Vaihda talvirenkaat alle, mutta varo auton tunkkia

15.10.2010 |
Vaihda talvirenkaat alle, mutta varo auton tunkkia

Autonvalmistajien säästäväisyys on mennyt jo liian pitkälle. Autotuojat ry ja Turvatekniikan keskus varoittavat käyttämästä autojen omia tunkkeja talvipyörien vaihdossa. Autoissa siis on varusteina tunkkeja, jotka valmistajat ja maahantuojat tietävät kelvottomiksi!

Automaahantuojien etujärjestö Autotuojat ry varoitaa, että useiden henkilöautojen tunkit soveltuvat vain hätätilannekäyttöön, eikä niitä voi käyttää kausittaisessa pyörien vaihdossa. Turvatekniikan keskuksen Tukesin ja Autotuojat ry:n tietoon on tullut tapauksia, joissa auton tunkki on pettänyt, kun sitä on käytetty kausittaiseen pyörien vaihtoon.

Autotuojien mukaan pyörien vaihtajan tulee ennen vaihtotyön aloittamista turvallisuuden varmistamiseksi selvittää auton tunkin soveltuvuus toistuvaan käyttöön.

Auton käyttöohjekirjasta tai tarvittaessa maahantuojalta tai jälleenmyyjältä kysymällä voi selvittää, soveltuuko auton mukana oleva tunkki toistuvaan käyttöön vai onko kyseessä ns. hätätilannetunkki, joka on tarkoitettu vain rikkoutuneen pyörän vaihtoon.

Valmistajat, maahantuojat ja jälleenmyyjät vastaavat autojen mukana toimitettavien tunkkien turvallisuudesta. Autojen maahantuojien on varmistuttava siitä, että auton käyttöohjekirjassa on kaikki turvallisen käytön kannalta tarpeelliset tiedot sekä pyörien kausittaiseen ja hätätilannevaihtoon liittyvät ohjeet. Mikäli auton tunkki on tarkoitettu vain hätätilannekäyttöön, se pitää käydä ilmi auton mukana tulevista ohjeista.

SaksitunkkiTunkin oikea paikka on tässä merkitty kynnyskotelon alasaumassa olevilla koloilla. Saksimallinen tunkki nurjahtaa helposti pituussuunnassa, joten auton pyörät pitää tukea hyvin.

Saako tunkki saa pettää hätätilanteessa

Autojen varustaminen kelvottomilla tunkeilla on suorastaan vastuutonta. Jos tunkki on niin huono, että se ei kestä auton nostamista hyvässä ja tasaisessa paikassa talvipyöriä asennettaessa, sen käyttäminen hätätilanteessa esimerkiksi maantien varressa voi olla suorastaan hengenvaarallista.

Alkuperäisen tunkin käyttäminen on parhaimmillaankin hankalaa ja suorastaan haastavaa. Tunkki pitää asettaa tarkalleen sille alustassa tarkoitettuun kohtaan. Auton liikkuminen pitää estää seisontajarrun lisäksi sopivilla esteillä, esim. pyörien eteen asetettavilla kiilojen virkaa hoitavilla puukapuloilla. Soratiellä lisävaarana on tunkin painuminen maahan, joten alle pitäisi voida laittaa riittävän vahva ja suuri filmivanerilaatta.

Tässä tilanteessa ei enää tarvittaisi sitä, että tunkin rakenne on onnettoman heikko. Monissa tunkeissa metallisessa kierretangossa liikkuva mutteriosa on nykyisin tehty muovista, ja muovimutterin mitoitus on niin heikko, että se kestää parhaimmillaankin vain muutaman nostokerran.

Kehitys on kylläkin viemässä siihen, että tunkit häipyvät autoista kokonaan. Useissa autoissa varapyörä on korvattu kompressorilla ja renkaanpaikkausaineella. Näissä autoissa ei enää ole lainkaan nosturia eikä pyöränpultti- tai -mutteriavainta.

Autotuojien tiedotteessa kehotetaan käyttämään kunnollista, esimerkiksi normin SFS-EN 1494 mukaista tunkkia. Käytännössä paras tällainen on hyvä hallitunkki. Hallitunkkeja on kuitenkin monta eri lajia, ja halvimmat on syytä jättää suosiolla ostamatta. Ne ovat turhan huteria, ja usein myös pienin korkeus on liian suuri, sillä metallisen nostopään ja korin väliin on vaurioiden välttämiseksi saatava sopimaan myös jokin pehmike, esimerkiksi vanerilevy tai lankunpätkä.

rengasnosturiHallinosturin nostopään ja korin väliin pitää laittaa joko puukappale tai erityinen pehmiketyyny.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Älä luota tunkkiin

Oli auton nostossa käytettävä tunkki miten hyvä ja luotettava tahnsa, siihen ei saa koskaan luottaa niin paljon, että menee itse pelkän tunkin varassa olevan auton alle. Pyörien vaihdossa auton alle ei tarvitsekaan mennä, mutta usein samalla tarkastetaan myös jarrupalojen kunto, ja se saattaa edellyttää, että pää työnnetään pyöräkoteloon.

Sitä ei kuitenkaan pidä tehdä, ellei autoa ole tuettu nosturin pettämisen varalta. Pelkkä pyörä helmakotelon alla ei riitä, se jättää nosturin pettäessä liian vähän tilaa päälle. 

Nosturin varassa olevaa autoa ei liioin pidä heiluttaa liiaksi. Pyöränpulttien tai -mutterien kiristäminen pitää tehdä vasta silloin, kun auto jälleen lepää pyörillään.

Vaihda pyörä näin

  •  Varmista ensiksi, että asennettavassa pyörässä on oikea rengaspaine
  •  Harkitse, mihin kohtiin asennat minkäkin pyörän. Ota huomioon kuluneisuus ja pyörimissuunnat.
  •  Vedä käsijarru päälle ja kytke varmuuden vuoksi myös vaihde päälle.
  •  Poista pyöräkapseli ja kierrä pyörän pultteja tai muttereita hieman (n. puoli kierrosta) aukipäin.
  •  Jos käytät auton omaa tunkkia, aseta se tarkasti oikeaan paikkaan kynnyskotelon alasaumassa. Paikka neuvotaan käyttöohjekirjassa. Jos alla ei ole kestopäällystettä, aseta alle esim. iso ja paksuhko filmivanerin pala estämään nosturia uppoamasta maahan.
  • Jos käytät muuta tunkkia, varmista, että nostat autoa sellaisesta paikasta, että nostaminen ai aiheuta vahinkoa.
  • Hyvä kikka hallinosturia käytettäessä on laittaa nosturin nostopään päälle 60-80 cm pituinen "kakkosnelosen" eli 50 x 100 mm lankun pätkä kynnyskotelon alasauman kohdalle. Nosturi asetetaan pituussuunnassa likimain auton painopisteen eli yleensä etuistuinten kohdalle. Näin voidaan nostaa koko kylki ylös, ja voidaan saman tien vaihtaa molemmat saman puolen pyörät.
  • Pyörien ollessa ilmassa kiristä mutterit tai pultit sen verran, että vanne asettuu kunnolla paikoilleen, ja että mutterit tai pultit ovat kunnolla kartioissaan.
  • Kun kaikki pyörät on asennettu paikoilleen ja auto laskettu pyörilleen, kiristä mutterit tai pultit. Oikea kiristysmomentti on yleensä ilmoitettu käyttöohjekirjassa, mutta ellei näin ole, noin 80-100 Nm on yleensä oikea tiukkuus. Olisi suositeltavaa käyttää momenttiavainta varsinkin alumiinivanteita kiinnitettäessä.
  • Älä unohda jälkikiristystä. Se on etenkin alumiinivanteilla välttämätön, sillä vanteen ja pyörännavan väliin on saattanut jäädä hiekkamuru, ja sen jauhautuminen pois voi jättää pyörän löysälle. Jälkikiristys olisi hyvä tehdä 100-200 km ajon jälkeen.

Pese pyörät ennen varastointia

Auton alla pyörineet pyörät ovat yleensä enemmän tai vähemmän likaiset ja kuraiset. Valitettavan monet nostavat pyörät sellaisenaan varastoon. Käsittelyn helpottamiseksi pyörät saatetaan veilä sulloa muovipussiin.

Tämä on likimain pahinta, mitä vanteille voi tehdä. Oli kyseessä sitten alumiini- tai teräsvanteet, ne kärsivät tällaisesta kohtelusta. Teräsvanteet ruostuvat, ja alumiinivanteiden pintaan syöpyy ikäviä koloja. Pinta menee pilalle.

rengaspesuPyörät pitää pestä ennen säilytykseen viemistä. Näin ne pysyvät siisteinä, ja käsitteleminenkin on miellyttävämpää.

Pyörien pesemiseen ei kuitenkaan mene kuin muutama minuutti. Ensipuhdistus kannattaa tehdä karkealla harjalla, näin vanteista saadaan pois paksummat kurat. Tämän jälkeen pinnoille levitetään liuottavaa pesuainetta. Suositeltavaa on biohajoava liuotinpesuaine, esimerkiksi Würhin mäntyöljypohjainen Pineline veteen sekoitettuna irrottaa likaa tehokkaasti mutta ympäristöystävällisesti.

Kun pesuaine on vaikuttanut jonkin aikaa, lika huuhdotaan pois. Parhaimmin se lähtee painepesurilla. Suihkua ei kannata viedä kovin lähelle renkaita, sillä voimakas suihku voi vaurioittaa kumia. Kotitalouspesurilla yleensä 20-30 cm etäisyys on kuitenkin jo turvallinen. Kannattaa käyttää suojavaatteita ja -laseja, rapa lentää yllättävän tehokkaasti vanteesta juuri päin suihkuttajaa.

Kun vanteet on saatu likimain puhtaiksi vesisuihkulla, ne pitää vielä puhdistaa sienellä tai veteen kastetulla pehmeällä harjalla. Oikein huolellinen käyttäjä lisäksi vahaa vanteet niiden kuivuttua. Pyörien pitää antaa kuivua kunnolla, ennen kuin ne pakataan huonosti tuulettuvaan paikkaan, esimerkiksi kellarikomeroon, ja sama koskee suojapussiin laittamista.

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.