Suomalan tuomio: Lisää avohoitoa!

25.07.2014 | Timo Suomala

Avoautoilu jatkuu teemana tämänviikkoisessa Suomalan blogissa. Tällä kertaa tarkastelussa on avokupla.

Lämpöaalto saa edelleen suolaisen hien pintaan, joten tarvitsemme uuden annoksen avohoitoa. Mutta voiko avoauto, jonka 1,2- litraisesta koneesta irtoaa maltilliset 105 hevosvoimaa ja vaihteistona on kaikkea muuta kuin urheilullinen kaksoiskytkinlaatikko ja jonka varustelista kalpenee armotta premium- avoautojen rinnalla, tarjota apua mielen ja kehon viilentävään virkistäytymiseen?

Äkkiseltään arvattuna ei voi. Avoautoiluhan on vauhdin ja vapauden yhdentymä. Mutta... Epäluulot haihtuvat otsahien mukana nopeasti, kun avohoidon täsmälääkkeen tarjoilee yksi avoautoilun rennoimpia edustajia, Volkswagen Beetle Cabriolet.

Ja jotta ensimmäiset tuhahtelijat säilyttäisivät edes aavistuksen objektiivisuuttaan, mainittakoon, että nyt puhutaan Kuplan nykyisestä avoversiosta, ei siis edellisestä New Beetlen Cabriosta. Näillä kahdella autolla on vahva sukulaisuussuhde, mutta luonteeltaan ajopelit ovat varovaisestikin arvioituna valovuosien päässä toisistaan. New Beetle herättää oudon epätasapainoisilla mittasuhteillaan tahatonta komiikkaa, joka ei jaksa viihdyttää. Hellyyttävään sympatiaan pyrkivä muotokieli tukahduttaa kiinnostuksen nopeasti.

Viime vuonna esitelty tuorein avoversio on eri maata. Muotoilu uhkuu katu- uskottavaa voimaa niin, ettei mielleyhtymiltä Stuttgartin takamoottoriseen voi välttyä. Messevä takasiipi mukaanlukien.

Beetle Cabrion mittasuhteissa on samaa ryhtiä kuin sen vuonna 1949 esitellyssä ja Karmannin suunnittelemassa kantaisässä Type 1 Cabrioletissa: pitkälle kaartuva konepelti kohtaa matalan ja pystyn tuulilasin, pakkautuva katto jää rehellisesti näkyviin ikkunalinjan yläpuolelle ja korin nurkissa pullottavat nykymuotoilustandardin mukaan todella mehevät lokasuojat.

Autolle on kuitenkin onnistuttu luomaan puhtaasti omaa persoonallisuutta, eikä se alistu ilman taistelua retro- nimityksen alle. Beetle Cabrion muotoilun dynaamisuus vauhdittaa avokoppaa niin, etteivät 1.2 TSI -moottorin numeraalinen tehovajaus vaivaa pätkääkään.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Ohjaamon puolella muistutetaan beetlesmistä korinvärisellä kojelaudan paneelilla. Ja aivan! Sillä ahtaalla lisähansikaslokerolla, jonka avausmekanismin epäergonomisuuden ei uskoisi olevan superjärkevyydestä tunnetun Volkswagenin mallissa. Tästä paljastuu Beetle Cabrion resepti, joka jaksaa innostaa vaikka malli on koekurvailtu ensikerran jo yli vuosi sitten.

Täysin yllätyksetön tekniikka ja kaikista muista Volkkari- malleista tutut kytkimet ja namiskat ovat yhdistetty tunnetasolla tuttuun, mutta omintakeiseen muotoiluun. Eikä järjellä ole tässäkään autoiluesimerkissä mitään osaa, sillä tuotanto- optimoiduista komponenteista kasvaa varsinainen tunnepommi, joka saattaa lauetessaan aiheuttaa vakavaa ihastumista.

Avokuplalla kurvaillessa lähestyy huomaamattaan samanlaista kiireetöntä autosta nautiskelun kokemusta, kuin esimerkiksi vanhemmilla 50- 70- luvun Kuplilla ja Rättisitikoilla ajaessa: kiire loistaa poissaolollaan ja kaikki aistit terävöityvät kokemaan liikkumisen iloa.

Auto luonne heijastuu myös ulos päin. Suomalaiseen autoilukulttuuriin ei yleisesti kuulu toisen liikenteessä liikkuvan ajokin näkyvä ihailu, mutta Kupla tuntuu kääntävän pään ja siinä suun hymyyn missä sillä sitten kulkeekin. Rutinoituneen avoautoilijan tulee huomioida tällaiset  spontaanit tunteen ilmaisut rennon iloisella vastatervehdyksellä ja koukistaa sitten luu takaisin ikkunalinjalle merkiksi rennosta etenemisestä.

Automuotoilija Timo Suomala ruotii Tuulilasin blogissaan niin autouutuuksien kuin vanhempienkin mallien muotoilua. Oletko samaa mieltä?

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.