Pakettiautot vertailussa

05.11.2008 |
Pakettiautot vertailussa

Tonniluokan pakettiautot: Fiat Scudo 12 2.0 Multijet, Ford Transit 300M 2.2 TDCi, Hyundai H-1 2.5 CRDi GLS, Mercedes-Benz Vito 115 CDI A, Opel Vivaro Platinum 2.0 CDTI, Toyota Hiace 2.5 D-4D, Volkswagen Transporter 2.5 TDI (TL 13/2008)

Tonniluokan paku on varsinainen yleiskuljetusväline. Se on useimpien pikkufirmojen ensimmäinen ajoneuvohankinta, ja monen pienyrittäjän käytössä se korvaa myös henkilöauton. Lisäpuhtia tonniluokalle antoi pienten pakettiautojen joutuminen autoverolle 1970-luvun alussa. Verovapaus edellytti tavaratilalta kolmen kuutiometrin tilavuutta ja 130 sentin korkeutta. Määräys vauhditti tonniluokan kauppaa aina vuoteen 1993, jolloin kaikille pakettiautoille määrättiin 35 % autovero.

Verosta huolimatta tonniluokan suosio on säilynyt: vain pakujen hankkiminen henkilöauton korvikkeeksi on hintojen nousun seurauksena hieman vähentynyt.

Seitsemänkymmentäluvun pakettiautoihin verrattuna vuoden 2008 paku on aivan eri sukua. Kantavuutta on edelleen noin tonni, mutta raskaamman rakenteen takia kokonaismassa on kasvanut sadoilla kiloilla. Myös ulkomitat ovat kasvaneet: sekä pituutta että leveyttä on selvästi aiempaa enemmän. Silti tavaratila on lyhyempi, eikä lisäleveyttä huomaa ohjaamon sisämitoissa.

Moottori on nykyisin kaikissa pakettiautoissa aivan edessä, ja korissa on selvästi ruttausvaraa kolaritilanteiden varalta. Törmäysturvallisuutta parantavat myös tukevammat rakenteet sekä turvatyynyt.

Tuntuvin ero vanhaan on moottoritehoissa. Uudet dieselit ovat tehokkaita, ja pakujen suorituskyky on jo pienimoottoristen henkilöautojen luokkaa. Myös ajo-ominaisuudet sekä ohjaamon äänieristys ovat parantuneet merkittävästi.

Tämänkertaisen vertailuryhmän malleista Fiat Scudo valmistetaan Citroën Jumpy- ja Peugeot Expert -sisarmallien tapaan Pohjois-Ranskassa. Viime vuonna myyntiin tullut uusi Scudo kasvoi tuntuvasti edeltäjäänsä suuremmaksi jättäen tilaa pienempää Fiorino-mallia varten. Akselivälejä on kaksi, ja etuvetoisen auton keulalla on joko 1,6- (90 hv) tai kaksilitrainen (120 hv) dieselmoottori.

Ford Transit on mallinimenä peräisin jo 60- luvun puolivälistä. Vuosituhannen vaihteessa malli muuttui etuvetoiseksi, ja pari vuotta sitten se koki kasvojenkohotuksen. Faceliftin yhteydessä lisättiin moottoritehoa.

Viime vuonna Transitiin tuli tarjolle Fordin 2,2-litraisen moottorin tehokkain versio. Tämän 140-hevosvoimaisen koneen yhteyteen sai uuden kuusipykäläisen vaihteiston. Akselivälivaihtoehtoja on etuvetomallistossa kolme. Transitilla on myös mittava takavetomallisto, joka yltää jopa 4,6 tonnin kokonaismassaan saakka.

Hyundai on pakettiautomarkkinoillamme uusi tekijä. H-1 on ollut myynnissä jo muutaman vuoden, mutta kauppa on käynyt verkkaisesti. Viime keväänä malli uudistui, ja toistaiseksi ainoa myynnissä oleva versio on 170-heppaisella moottorilla varustettu lyhyt takavetomalli. Pitkää Hooykköstä ei ole tulossa, mutta loppusyksystä esitellään pienitehoinen versio samasta moottorista.

Mercedes-Benz Vito uudistui vuonna 2004, jolloin alun perin etuvetoinen malli vaihtoi vetotavan taakse. Nelisylinterisestä 2,2-litraisesta perusmoottorista on tarjolla kolme tehoversiota. Lisäksi tuotannossa on kolmilitrainen V6. Akseliväleissä valinnanvaraa on kahden ja koripituuksissa kolmen version verran. Maahantuojan mukaan pääosa tehokkaimmista malleista ostetaan automaattivaihteisina, joten vertailtu yksilökin oli tällainen.

Opel Vivaro on ollut markkinoilla vuodesta 2001. Sen myötä General Motors palasi pitkän poissaolon jälkeen tonniluokan markkinoille. Autolle tehtiin kasvojenkohotus vuonna 2006, jolloin mm. moottorivaihtoehtoja lisättiin ja varustelua parannettiin.

Etuvetoinen Vivaro on käytännössä Renaultin suunnittelema, ja useimmat komponentitkin ovat peräisin ranskalaisvalmistajalta. Sama auto on myynnissä myös nimellä Nissan Primastar. Moottoreita on kaksi: kaksilitrainen diesel 90- tai 114-hevosvoimaisena sekä isompi, 2,5-litrainen naku 145 hevosvoiman tehoin.

Toyota Hiace on ollut pakettiautomarkkinoiden ykkönen jo liki 30 vuoden ajan. Alun perin etuistuinten alla sijainnut takavetoauton moottori siirtyi vuonna 1995 ohjaamon etupuolelle. Auton peruslinjat eivät ole sen jälkeen muuttuneet, mutta moottori on vaihtunut pyörrekammiodieselistä yhteispaineruiskutteiseksi. Korimalleja on kaksi: pitkä ja lyhyt.

Volkswagen Transporter on tonniluokan pakettiautojen kantaisä. Nykyinen, T5:ksi kutsuttu malli esiteltiin vuonna 2003. Ensimmäiset kolme sukupolvea olivat takamoottorisia, mutta vuonna 1990 siirryttiin etuvetoon. Akselivälejä on kaksi. Perusmoottori on nelisylinterinen (84/102 hv), toinen kone viisipyttyinen (131/174 hv).

Pakettiautoja on saatavana eri pituisina ja korkuisina. Pidimme vertailun lähtökohtana, että tavaratilaan on mahduttava perusmittainen eli 120 x 240 cm kokoinen rakennuslevy.

Jouduimme tosin tekemään poikkeuksen Hyundain kohdalla: se on saatavana vain yhtenä koriversiona, jonka tavaratilan lattiapituus on 237 cm.

Ford Transit tuli mukaan hieman ylikokoisena, sillä jo lyhyimmän version tavaratila olisi täyttänyt ehtomme. Saatu malliversio oli keskipitkä M, jonka tavaratila on 40 cm pidempi kuin pätkämallissa.

Myös Mercedes-Benz Vitosta olisi riittänyt lyhyempi malli, sillä vaikka sen varsinainen tavaratila onkin riittämätön, on tavaratilan etupuolella 128 sentin levyinen, 38 cm syvä ja 18 cm korkea lokero, joka ulottuu ohjaamon ja istuinten alle.  Myös Volkswagenissa lyhyempi korimalli olisi riittänyt tarpeisiimme.

Opelin lyhyempi versio täytti vaatimuksemme nipin napin. Auton etuseinä nousee vinosti taaksepäin, joten montaa levyä kyytiin ei sovi. Fiatista ja Toyotasta vain pidemmät versiot täyttivät vaatimuksen.

Loppuarvostelu

Pistelaskelma tuotti hienoisen yllätyksen. Edellisellä kerralla voittaja oli Volkswagen Transporter, mutta nyt ykköseksi nousi Opel Vivaro. Jumbosija meni sen sijaan juuri sinne minne odotettiinkin.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

1. OPEL VIVARO

Suurin kiitos Opelin ykkössijasta kohdistuu kustannuksiin. Runsas vakiovarustelu jätti vertailuhinnan toiseksi alimmaksi ja pienin kulutus toi runsaasti lisäpisteitä. Myös ajettavuus oli mallin vahvoja puolia. Sama auto on myynnissä myös nimillä Nissan Primastar sekä Renault Trafi c. Näissä varustelu ja hinnat ovat jonkin verran erilaiset.

Listahinta 32 000 euroa, Testiauto varusteineen 32 705 euroa, Vertailuhinta 33 543 euroa

2. FORD TRANSIT

Transitiin tuli viime vuonna uutta puhtia, kun suurin moottoriversio sai lisätehoa. Tämä näkyi suorituskykymittauksissa, sillä Ford liikkui joukon toiseksi pirteimmin. Mukavuus ja tilat, sekä ennen kaikkea kustannukset olivat ne osa-alueet, joiden ansiosta Transit kiipesi kolmannelle sijalle.

Listahinta 34 900 euroa, Testiauto varusteineen 36 170 euroa, Vertailuhinta 35 984 euroa

3. VOLKSWAGEN TRANSPORTER

Vanha voittaja jäi nyt kolmannelle sijalle. Pahimmin se hukkasi pisteitä kalliilla hinnallaan. Myös korkea kulutus ja melu pudottivat Volkswagenin sijoitusta. Suorituskyvyssä Transporter oli kolmas, jarruiltaan sekä tyhjänä että kuormalla joukon paras.

Listahinta 39 480 euroa, Testiauto varusteineen 42 170 euroa, Vertailuhinta 41 900 euroa

4. HYUNDAI H-1

Hyundain nelossijan tekijöitä olivat edullinen hinta, hiljaisuus ja taloudellisuus ilman kuormaa. Suorituskykyäkin löytyy riittämiin. Tehokas moottori näyttää nostavan kulutusta täydellä kuormalla, mutta muuten auto on taloudellinen.

Listahinta 32 900 euroa, Testiauto varusteineen 34 139 euroa, Vertailuhinta 36 608 euroa

5. FIAT SCUDO

Uusi Scudo on merkittävästi edellismallia tilavampi ja käytännöllisempi. Nyt ohjaamossa on paremmat tilat, mutta vieläkin se on ahdas. Yksityiskohdissa riittäisi hiomista. Moottori on pirteä, ja tehonkin pitäisi riittää, mutta ilmeisesti välityssuhteissa olisi vielä säätämistä. Kulutus kasvaa kuorman myötä roimasti.

Listahinta 29 990 euroa, Testiauto varusteineen 36 547 euroa, Vertailuhinta 33 218 euroa

6. MERCEDES-BENZ VITO

Vito kärsi selvästi automaattivaihteistostaan, joka nosti hintaa 1 800 eurolla. Myös kulutus nousi automaatin johdosta reilusti korkeammaksi kuin käsivaihteistolla. Tehokkain nelosdiesel ei tietysti ole muutenkaan se kaikkein säästeliäin valinta. Ohjaamon keskipaikka on ryhmän ahtain: aikuinen ei siinä pysty pitkää matkaa istumaan.

Listahinta 40 180 euroa, Testiauto varusteineen 43 010 euroa, Vertailuhinta 43 055 euroa

7. TOYOTA HIACE

Toyota on päästänyt Hiacen vanhenemaan pahemman kerran. Auto on säilynyt liki samanlaisena vuodesta 1995, eikä ominaisuuksia ole saatettu ajan tasalle. Parasta antia on pirteä ja taloudellinen moottori. Jarrujen nopea väsähtäminen ja riittämätön teho ovat asioita, joihin ei nykyisin enää yleensä törmää. Autoon ei saa ajonvakautusta, mikä on valmistajalta suorastaan vastuutonta.

Listahinta 29 760 euroa, Testiauto varusteineen 33 625 euroa, Vertailuhinta 33 674 euroa (ilman ajonvakautusta)

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.