Pienin hylkyprosentti 6 ja suurin 43,6 määräaikaiskatsastuksissa v. 2010

28.02.2011 |
Pienin hylkyprosentti 6 ja suurin 43,6 määräaikaiskatsastuksissa v. 2010

Trafi seuraa jokaisen katsastusaseman toimintaa erilaisin mittarein. Yksi niistä on aseman hylkäysprosentti vuoden määräaikaiskatsastuksissa. Vuonna 2010 pienin hylky oli 6 % ja suurin 43,6 %.

Monet määräaikaiskatsastukseen autonsa vievät pohtivat, onko katsastusasemien välillä eroja siinä, kuinka helposti katsastuksen hyväksymisleima asemalta irtoaa. Lähtökohta tietysti on se, ettei asemien välillä pitäisi olla eroja.

Todellisuudessa eroja kuitenkin on.

Syynä ei kuitenkaan välttämättä  ole se, että katastusasemien tiukkuus vaihtelisi paljon. Luultavasti suurempi vaikutus on sillä, että asemille tulee erilaista kalustoa. Jos aseman katsastamat autot ovat ensimmäistä kertaa tarkastuksessa, eli auto on tullut kolmen vuoden ikään, vikoja ja huomautuksia on luultavasti selkeästi vähemmän kuin sellaisilla asemilla, joiden katsastamat autot ovat iältään paljon vanhempia. Jos tällaiasten ensikatsastukseen tulleiden autojen osuus on suuri, tällaisen aseman hylkäysprosentti on pieni.

Myös katsastukseen tulevien asiakkaiden toimintatavoissa on eroja. Joillekin asemille tuodaan autoja, joissa tiedetään olevan vikoja. Katsastusasema tarkastaa auton, ja kertoo, mitkä viat on ehdottomasti korjattava, ennenkuin hyväksymisleima annetaan. Eräät käytettyjen autojen myyjät toimivat tällä tavalla. Silloin pidetään järkevämpänä, että katsastusasema asettaa tason, mihin käytetty kannattaa  kunnostaa. Tällöin vältetään ylikorjaamisen aiheuttamia kustannuksia. Auton ostajan kannalta kysymys on minimitasoon asetetun riman ylittämisestä.

Kun verrataan autoja ikäryhmittäin, selviää kiinnostava seikka. Asemat, joiden tarkastamat autot ovat olleet keski-iältään alle 10 vuotiaita, selviävät pienimmällä hylkäysprosentilla. Mutta heti sen jälkeen tilanne alkaa muuttua. Ei olekaan selvää, että autojen vanhetessa hylkyprosentit automaattisesti kasvavat.

Valitettavasti Trafin tilasto on laadittu tavalla, joka ei kerro, millä tavalla auton ajokilometrimäärä on yhteydessä hylkyprosenttiin. Niin kuitenkin mitä ilmeisimmin on. Ulkomaisista lähteista (esimerkiksi Saksasta ja Ruotsista) voi havaita, että tällainen riippuvussuhde on selkeästi olemassa.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

On tavallista, että auton monet komponentit ovat yhteydessä ajokilometrimäärään, vaikkakaan se ei ole ainoa auton tekniseen kuntoon vaikuttava seikka. Kun auto myydään toisen tai kolmannen kerran käytettynä, ajettujen kilometrien määrä on usein kasvanut jo niin suureksi, että määräaikaiskatsastukseen tultaessa autoon tehdään suurempia korjauksia, jotta auto läpäisisi katsastuksen.

Tällainen kunnon kohennus vaikuttaa siten, että seuraavien parin katsastuskerran kohdalla hylkäysprosentit saattavat olla jopa alempia kuin ennen kunnon kohentamista.

Määräaikaiskatsastuksen hylkäysprosentit eivät myöskään kerro kovin paljon auton laadusta. Hyvä esimerkki on auton hammashihnan vaihtoväli. Monilla automalleilla ajetaan  90 000 - 120 000 kilometriä, ja sitten hammashihnan uusiminen on edessä.

Hihnan vaihtoväli näyttää kiinnostavasti yhdistyvaän auton huolto-ohjelmaan. Jos tyypillinen leasingsopimus on esimerkiksi 36 kuukautta/ 90 000 kilometriä, ja auto myydään sopimuskauden jälkeen käytettynä, hammashihnan vaihto ei tule eteen, jos huolto-ohjelma määrä vaihtoväliksi vaikapa 100 000 kilometriä.

Monet käytettynä auton ostavista tutkivat vain, onko auton katsastus pian tulossa. Jos auto on teknisesti kunnossa, katsastuksen kustannukset eivät ole kovinkaan suuret. Paljon enemmän rahaa uppoaa siihen, että piakkoin edessä on hyvin kallis huolto. Sen teettäminen huolto-ohjelman mukaisesti on edellytys sille, että autoon myönnetty takuu on edelleen voimassa.

 

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.