Peugeot 405 – Tuulilasin historian parhaat autot, osa 6/10

01.12.2013 | Jussi Saarinen
Peugeot 405 – Tuulilasin historian parhaat autot, osa 6/10

Tuulilasin toimitus on valinnut tärkeimmän Suomen markkinoille tulleen automallin vuosittain jo 1960-luvulta lähtien. Alkuun tittelin nimi oli Vuoden Valinta, josta se 1990-luvulla suodattui Vuoden Auto Suomessa -palkinnoksi. Esittelemme tässä juttusarjassa näistä kymmenen kaikkien aikojen parasta autoa. Julkaisemme autot käänteisessä aikajärjestyksessä.

Peugeot 405 jatkoi 205-mallin menestyspolulla.

Peugeotin mallisto koki melkoisen boostin vuonna 1983, kun simpsakka 205-pikkuauto esiteltiin. Tahti vain kiihtyi seuraavana vuonna, jolloin Peugeot Talbot Sport -talli ryhtyi ajattamaan keskimoottorista 205 Turbo 16 -tykkiään rallin MM-sarjassa. Vaikka tuolla muovipommilla ei ollut teknisesti mitään tekemistä tuotantomallin kanssa, samankaltainen ulkonäkö ja (suomalaisten ajamat) jatkuvat voitot toivat Peugeotille runsaasti ylimääräistä magiaa.

Leijonamerkin nuorennusleikkaus jatkui vuonna 1987 esitellyllä keskiluokan 405-mallilla. Se oli ulkonäöltään jopa hivenen vaatimaton ja jotenkin yleiseurooppalainen, mutta toisaalta tämä seikka toi Peugeotille ystäviä myös muunmerkkisillä ajavien keskuudesta. 405 oli selvästi suurempi auto kuin nukkavieru edeltäjänsä 305, ja sisä- sekä tavaratilat olivatkin luokassaan väljät.

Kaikkein parasta Neljänollaviitosessa oli kuitenkin ajettavuus. Suoralla tiellä se kulki kuin juna, ja mutkissa – myös huonopintaisissa – auto meni juuri kuljettajan haluamalla tavalla. Jousitus oli hivenen jämäkämpi kuin mihin ranskalaisissa oli totuttu, mutta silti mukavuudeltaan aivan eri planeetalta vaikkapa senaikaisiin japanilaisiin verrattuna.

Ohjaustakaan ei ollut tehostettu turhan kevyeksi; se mahdollisti pysäköitäessä juuri ja juuri pyörien kääntämisen paikallaan, mikä takasi luonnollisen tuntuman kovemmassa vauhdissa. Fiksu veto – täytyy muistaa, että 1980-luvulla valtaosa autoilijoista oli vielä tottunut ajamaan ilman ohjaustehostinta.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Kaiken kruunasivat sitkeästi vetävät moottorit, joista jo edullisin eli 92-hevosvoimainen kaasutinkone tarjosi riittävän kulkupuolen. Huipulla oli sitten 160-heppainen 405 Mi 16, kaikkien juppiautoilijoiden märkä päiväuni – tietysti NMT-puhelin kojelaudalle ruuvattuna.Hieman kevytrakenteinenhan 405 taisi olla – mm. kojelauta nitisi jo uutena ja sitä rataa – mutta silti kaikki mallia ajaneet muistelevat sitä poikkeuksellisella lämmöllä.

Mikä jäi ulkopuolelle?

Vuonna 1987 ei nähty kovin mullistavia uutuuksia Peugeot 405:n ja Citroën AX:n lisäksi. Ranskattaret putsasivatkin pöydän Vuoden Valinta -äänestyksessä 32 ja 18 pisteen saaliillaan. No, olihan pinnan alla sentään jotain mielenkiintoista teknistä uuttakin: sekä Honda Prelude (13 p.) että Mazda 626 (7 p.) lanseerasivat nelipyöräohjauksen, jonka piti nostaa ajettavuuden aivan uudelle tasolle. No, eihän siinä ihan niin käynyt. Japanilaisilla oli vielä alustaosaamisessa hieman opettelemista...

Lue myös:

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.