Opel Ascona – Tuulilasin historian parhaat autot, osa 9/10

18.12.2013 | Jussi Saarinen
Opel Ascona – Tuulilasin historian parhaat autot, osa 9/10

Tuulilasin toimitus on valinnut tärkeimmän Suomen markkinoille tulleen automallin vuosittain jo 1960-luvulta lähtien. Alkuun tittelin nimi oli Vuoden Valinta, josta se 1990-luvulla suodattui Vuoden Auto Suomessa -palkinnoksi. Esittelemme tässä juttusarjassa näistä kymmenen kaikkien aikojen parasta autoa. Julkaisemme autot käänteisessä aikajärjestyksessä.

Opel Ascona siirtyi 80-luvun alussa etuvetoon.

Etuveto ei ollut vielä 1980-luvun alun keskiluokan autoissa mikään itsestäänselvyys. Toki Honda, Renault, Talbot sekä Saab olivat tämän rakenteen pioneereja, ja myös Volkswagen oli tehnyt oman täyskäännöksensä takamoottorista etuvetoon jo vuosia aikaisemmin.

Silti moni perheautovalmistaja, kuten Datsun, Fiat, Ford, Mazda, Mitsubishi, Toyota ja Volvo turvautuivat vielä tiukasti perinteiseen veto takana -konseptiin – ja osa näistä venytti etuvedon käyttöönottoa vielä pitkään.

Opelillakaan ei ollut tässä asiassa mihinkään kiire. Rüsselsheimissa oli aina nojattu tuttuihin ja turvallisiin rakenneratkaisuihin, ja siksi pienten perheautojen luokkaan vuonna 1979 esitelty ensimmäinen etuveto-Kadett oli käänteentekevä uutuus.

Tämän jälkeen oli selvää, että kardaani jätettäisiin astetta suuremmassakin luokassa ennen pitkää historiaan. Asiaa vauhditti osaltaan se, että Opelin emoyhtiö General Motors oli siirtymässä etuvetoon myös USA:n ja Australian kompaktimalleissaan – puhuttiin ns. J-car-autosta, johon tuleva kolmannen sukupolven Asconakin perustuisi.

Uutuus esiteltiin kesällä 1981. C-mallisen Asconan ulkomitat olivat lähes samat kuin takavetoisessa edeltäjässä, mutta tilankäyttö oli selvästi tehokkaampaa. Etenkin tavaratila oli valtava – 13 juomakorin mittaustuloksessa on monella nykysedanillakin tekemistä. Etuvetorakenne teki autosta yllätyksettömän ajettavan erityisesti talvikelillä, ja muutkin ominaisuudet olivat oikein hyvässä tasapainossa keskenään.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Ascona oli kaiken kaikkiaan hyvä esimerkki siitä, miten autojen rakenneratkaisut lähestyivät 80-luvun alussa pikku hiljaa toisiaan. Persoonallisuuksien aika oli ohitse – nyt valmistettiin massatuotteita kansalle. Muutaman vuoden päästä takavetoa kaipasivatkin tähän luokkaan enää vain ne kaikkein perinteisimmät autoilijat.

Mikä jäi ulkopuolelle?

Vuoden 1981 tärkeimmän autouutuuden tittelistä taistelivat rinta rinnan Opel Ascona sekä yhtä luokkaa pienempi Renault 9. Ranskalaisporrasperä sai kuitenkin tyytyä hopeatilaan. Lieneekö syy ollut Ysin poikkeuksellisen konservatiivisessa muotoilussa – ei kaarevaa pintaa missään... Kolmannelle tilalle sijoittunut "uuden aallon monikäyttöauto" VW Polo sen sijaan oli Wolfsburgin tuotteeksi jopa erikoinen: pysty takalasi jakoi aikanaan mielipiteet voimakkaasti kahtia..

Lue myös:

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.