyvin muutaman vuoden. Tämä sopii mainiosti yhteen autokaupan normaalin periaatteen kanssa: uuden auton ostaja pitää autoaan yleensä vain kolme–neljä vuotta. Koska siihen mennessä ei yleensä tapahdu vielä mitään näkyvää, ensimmäistä omistajaa ei kiinnosta sijoittaa autoon rahaa. Ongelma jää toisen tai kolmannen omistajan kontolle.

Vaihdettaessa autoa uuteen  tehdyllä ruosteenestolla ei ole mitään lisäarvoa. Maahantuojat ja automyyjät ovat suorastaan pelotelleet uusien autojen omistajia. Viesti oli, että jos alustalle jotain tehdään, niin moottorinkin takuu menee saman tien.

Ylemmän keskiluokan autojen merkittävä markkinointikanava on autoetuautokäytäntö. Työsuhdeautojen käyttäjiähän ei niin maallinen asia kuin korroosio kiinnosta, ja vastaavasti se firma, joka käytännössä liisaa auton asiakkaan työnantajalle, keplottelee sekin eteenpäin mahdollisimman vähin kustannuksin.

Lehdessämme on useiden vuosien ajan käyty läpi erään autoliisaajan käytettyjä autoja. Ei ihan helposti tule mieleen, että johonkin uudelle omistusasiakkaalle menevään autoon olisi siihen mennessä tehty minkäänlaista ruosteenestokäsittelyä.

Taitaapa olla niin, että jos tavalla tai toisella saadaan vältettyä tehokasta ruosteenestoa, autot happanevat nopeammin ja autokauppa saa taas uusia asiakkaita. Tapahtumien ketju menee taas tuttua polkua: viiden–kuuden vuoden ajan menee kivasti, mutta sitten nopeasti alkaa sinne ja tänne tulle monenlaisia ruostumisen merkkejä.

Tässä meidän Mazda-tapauksessamme aiemmin jo mainitut ensi merkit olivat samat kuin Ford Mondeoissa: takapyörän aukon reunoihin ilmestyy ruskeita pisteitä ja vähän laajempiakin ruskeita alueita.

Maahantuoja: re-käsittely turhaa

Tässä Mazda 6:n tapauksessa maahantuojan suhtautuminen ruostumiseen oli jotenkin nuivaa.  Yhdessä muisteltiin, että jossain siellä Pähkinärinteessä on joku ruostesuojauspaikka, mutta nimikään ei tullut mieleen.

Visiitti alueella selvitti, että olihan siellä päin jotain ollutkin, mutta ei nyt ihan viime vuonna.

Käsitykseksi jäi, että maahantuojalle jälkikäteen tehtävä esto oli jotenkin vieras asia, eikä sitä mitenkään suosittu. Olihan olemassa koritakuu, jonka perusteella korjailtiinkin lokasuojien kaariin ilmaantuneita ruostetäpliä. Kuulemma Ford-peräinen ominaisuus.

Joidenkin merkkien takuuehdoissa todetaan, että alusta pitäisi silmämääräisesti tarkastaa säännöllisin väliajoin. Tarkastus tehdään huollon yhteydessä.

Käytännössä merkkikorjaamon asentajan tekemä ruostetarkastus esimerkiksi Mazdan kohdalla on aikamoista puppua, sillä autoon on rakennettu paikkoja, joita ei voi tarkastaa purkamatta. Esimerkiksi takasisälokasuojat olisi irrotettava etupäästään, mieluummin kokonaan, kynnyskoteloiden alla olevat listat irrotettava ja niin edelleen.

Jälleenmyyjät asiallisemmilla linjoilla

Pienemmillä paikkakunnilla ei noudateta maahantuojan ja suurten paikkakuntien jälleenmyyjien omaksumaa penseää linjaa ruosteenestoon. Erään maakuntapääkaupungin Mazda-edustaja kertoi jo vuosia sitten, että he suosittelevat uuden Mazdan ostajalle, että auto kannattaisi viedä jo uutena ruosteenestokäsittelyyn.

Yrityksen toimitusjohtaja kertoi, että he pyrkivät myymään asiakkaalle seuraavankin auton, ja Mazdan alusta näyttää siltä, että ilman käsittelyä sinne ilmaantuu ruostetta. Jos auto on säilynyt hyvin, asiakas todennäköisesti on valmiimpi ostamaan seuraavankin auton heiltä. Ruosteeton vaihtoauto on myös helpompi myydä seuraavalle asiakkaalle.

Niinpä. Maakunnassa samat myyjät työskentelevät samoissa liikkeissä vuosikausia, ja asiakkaatkin ovat samoja. Kauppa toimii tällöin terveemmillä periaatteilla eikä kertakäyttöisiin asiakassuhteisiin pyrkien kuten pääkaupunkiseudulla on tavanomaista.

 

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.