Suomen tiet ovat rappiolla

08.05.2014 | Lauri Larmela
Suomen tiet ovat rappiolla

Jopa tuore liikenneministeri Henna Virkkunen on samaa mieltä otsikon kanssa.

Hän valitteli heti nimityksensä jälkeen väylien kuntoa Helsingin Sanomissa: ”Tietenkin olen huolissani. Viidessätoista vuodessa investointirahat ovat tuplaantuneet, mutta ylläpitorahat ovat entisellään.”

Tilannetta voi kuvata korjausvelaksi, joka kasvaa vuosi vuodelta. Ankarissa säästöpaineissa kärvistelevä hallitus kantoi jälleen kortensa kekoon, kun se ilmoitti huhtikuun alussa leikkaavansa liikenteen väylärahoituksesta 100 miljoonaa euroa.

Rajut säästöt ovat valtiotalouden näkökulmasta takuulla perusteltuja. Kun ei ole rahaa, niin ei ole rahaa.

Näissä pula-ajan tunnelmissa Suomen tieverkostoa pitäisi ehkä tarkastella aivan uudesta näkökulmasta.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Tähän saakka on ollut perusteltua olettaa, että kerran rakennettu tie pidetään kunnossa. Tulevaisuudessa tällainen toimintamalli ei liene mahdollinen – tuli niitä tiemaksuja tai ei.

On ilmiselvää, että Suomen tiestö on vähitellen jaettava luokkiin. A-luokan tiet pidetään hyvässä kunnossa, B tarkoittaa suunnilleen nykyistä, välttävää kunnossapidon tasoa.

C-luokkaan tuomittujen väylien annetaan kai sitten vain olla. Ne voidaan koodata ympärivuotisella kelirikkomerkinnällä. Lisäkilpeen ytimekäs teksti: "Liikkuminen omalla vastuulla".

Lisää ajankohtaista liikenneasiaa Tuulilasin tuoreimmassa numerossa 6/2014.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.