Vertailussa dieselmaasturit Chevrolet Captiva, Honda CR-V, Jeep Compass, Kia Sorento, Mitsubishi Outlander, Toyota RAV4

23.09.2007 |
Vertailussa dieselmaasturit Chevrolet Captiva, Honda CR-V, Jeep Compass, Kia Sorento, Mitsubishi Outlander, Toyota RAV4

Katumaasturi on pop aina vaan. Paketti on parhaimmillaan, kun keulalla murisee tömäkkä turbodiesel. Pistimme kuusi komeaa SUVia järjestykseen.

Vertailussa:

Chevrolet Captiva

2.0D AWD LS 5-paikk.Honda CR-V 2.2 i-CTDi Elegance 4WDJeep Compass 2.0 CRD LimitedKia Sorento 2.5 CRDi VGT LXMitsubishi Outlander 2.0 DI-D IntenseToyota RAV4 D-4D 136 Luxury

 

Tällä kertaa otimme katumaasturikisaan dieselmoottoriset vaihtoehdot: bensamallit vertailtiin huhtikuussa 2006. Tuossa vertailussa oli mukana kolme samaa autoa kuin nyt. Reilun vuoden aikana autot ovat kuitenkin ehtineet vaihtaa kuosia – vain Toyota RAV4 on yhä samaa korimallia. Honda CR-V ja Mitsubishi Outlander ovat uusiutuneet.

Korealainen Chevrolet Captiva on uusi tuttavuus, ja jenkkirintamalta mukana on Jeep Compass. Vertailun toinen korealainen on Kia Sorento. Vain Kian ja Jeepin rekisteriotteesta löytyy merkintä oikeasta maastoautoluokituksesta.

Valitsimme vertailuryhmän hinnan perusteella. Haarukka oli 40 000 euron luokassa, joten otimme Kialta Sportagen sijaan mukaan kokoluokkaa suuremman Sorenton. Sportage olisi ollut tonnin Jeepiä halvempi, joka on jo 1 910 euroa edullisempi kuin toiseksi halvin eli Chevrolet. Jeep on siis hinnoiteltu varsin aggressiivisesti, vaikka mittojensa perusteella se on samaa kokoluokkaa kuin muut.

Viime vuoden myyntitilastoissa näistä autoista korkeimmalla on RAV4 sijalla 21. Toiseksi myydyin oli CR-V sijalla 28. Sorento ylsi sijalle 50 ja Outlanderkin kiipesi top sataan sijalle 92. Malliuudistukset ovat hieman muuttaneet ostotottumuksia. Tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden tilastoissa top 30:sta löytyvät CR-V ja RAV4, sijoilta 12 ja 20.

Etutilat

Sekstetin ohjaamoihin mentäessä eroja huomaa jo ajoasentoa haettaessa. Captivaan istahdettaessa tulee tunne, että suoritus jäi jotenkin vajaaksi. Periaatteessa kaikki on paikallaan, mutta istuimen muotoilemattomuus ja heikko reisituki vaivaavat. Istuintyynyn etureunaan jää kaipaamaan korkeussäätöä ja parempaa reisitukea.

Takelteleva ja kumimaisesti liikkuva vaihteenvalitsin sekä seisontajarruvivun vapautusnapin hankala käyttö ärsyttävät. Lisäksi mittariston suojamuovi peilailee aurinkoisilla keleillä inhottavasti. Peilaaminen haittaa myös radion näytön tarkastelua.

 

Hondassa hyvän ajoasennon löytää toiseksi vaivattomimmin. Miedosti muotoiltu istuin sopii mainiosti erikokoisille kuljettajille ja hallintalaitteet ovat pääosin tutuilla paikoilla. Tunnelma ohjaamossa on avarampi kuin muilla, sillä keskitunnelia ei ole. Kojelautaan asennettu vaihteenvalitsin on hyvällä paikalla. Seisontajarruvipu sitä vastoin vaatii hieman totuttelua.

Jeepin ohjaamo on muovisimman ja ehkä jopa askeettisimman oloinen. Kaikki tarpeellinen löytyy kuitenkin tutuilta paikoilta. Valoautomatiikan puuttuminen kiusaa. Istuimet antavat riittävän tuen, eikä ajoasennossa ole moittimista. Limited-version istuimien materiaali saa kesäkeleissä moitteen. Ehkä nahka on helppo pitää puhtaana, jos sitä vertaa kankaaseen, mutta ainakin se hiostaa huomattavasti. Mittariston kiiltävä kehys peilaa mittariston suojamuoviin turhan herkästi.

Ohjauspyörän puolien taakse sijoitetut soittimen käyttökytkimet vaativat opettelua, ennen kuin niitä pystyy käyttämään sujuvasti. Myös vilkku vaatii määrätietoista otetta. Tuntuu kuin jotain olisi juuri hajoamassa, ennen kuin vilkun saa napsautettua päälle.

Sorenton istuimet ovat kiistatta mukavimmat, tai ainakin pehmeimmät. Ohjaamo on Jeepin tapaan pelkistetyn oloinen. Hallintalaitteet ovat kuitenkin vaivattomasti kuskin ulottuvilla. Sorentossa kiusaa eniten vaihteenvalitsimen liikkeiden kumimaisuus ja kepin heilahtelu moottorijarrutuksissa sekä kiihdytyksissä.

Mitsussa ajoasennon löytää helposti ja kaikki tuntuu olevan kerralla kohdallaan. Istuimet tarjoavat hyvän tuen, kaikki palikat ovat paikoillaan ja yleistunnelma on varsin henkilöautomainen. Pieni miinus tulee istuinlämmittimien kytkimien sijoituksesta. Kytkimet on ympätty turvavöiden lukkojen viereen istuimien runkoon.

Laatuvaikutelmaa latistaa istuimen korkeussäädönvipu. Se tuntuu taipuvan käytettäessä. Toyotassa pitkäkinttuinen joutuu hiomaan ajoasennon loppuun istuimen korkeussäädön avulla. Korkeussäädön ala-asentoon pumppaamalla parimetrinenkin mahtuu kuljettajan paikalle. Ilmastointi- ja musiikkilaitteiden säätimet vaativat pientä perehtymistä. Seisontajarruvipu on hiukan vaikeakäyttöinen, sillä se nousee yllättävän pystyyn asentoon.

Takatilat

Takatilat on arvosteltu sekä kahden että kolmen raavaan miehen voimin. Etuistuimet laitettiin niille sijoille, joissa ne ovat, kun kuljettajan paikalle kapuaa 180-senttinen kuski.

 

Kuten arvata saattaa, kahdella matkustajalla on hyvin tilaa kaikissa. Kolmella matkustajalla raatimme rankkasi Chevroletin tilavimmaksi, vaikka reittä painava istuintyyny hiukan reunapaikkalaisia kiusaakin. Polvitilaa on hieman vähemmän kuin Hondassa, mutta päätila on reilumpi. Kyytiin ja pois pääsee helposti, sillä kynnys lattian ja oviaukon alareunan välillä on matala. Lisäksi istuimen ja ovenkarmin välissä on riittävän väljää.

Hondan pitkä ovi aukeaa ihastuttavan suureen kulmaan ja kyytiin nouseminen on muutenkin vaivatonta. Kiassa joutuu hieman varomaan päätään. Kiassa on heikommin varvas- ja polvitilaa kuin Hondassa. Kian takaistuimella olo on kuin pehmeällä kotisohvalla. Hondassa on ruhtinaallisesti polvitilaa, mutta reunapaikoilla ohimo hipoo kattoverhoilua. Hondan takaistuimelta poistuttaessa on varottava, ettei sotke reisiään oviaukon leveään peltipintaan.

Mitsubishissa polvitila on niukasti riittävä kahden 180–senttisen matkustaessa peräkkäin. Reisituki on varsin heikko ja reunapaikalla ohimo nojaa kattoverhoiluun. Keskipaikalla istuminen on kovan toppauksen takia puuduttavaa. Sivusuunnassa tunnelma on hieman ahtaampi kuin edellisissä, vaikka keskimatkustaja istuukin edempänä kuin muut.

Toyotaan pääsee vaivatta kyytiin. Sivusuunnassa tilaa on vähemmän kuin Mitsubishissa, samoin pääntilaa reunapaikalla. Kolmen istuessa vierekkäin takaistuintyyny ja -selkänoja loppuvat laidoilta kesken. Poistuttaessa on varottava lyömästä päätään ovenkarmiin. Hondan tapaan lahkeet ovat vaarassa kynnyksen ollessa kurainen.

Jeep jää varsin selvästi häntäpaikalle. Se on selvästi suunniteltu kahdelle takamatkustajalle. Keskipaikalla jalkoja on taivuteltava, että ne saa kookkaan keskikonsolin ohitse. Tilaa on pituussuunnassa ihan hyvin: kengillä ja polvilla on avarampaa kuin Mitsubishissa ja Toyotassa. Sivusuunnassa on kuitenkin ahdasta, eikä yhdelläkään matkustajalla ole kunnollista istuma-asentoa. Lisäksi keskipaikkalaisen turvavyön kurottelu C-pilarista tavaratilan puolelta on työlästä.

Tavaratila

Perusmuotoinen tavaratila on arvosteltu juomakorein. Kärkipaikan jakavat Chevrolet, Honda ja Mitsubishi. Kaikkiin mahtuu kahdessa kerroksessa yhteensä 11 koria. Jos takatiloista tingitään ja takaistuin siirretään etuasentoon, imaisee Hondan kontti 13 ja Mitsubishin 12 koria. Chevyssä ei ole istuimen pitkittäissäätöä. Chevroletissa on tavaratilan pohjalevyn alla kookkaat lisälokerot. Myös Mitsubishissa pohjan alla on lisätilaa. Hondan erikoisuutena on siirrettävä välilevy, joka kestää 10 kg:n kuorman. Pohjan alla ei kuitenkaan ole säilytystilaa.

Toyota ja Kia nielevät molemmat korin kärkikolmikkoa vähemmän. Toyotassa saa konttiin vielä kolme lisäkoria, kun takaistuimen siirtää etuasentoon. Miinuspuolena muihin verrattuna on se, että lattian etuosaan tulee tällöin kuoppa. Selkänojan kaltevuussäädöllä Kiaan saa ahdettua kaksi koria lisää. Toyotaan mahtuu tavaratilan pohjan alle reilusti nyyttejä, sillä siellä on kookkaat lokerot. Kiassa on Mitsubishin tapaan vain matala lokero.

Jeepin kontti on selkeästi porukan pienin. Nostokorkeus on varsin suuri ja tavaratila peitteen alla matala. Pohjalevyn allekaan ei saa jemmattua muuta kuin hinausköyden, sillä siellä majailee vararengas. Juomakoreja mahtuu vain yhteen kerrokseen, kaikkiaan neljä kappaletta.

Toyota on ainoa, jossa takapuskurin päällys on suojaamaton: kuormattaessa siihen tulee helposti ikäviä naarmuja. Toyotan takaluukku aukeaa sivulle, kun se muissa nostetaan ylös. Se on tietysti kevyt käyttää, mutta tavaratilan valon oikea paikka olisi luukun sijaan katossa kuten muilla. Nyt valo ei valaise tavaratilaa luukun ollessa auki. Mitsubishissa luukku on jaettu kahtia ja alaosa aukeaa ”laituriksi”, joka kestää 200 kg kuorman. Toimiva oivallus helpottaa kuormaamista ja pitkien tavaroiden kuljetusta, sillä tavaratilan pohja jatkuu tasaisena ulos saakka.

 

Laajennetun tavaratilan käyttö on vaivattominta Chevroletissa, Jeepissä ja Toyotassa. Kaikissa näissä kippaus onnistuu yhdellä vivulla tai napilla. Chevyssä laajennetun tilan pohja on tasaisin. Mitsubishissa laajennus onnistuu Toyotan tapaan tavaratilan sivussa olevilla vivuilla. Laajentaminen on helppoa, sillä istuimet niputtuvat nätisti eteen ja lukittuvat paikalleen. Istuinten taittelu takaisin vaatii reilusti voimaa ja on siksi työläämpää kuin edellisissä.

Hondassa kipataan ensin selkänojat ja sitten nostetaan koko istuin pystyyn. Istuinten pystyssäpysyminen varmistetaan liinalla, joka on soviteltava B-pilarissa olevaan pidikkeeseen. Kia vaatii eniten askartelua. Ensin pääntuet nyppäistään irti, sitten käännetään istuintyyny eteen pystyyn ja kipataan selkänoja nurin. Valmista tulee vasta sitten, kun pääntuet painetaan niille varatuille paikoille istuintyynyn reunaan. Turvavöiden lukot jäävät helposti piiloon istuintyynyn alle, kun istuintyynyn kääntää paikalleen.

Lienee sanomattakin selvää, että lastenvaunut mahtuvat vaivatta kaikkien konttiin. Jeep on ainoa, jossa tavaratilan peite on tällöin jätettävä auki.

Ajettavuus

Suuntavakavuudessa on pieniä eroja. Parhaiten valitun suunnan pitävät Chevrolet ja Jeep, niin tuulessa kuin urissakin. Puuskainen sivutuuli tarttuu ärhäkimmin Hondaan, Kiaan ja Toyotaan. Vetely kiihdytettäessä vaivaa eniten Mitsubishia, silloin kun käytössä on kaksivetomoodi. Neliveto rauhoittaa kummasti käytöstä, vaikka auto pitkittäisurissa hiukan tempoileekin, kun moottori potkaisee täyden höngän. Korin kallistelusta ja ylikevyestä ohjauksesta johtuvat suunnanmuutokset vaivaavat Kiaa kuoppaisissa kaarteissa.

Mutkaisilla kantateillä autojen erilaiset luonteet huomaa helposti. Mitsubishi seuraa tehtyjä ohjausliikkeitä aktiivisimmin, eikä kori suuremmin kallistele. Honda, Jeep ja Toyota reagoivat nopeaan ohjausliikkeeseen hiukan verkkaisemmin. Japanilaiset kallistuvat aluksi voimakkaammin, Jeep taas tuntuu alkuun aliohjaavalta ja seuraa siksi ohjausliikkeitä hieman rauhallisemmin.

Taajamassa pyöriteltäessä Hondan, Kian ja Toyotan moottorit saavat eniten kiitosta. Niillä vaihtamistarve on vähäisin. Toyotan kääntöympyrä on porukan pienin: toisaalta kytkinpolkimen pysty liikerata kiusaa liikkeellelähdöissä.

Honda menettää taajamassa hieman osakkeitaan, koska se on joukon kankein kääntyjä. Kian kevyt ohjaus on puolestaan omiaan helpottamaan pyörittelyä. Lisäksi pehmeä jousitus parantaa mukavuutta mukulakivillä. Toisaalta nopeatempoisessa ruuhka-ajossa kori keinuu liikaa.

Jeep ja Mitsubishi eivät pääse loistamaan moottorin alakierrosväännöllä. Samoin alustan mukavuus – eritoten mukulakiveyksellä – on muita heikompi. Jeepin vaihteenvalitsimen takeltelevat liikkeet heikentävät taajamaominaisuuksia, samoin kuin Chevroletissa.

Chevroletin moottori on selvästi ponnettomin alakierroksilla ja sen kytkin tarraa kiinni hieman äkkinäisesti. Yhdistelmä saa tottumattoman kuljettajan stumppaamaan moottorin herkästi.

Kuusikon ohjaukset jakautuvat kolmeen ryhmään. Mitsubishin ohjaustunto ja ohjauksen tarkkuus on paras. Se on aktiivisen autoilijan mieleen. Lisäksi alusta on varsin jämäkkä.

Hondan, Jeepin ja Toyotan ohjaustunto on puuromaisempi. Vaikka niiden tarkkuudessa ei olekaan suurempaa moitittavaa, välittyy tieto pyörien asennosta kuljettajalle Mitsua heikommin. Lisäksi keskialueen tunto on heikompi.

Chevrolet ja Kia jäävät häntäpäähän. Ohjaukset saavat saman arvosanan, vaikkakin tyystin päinvastaisista ominaisuuksista. Chevroletin ohjauksen keskialue on epätarkin ja ohjaustunto muutenkin tahmein. Lisäksi ohjauksen palautus on heikko. Kian ohjaus on ylitehostettu ja siksi sen tunto on heikko. Kevyt ohjaus, heikko vaimennus keskialueella ja kuitenkin varsin terhakka palautuvuus tekevät ohjauspyörän liikkeistä hermostuneita.

Vetotapa

Chevroletissa ja Hondassa kuljettaja ei voi valita vetotapaa. Myös Jeep on kuljettajasta riippumatta nelivetoinen, koska sähköinen ohjaus hoitelee voimanjakoa. Halutessaan nelivedon saa kytkettyä aktiiviseksi, jolloin voimaa välittyy taka-akselille jopa 60 prosenttia ajotilanteen niin vaatiessa. Nopeuden noustessa yli 56 km/h:n järjestelmä palaa automaattiseen toimintoon. Kun vauhti taas hiipuu alle tuon nopeuden, on järjestelmä jälleen valmiina ohjaamaan voimaa hanakammin taka-akselille.

Kiassa voi valita vetotavan erikseen kojelaudan kytkimellä. Sorento on kaksivetoisena perinteikäs takatuuppari. Toinen vaihtoehto on selkeä neliveto, jossa puolet voimasta menee eteen ja puolet taakse. Erittäin vaikeisiin ajo-olosuhteisiin on vielä valittavissa lukittu hidas neliveto. Tämä mahdollistaa hitaan mönkimisen.

Aiemmin tuli jo mainittua, että myös Mitsulla voi halutessaan ajella kaksivetoisena. Tällöin vain etupyörät raapivat ajokkia matkaan. Tämän lisäksi on vielä kaksi asentoa: AUTO ja LOCK. Auto-asennossa neliveto kytkeytyy keskitasauspyörästössä olevan sähköisesti ohjatun monilevykytkimen välityksellä automaattisesti. Lock-toiminnossa takapyörille ohjataan noin puolitoistakertainen momentti auto-toimintoon verrattuna.

Toyotassa on nappi, jolla voimajaon akseleiden välillä saa lukittua. Tällöin voima jakaantuu suhteessa 55:45 eteen ja taakse. Nopeuden ylittäessä 40 km/h järjestelmä vaihtaa takaisin Auto-toiminnolle, ja jakelee voimaa ajotilanteiden mukaan.

Kaikissa on isot sivupeilit. Kätevä peilien sähköinen sisäänkääntötoiminto löytyy Jeepiä ja Kiaa lukuun ottamatta kaikista.

Käyttöominaisuudet

Maasturien kiihtyvyys on riittävä, sillä ajat 0–100 km/h -kiihdytyksestä puristuvat 10–11 sekunnin pintaan. Saavutimme mittauksissamme valmistajan ilmoittaman arvon Hondalla ja Mitsubishilla. Chevroletilla jäimme valmistajan arvosta 0,4 sekuntia, Toyotalla vaivaisen kymmenyksen. Jeep ja Kia alittivat ilmoitetut arvot.

Voimaa on tietysti oltava, ja tyhjän auton kiihdyttävä kohtuullisen rivakastikin, jotta peräkärryn hinaaminen onnistuisi vaivattomasti. Jarrullisten kärryjen painot vaihtelevat Jeepin 1 500 kg:stä Kian 3 000 kiloon. Muillakin saa vetää kahden tonnin kärryä, joten jarrullisen vaunun hinaamisessa ajokortin pikku-e on tarpeen, mikäli kärryn kokonaismassa on suurin sallittu.

Sitkeys on räjähtävää kiihtyvyyttä tärkeämpi ominaisuus. Viisivaihteisilla autoilla sitkeydet on mitattu kahdella suurimmalla vaihteella. Kuusivaihteisilla olemme käyttäneet kolmea suurinta vaihdetta siten että viitosella on mitattu molemmat nopeusvälit. Tulokset ovat pääosin mairittelevia, joskin pieni alkukankeus vaivaa joitakin merkkejä. Ne parantavat kierrosten kohotessa juoksuaan ja saavuttavat lopulta varsin hyvän tuloksen. Mitsubishi jää reilummin muiden suorituksista nopeusvälillä 60–120 km/h.

Mukavuus

Yhteisen pohjalevyn jakavat Jeep ja Mitsubishi ovat mukavuutensa kannalta samalla tasolla, vaikka niiden ajettavuudessa onkin jonkin verran eroja. Molempien alusta on viritetty varsin kovaksi, joten epätasaisilla teillä meno on rytkyttävää. Loivemmissa töyssyissä alusta toimii henkilöautomaisen jämäkästi ja nielee heilahdukset moitteitta.

Chevroletin ja Toyotan jousitusmukavuus on kaupunkimaasturiksi kohtalainen. Terävät töyssyt hytkäyttävät jonkin verran, sillä jousitus on tehty jämäkäksi jotta kallistelut pysyisivät kurissa. Kun kori ei kallistele liikoja, istuimilla pysyy kohtuullisen hyvin. Toisaalta routareikäisellä tiellä ajettaessa kaikki rämähdykset eivät tule suoraan matkustamoon.

Honda on sopivin risteytys jämäkkyyttä ja pehmeyttä. Se menee edellisiä pehmeämmin peräkkäisissä terävissä röykyissä, mutta on silti tukevan tuntuinen kaarteissa. Samoin hidastetöyssyt ylittyvät mallikelpoisesti.

Jos jousitusmukavuus olisi pelkkää pehmeyttä, olisi Kia ehdoton ykkönen. Se menee eleettömästi niin mukulakivellä kuin tasaisella päällysteelläkin. Liika pehmeys muuttuu lopulta epämukavaksi. Esimerkiksi hidastetöyssyt ylittyvät pehmeästi monen keinahduksen saattelemana. Kallistelu ja niiailu tuntuvat epämukavilta myös teillä, joiden päällysteessä on töyssyjä. Jatkuvan vellomisen vaihtaisi mieluusti pieniin täräyksiinkin.

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Kia on selkeästi joukon hiljaisin. Se ei myöskään ole kovin kranttu päällysteen laadulle. Muilla karheat kohdat kahahtavat matkustamossa voimakkaasti.

Äänekkäimpiä ovat Jeep ja Mitsubishi. Molemmissa moottorin ääni kuuluu pienillä nopeuksilla voimakkaimmin ohjaamoon. Kone on lainattu samasta lähteestä: Volkswagenilta. Myös matalaprofiiliset renkaat välittävät ääntä sisään muita herkemmin.

Turvallisuus...

Teimme väistökokeen kahdella eri kuormalla ja kahdella eri ajotavalla. Tämä siksi, että kuljettavat reagoivat äkkitilanteisiin eri lailla ja kyydittävä kilomäärä vaihtelee.

Tämän kokoluokan autoissa on mittauksissamme normaalisti kaksi henkilöä ja takapenkillä kaksi vesiukkoa sekä kontissa 250 kg hiekkaa. Tällä kertaa jouduimme tyytyvään vähempään hiekkakuormaan, sillä kaikkien kantavuudet eivät olisi muuten riittäneet. Käytimme matkustajien lisäksi 150 kilon lisäkuormaa. Tasapuolisuuden nimissä lisänyytti oli kaikille sama, vaikka parhaimmillaan kyytiin olisi saanut nostella lähes 250 kiloa enemmänkin tavaraa.

Chevrolet kärsii alkuun huonosta ohjauksesta, mutta sen kanssa pääsee sinuiksi yhden kokeen jälkeen. Tämän jälkeen käytös kuormattuna on maltillisen rauhallista, vaikka eturenkaat ovatkin vuoronperään kymmenkunta senttiä ilmassa.

Rauhallisella ohjausliikkeellä Chevy ei tee mitään yllättävää. Nopealla repäisyllä ajonvakautus ottaa vauhdin pois jo ennen varsinaisten luistojen alkamista. Ilman järjestelmää perä lähtee pieneen rauhalliseen luistoon, joka oikenee itsestään. Kahden henkilön kuormalla käytös säilyy lähes samana. Perä tosin lähtee nopeammin sivulle kuin täydellä kuormalla, mutta luisto oikenee ilman vastaohjaustakin.

Honda selviää kuormattuna väistökokeesta varsin heikosti. Perä kampeaa sivulle ohjausliikkeiden ripeydestä riippumatta, olipa ajonvakautus sitten päällä tai ei. Ilman ajonvakautusta hallinnanmenetys on lähellä. Tilanne paranee, kun nyyttiä kevennetään, ja tällöin Honda läpäisee keilakujan ajonvakautus kytkettynä esimerkillisesti.

Jos ajonvakautuksen nappia on tullut näpelöineeksi, saa ilman kuormaakin olla tarkkana. Äkkinäisellä ohjausliikkeellä CR-V:n saa takuuvarmasti niin reippaaseen kiertoliikkeeseen, että se kirpoaa kuljettajan hallusta. Nopeilla ohjausliikkeillä ohjaus kipsautuu hetkellisesti keskialueella ja tämä hankaloittaa ajamista entisestään. Lisäksi Honda kärsii kuormasta reilusti.

Jeepiä on melko mahdoton saada pyörähtämään, olipa ajonvakautus sitten päällä tai ei. ESP kytkeytyy automaattisesti käyttöön nopeuden ylittäessä 56 km/h. Ohjausnopeus ei vaikuta hallittavuuteen, sillä nopeilla repäisyillä järjestelmä ottaa vauhdin pois jo aikaisessa vaiheessa. Jeepin ajolinja on tyystin toinen kuin muilla, sillä se puskee todella pitkään suoraan, kun etupyörät ovat niin lähellä lukkiutumisrajaa.

...Turvallisuus

 

Kia kallistelee kuormattuna reilusti. Kun tuohon yhdistetään ESP:n vaikutus, muuttuu meno todella nykiväksi. Ajonvakautuksen poisto muuttaa käytöstä sen verran, että liikerata on jouhevampi, joskin auto menee yliohjaavassa luistossa. Se ei kuitenkaan pyörähdä ja ehkä hieman yllättäen kaikki renkaat pysyvät tiessä kiinni, vaikka kori onkin voimakkaasti kallellaan. Ilman kuormaa ajonvakautus pitää nopeuden hallussa.

Ilman vakautusta Sorento lähtee laajaan peräluistoon. Luisto on kuitenkin hallittavissa, kunhan erottaa, mikä liike johtuu keinumisesta ja mikä luistosta. Hurjan tuntuisesta menosta huolimatta Sorento ei pyörähdä.

Mitsubishilla vain ajonvakautus pitää liikeradat säädyllisinä, niin kuormattuna kuin ilman kuormaakin. Rauhallisilla ohjausliikkeillä käytös on kohtalaista, mutta repäisevällä liikkeellä meno muuttuu ESP:n ollessa kytkettynäkin. Auto hypähtää suunnanvaihdoksessa tuntuvasti, ja tämän jälkeen perä kampeaa sivulle laajalla liikkeellä. Ilman järjestelmän tuomia apuja ohjaustapa ei juuri vaikuta rajanopeuden löydyttyä: ohjaus kipsaa suunnanvaihdossa ja perä kampeaa voimakkaasti sivulle.

Ilman kuormaa meno on maukasta tiettyyn rajaan saakka. Ilman ajonvakautusta pieni nopeudenlisäys saa takarenkaat menettämään pitonsa ja Mitsu karkaa käsistä. ESP pitää auton vaivoin hallussa. Suosittelemme ajonvakautuksen käyttöä kaikissa ajotilanteissa.

 

Toyotalla on varmaankin huomattu, että ESP on oiva keksintö, sillä RAV4:ssä sitä ei saa kytkettyä päältä missään vaiheessa – ehkä hyvä niin. Rauhallisilla ohjausliikkeillä ajaminen muodostuu kulmikkaaksi auton yrittäessä kammeta perää sivulle. Äkkinäisillä ohjausliikkeillä järjestelmä piipittää ja suitsee ajonopeuden sopivan alhaiseksi.

Ilman kuormaa auto muuttuu kuin toiseksi, sillä ajaminen on helppoa ja vaivatonta. Toyota kärsiikin kuormasta kaikkein eniten.

Jarrutuksissa vain Mitsubishi yltää hyvään tulokseen. Muilla matkat venähtävät reilusti yli 40 metrin. Lisäksi Chevrolet ja Kia kadottavat peräkkäisissä täysjarrutuksissa parhaan terän hidastimistaan.

Kaikissa on lukkiutumattomat jarrut, hätäjarrutustehostus, luistonesto ja ajonvakautus. Turvatyynyjen määrässä kaikki ovat nipussa Jeepiä ja Toyotaa lukuun ottamatta. Jeepissä ei ole sivuturvatyynyjä edessä, ja Toyotassa on yksi tyyny – kuljettajan polviturvatyyny – enemmän kuin muilla.

Kustannukset

Mittasimme kulutukset sekä reilun tuhannen kilometrin maantielenkillä että yksittäisten autojen testeissäkin käyttämällämme kaupunkilenkillä. Toyota pesee muut molemmissa kokeissa, ja Mitsubishi, Jeep sekä Honda ovat seuraavaksi piheimpiä. Niidenkin kulutus on tämän kokoluokan autoille varsin maltillinen.

Korealaiskaksikko polttelee voimalientä ryhmän reiluimmin. Kia vaati maantiellä 1,8 l/100 km enemmän kuin Honda. Chevrolet nautti vielä pari desiä enemmän kuin Kia. Kaupungissa Kia vei 1,6 litraa enemmän kuin Jeep, joka on neljänneksi pihein. Chevrolet olijälleen janoisin: se imuroi sisuksiinsa kahdeksan desiä enemmän satasella kuin Kia.

Huoltohinnat on kysytty maahantuojalta sillä oletuksella, että autolla ajetaan kolmen vuoden aikana 60 000 km. Huoltoväli on Hondaa lukuun ottamatta 15 000 kilometriä. Hondalla huoltokäyntejä tulee 20 000 km:n välein. Olemme laskeneet Toyotan huoltokustannuksiin ensihuollon, sillä merkkiorganisaatio suosittelee sitä. Jeepin huoltoihin on laskettu mukaan kolme kertaa jarruhuolto, joka tehdään vuoden välein, sekä samalla jaksotuksella kolme kertaa vaihdettava raitisilmasuodatin.

Kian takuu on ryhmän paras. Matkaraja on 150 000 kilometriä ja aikaraja viisi vuotta. Japanilaismerkit myöntävät 100 000 kilometrin tai kahden vuoden takuun. Chevroletilla on sama takuu, mutta sen koritakuu on vain puolet edellisten 12 vuodesta. Jeepillä saa päästellä takuun piirissä kahden vuoden aikana niin monta kilometriä kuin ehtii.

Loppuarvostelu

Honda CR-V uusi viimevuotisen vertailuvoittonsa, ja pesi koko porukan neljän pisteen erolla seuraavaan. Kakkos- ja kolmospaikasta käytiin Mitsubishin ja Toyotan välillä tiukka vääntö. Kolmen kärki erottui muista varsin selvästi. Chevrolet ja Kia jakavat viimeisen sijan.

 

1. Honda CR-V

 

CR-V on tasapainoinen kokonaisuus: se keikkuu kaikilla osa-alueilla kärjessä tai sen tuntumassa. Hondassa on hyvin tilaa, ja moottorin ominaisuudet sekä alusta sopivat mainiosti tämäntyyppiseen autoon. Heikoimmin CR-V menestyy väistökokeessa: kuormattu auto yliohjaa häiritsevästi, jopa ajonvakautus kytkettynä. Kevyemmällä kuormalla tilanne hieman rauhoittuu, mutta ajonvakautus kannattaa pitää päällä. CR-V on porukan kallein, mutta huoltohinnat ovat alhaisimmat.

Auton vertailuhinta 42 550 e. Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 590 e, kumimatot 124 e, vetokoukku 790 e ja navigointijärjestelmä 1 260 e, yhteensä 45 314 e.

 

2. Mitsubishi Outlander

 

Mitsubishi on Hondan tapaan tasapainoinen, joskin siitä löytyy useita heikompia osa-alueita. Outlander paikkaa heikkouksia tehokkaasti ollen toisaalla todella vahva. Tavaratila saa kiitosta, eikä tiloissa ole muutenkaan moittimista. Alusta sekä ohjaus sopivat aktiiviselle kuljettajalle, jousitusmukavuus on keskitasoa heikompi. Äkkitilanteissa ajonvakautus puoltaa paikkaansa. Moottorin ja vaihteiston yhteensovituksessa on pieniä moitteita, sillä sitkeysarvot ovat porukan heikoimmat, vaikka kiihtyvyyspuoli onkin kunnossa.

Auton vertailuhinta 41 250 e. Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 500 e, kangasmatot 50 e, yhteensä 41 810 e.

 

3. Toyota RAV4

 

Toyotan matkustamo ja tavaratila eivät ole yhtä väljät kuin kärkikaksikolla. Moottorin ominaisuudet ovat karheaa ääntä lukuun ottamatta ihastuttavat: naku jaksaa vetää nöyrästi kaikilla kierroksilla. Turvavarustelu on hyvä, polviturvatyynykin kuuluu vakiokalustoon. Väistökokeessa ESP pitää ajolinjat kurissa, vaikka meno näyttääkin hurjalta. Kokeiden perusteella tuntuu järkevältä, ettei ajonvakautusta voi kytkeä pois päältä. Moottori saa ominaisuuksiensa ohella kiitosta taloudellisuudestaan. Se on kiistatta joukon vähäruokaisin, niin maantiellä kuin raskaassa kaupunkiajossakin.

Auton vertailuhinta 42 330 e. Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 550 e, yhteensä 42 880 e.

 

4. Jeep Compass

 

Jeep on hyvä ajaa, ja siinä on miellyttävät käyttöominaisuudet. Compass on varsin henkilöautomainen. Kiihdytyksissä moottori tarjoaa riittävästi voimaa. Sitkeysarvoista näkyy, että voimanlähteen ominaisuudet ja vaihteiston välityssuhteet on sovitettu paremmin yhteen kuin Mitsubishissa. Molemmissa on sama moottori, mutta ohjainyksiköllä tehty hienosäätö on onnistunut paremmin Jeepissä. Kustannuksissa tämä joukon ahtain auto vie pisimmän korren, vaikka jääkin mukavuudessa hännille.

Auton vertailuhinta 38 990 e. Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 680 e, iPod-adapteri 159 e, yhteensä 39 829 e.

 

5. Chevrolet Captiva

 

Korean-jenkki tuntuu tässä porukassa hieman mitäänsanomattomalta. Siinä ei juuri ole riemastuttavia eikä raivostuttavia ominaisuuksia. Ärsyttävimpiä piirteitä ovat kuljettajan istuimen muotoilu sekä tahmea ohjaus. Captiva suoriutuu väistökokeesta joukon ehdottomasti parhaiten. Chevyn polttoaineenkulutus oli kaikissa mittauksissamme reilusti suurin, eikä Captiva pärjää muissakaan kustannusosioissa kovin hyvin. Tiloissa osakkeet ovat korkeammalla.

Auton vertailuhinta 40 900 e. Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 490 e, yhteensä 41 390 e.

 

5. Kia Sorento

 

Sorento on ihastuttavan hiljainen. Muissa autoissa karhea asvaltti tuo sisämeluun paljon enemmän kahinaa. Alusta on mukavan pehmeä, minkä huomaa eritoten mukulakiveyksellä tai routavaurioiden tuhoamalla tiellä. Ajaminen on letkeää keinumista. Reilummissa nopeuksissa alustan pehmeys kostautuu ja jatkuva keinuminen kaarteissa kyllästyttää. Kustannuksissa Sorento on häntäpäässä: eritoten huoltohinnat ovat kovat. Sorento on joukon ainoa auto, jossa on kunnollinen, lukittava neliveto ja alennusvaihteisto.

Auton vertailuhinta 42 990 e. Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 690 e, yhteensä 43 680 e.

Loppupisteet

 

 

Loppupisteet (suluissa maksimipisteet)
 ChevroletHondaJeepKiaMitsubishiToyota
Sisätilat
Etutilat (15)151514151514
Takatilat (15)151411141312
Tavaratila (10)9947108
Hallintalaitteet (15)121413131513
Laatuvaikutelma (5)353445
Yhteensä (60)545745535752
  
Ajettavuus
Suuntavakavuus (10)989788
Ohjautuvuus (15)131414111514
Pito-ominaisuudet (15)121313111413
Kaupunkiajo (10)788989
Ohjaus (10)788798
Yhteensä (60)485152455452
 
Käyttöominaisuudet
Kiihtyvyys (10)899889
Sitkeys (30)272828282326
Päästöt (10)566466
Käynti (10)798988
Yhteensä (60) 455043514850
 
Mukavuus
Jousitus (10)897878
Istuimet (10)787998
Varustelu (10)798799
Lämmitys ja tuuletus (15)121312121314
Sisämelu (15)11119151011
Yhteensä (60)455043514850
 
Turvallisuus
Jarrut (15)9101191310
Turvavarustelu (15)121411131315
Ääritilanteet (10)967878
Ohituskiihtyvyys (10)899887
Näkyvyys (10)887799
Yhteensä (60)464745455049
 
Kustannukset
Hinta (15)10812898
Vertailukulutus (15)101212111213
Huolto (10)8108579
Vakuutukset (10)878697
Takuu (5)343544
Varaosat (5)235323
Yhteensä (60)414448384344
 
Loppupisteet (360)281301284281297296

Oskari PenttiLehdessä 9/2007

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.