Vertailussa Honda FR-V, Mazda 5, Opel Zafira, Renault Grand Scénic, Toyota Corolla Verso ja Volkswagen Touran

22.04.2006 |
Vertailussa Honda FR-V, Mazda 5, Opel Zafira, Renault Grand Scénic, Toyota Corolla Verso ja Volkswagen Touran

Suurikaan perhe ei välttämättä tarvitse kookkainta ja kalleinta tila-autoa. Panimme kuusi keskikokoista kilpailijaa järjestykseen.

Vertailussa:

Honda FR-V

2.0i ExecutiveMazda 5 2.0 EleganceOpel Zafira 2.2 EnjoyRenault Grand Scénic 2.0 ConfortToyota Corolla Verso 1.8 VVT-i Linea Sol 7p.Volkswagen Touran 1.6 FSI Trendline 7h.

Vertailimme runsas vuosi sitten (TL 7/04) viiden hengen keskikokoisia tila-autoja. Tästä joukosta olivat tuolloin mukana Renault Scénic, Toyota Corolla Verso ja Volkswagen Touran. Kahden jälkimmäisen henkilöluku ei vaikuta auton ulkomittoihin, mutta Renaultin Grand Scénic on tavallista Scéniciä pidempi. Vertailun voittaja Ford Focus C-Max ei tällä kertaa voinut osallistua, sillä siihen ei saa kolmatta istuinriviä.

Mazda ja Opel ovat tämän porukan tuoreimmat mallit: kummankin myynti alkoi syyskuussa. Viitonen on Premacyn seuraaja. Bensiinimoottoriksi voi valita 1,8- tai 2,0-litraisen. Dieselin maahantuonnista ei toistaiseksi ole tehty päätöstä. Varustetasot ovat Classic, Elegance ja Touring. Halvimman version saa sekä viidelle että seitsemälle rekisteröitynä, kalliimmissa on aina kolmas istuinrivi mukana.

Zafiran peruskoneena hyrrää 1,6-litrainen. Seuraava voimanlähde on kahta desilitraa suurempi, ja sen yläpuolella kehrää 2,2-litrainen. Huipulla pullistelee kaksilitrainen turbo. Paljon ajavat valitsevat 1,9-litraisen turbodieselin, josta on kaksi eritehoista versiota. Varustetasoja kutsutaan nimillä Essentia, Enjoy ja Cosmo. Turbomoottorin yhteydessä varusteluna on Sport.

Honda FR-V saapui Suomeen maaliskuussa. Bensiinimoottorit antavat voimansa 1,7 ja 2,0 litrasta. Diesel ei toistaiseksi kuulu valikoimaan. Pienemmän moottorin yhteydessä varusteluna on Comfort ja isomman kumppanina Executive.

Corolla Verson myynti alkoi viime vuoden toukokuussa. Bensiinimoottorit ovat 1,6- ja 1,8-litraisia, turbodiesel puolestaan 2,0-litrainen. Loppuvuodesta rinnalle saadaan myös 2,2-litrainen nakuttaja. Varustetasoja oli aluksi kaksi – Linea Terra ja Linea Sol – mutta tänä vuonna niiden väliin saatiin kolmas vaihtoehto, joka tuntee nimen Linea Luna.

Scénic ehti Suomeen loppuvuodesta 2003. Bensiiniä polttavat koneet ovat 1,6- ja 2,0-litraisia, joista suuremman saa myös turboahdettuna. Turbodiesel on 1,9-litrainen. Perusvarustelun rinnalla on Confort, jonka voi höystää Expression-, Dynamique- tai Privilège-paketein.

Ensimmäiset Touranit saatiin Suomeen keväällä 2003. Pienempi bensiinimoottori on kahtena tehoversiona saatava 1,6-litrainen ja suurempi kaksilitrainen. Myös paljon ajavalla on kolme vaihtoehtoa: turbodiesel joko 1,9-litraisena kahtena eritehoisena versiona tai 2,0-litraisena. Varustetasot ovat Conceptline, Trendline ja Highline. Ensin mainitun saa ainoastaan kesymmän 1,6-litraisen yhteyteen.

Jokaisen vertailuauton hinta pyörii 30 000 euron tienoilla. Volkswagen on pienimmästä moottoristaan huolimatta selvästi kallein.

Sisätilat

Honda 54Opel 52Volkswagen 50Toyota 49Mazda 48Renault 47

Kaikissa on kuljettajan istuimen korkeuden tai kaltevuuden säätö sekä etäisyys- ja korkeussuunnassa säädettävä ohjauspyörä. Näin rento ajoasento löytyy vaivatta useimmille. Myös mainio vasemman jalan tuki ilahduttaa jokaisen ajajaa. Volkswagenia lukuun ottamatta vaihdekepit on sijoitettu kojelautaan, jolloin hämmentely sujuu kätevästi. Myös Touranin lattiavipu toimii kiitettävästi.

 

Honda näyttää kuljettajan paikalta katsoen huomattavan leveältä. Silti olo tuntuu aluksi ahdistavalta, sillä kolmen etuistuimen vuoksi laitapaikat on jouduttu sijoittamaan hyvin lähelle ovia. Kuskin vasen käsi osuu herkästi ovikyynärnojaan.

Iso kuljettaja kaipaisi lisää pitkittäissäätövaraa ja reisitukea. Selkänojan kaltevuussäätö on portaallinen, eikä ristiseläntukeakaan voi säätää. Hallintalaitteet toimivat loogisesti ja kevyesti. Kojelaudan alla oleva käsijarrukahva vaatii totuttelua. Muutama kuljettaja valitteli joutuvansa kurkottelemaan radion nappuloita. Onneksi äänentoistolaitteen namiskat löytyvät myös ratista. Takalasinlämmittimestä puuttuu ajastin, joten laite voi unohtua pitkäksi aikaa päälle.

Keskimatkustaja saa Hondassa hyvän asennon. Paikan ollessa tyhjillään selkänojan voi kaataa mukavaksi kyynärnojaksi.

Mazda on sikäli Hondan kaltainen, että iso köriläs toivoo runsaampaa pitkittäissäätövaraa ja reisitukea. Viitosen selkänojan kaltevuus säätyy portaattomasti, ja lisäksi ristiseläntukea voi säädellä. Ergonomiassa ei ole muuta huomauttamista kuin vaihdekepin edessä kojelaudassa olevat kytkimet, jotka jäävät parittomilla vaihteilla ahtaaseen rakoon kepin ja kojelaudan väliin. Kuski voi lepuuttaa oikeaa kyynärpäätänsä nojaan, joka tosin voisi olla leveämpi.

Opelin ruorissa ollessaan useampi kuljettaja kritisoi lapaluiden kohdalta kuperalta tuntuvaa selkänojaa. Muuten istuimessa ei ole moittimista. Selkänojan kaltevuus säätyy portaattomasti. Ristiseläntuen säätö pitää tilata lisähintaan.

Astrasta ja Vectrasta tutut viiksikytkimet poikkeavat hieman perinteisestä kaavasta: ne palautuvat aina kosketuksen jälkeen perusasentoonsa, mikä saattaa hämätä satunnaista käyttäjää. Tähän tottuu kuitenkin varsin pian. Myös U-kirjaimen muotoinen käsijarrukahva on erikoinen. Kojelaudan päällä oleva kohouma peilaa ikävästi tuulilasiin jopa päivänvalossa. Jäähdytysnesteen lämpömittari puuttuu.

Renaultin kyydissä tuntee istuvansa muita korkeammalla, sillä etuistuimet eivät laskeudu aivan yhtä alas kuin muissa. Selkänojan säätö on portaallinen, mutta moitteita ei juuri tullut riittävän tiheän porrastuksen ansiosta. Ristiseläntuen säätökin sisältyy hintaan. Keskellä kojelautaa olevaa digitaalimittaristoa ei voi kehua kovin havainnolliseksi. Varsinkin käyntinopeusmittarin tarkka lukeminen vaatii pitkän tuijotuksen.

Lyhyet viiksikytkimet näyttävät oudoilta, mutta toiminnassa ei ole moittimista. Sen sijaan joitakin kojelaudassa olevia nuppeja joutuu kurottelemaan. Avaimena toimii muovinen kortti, joka työnnetään kojelaudan rakoon. Moottori käynnistetään ja sammutetaan napista. Lämpötilansäädön ja puhaltimen kytkimet ovat samalla akselilla päällekkäin, jolloin yhtä kierrettäessä toinenkin kiertyy herkästi mukana. Muutamat harvemmin tarvittavat napit ovat hieman piilossa kojelaudan vasemmassa reunassa.

Toyotan etuistuinten selkänojien kaltevuussäätö toimii samanlaisella räikkätyyppisellä vivulla kuin korkeussäätökin. Ristiseläntukea ei voi säätää. Etuistuinten sisäreunojen käsinojat ovat aivan liian kapeat, sillä käsivarsi asettuu luonnostaan niiden väliseen tyhjään tilaan.

Käynnistys ja sammutus toimivat kuten Renaultissa, mutta avain – tai sen virkaa toimittava muovimutikka – on paksumpi kuin ranskalaisessa. Jäähdytysnesteen lämpömittari on valitettavasti korvattu sinisellä ja punaisella valolla.

Volkswagenin tukevat tuolit saivat useimmilta kiitosta, mutta iso ihminen valitteli voimakkaasti muotoiltujen istuintyynyn sivujen painavan reisiä. Selkänoja säätyy portaattomasti, ja ristiseläntukeakin voi säätää. Eri asentoihin säätyvä keskikyynärnoja on riittävän leveä. Herkät hallintalaitteet ja selkeä mittaristo ovat kuin hyvän suunnittelun oppikirjasta.

...Sisätilat...

Toisen istuinrivin tilat kokeilimme sekä kahden että kolmen hengen voimin. Jokaisen auton etuistuimet säädettiin saman kuljettajan mittojen mukaan. Toisen rivin pitkittäissäätö pidettiin istuntojen aikana taka-asennossa.

Opelin keskisohva on yksiosainen, muissa homma on toteutettu kolmella erillisellä tuolilla. Kahdelle jokainen tarjoaa tilat muhkeaan oleiluun, mutta kolmas matkustaja ei viihdy kaikissa ainakaan pitkää matkaa.

Mazdan, Opelin, Renaultin ja Volkswagenin etuselkänojista esiin käännettävät sinänsä kätevät tarjoilupöydät vievät pois taitettuinakin isoilta ihmisiltä jonkin verran polvitilaa, mikäli myös edessä istuu kookkaita henkilöitä.

Kolmen raavaan körilään testiryhmä asetti Hondan niukasti ykköseksi. Ainoastaan keski-istuin liikkuu pitkittäissuunnassa. Polvi- ja varvastilaa on reilusti, ja tasaisen lattian ansiosta myös kolmas matkustaja saa jalkansa luontevaan asentoon. Reisitukea toivottiin lisää, ja vakiovarusteena olevan kattoluukun vaatima muhkura verhoilussa koettiin hieman häiritseväksi. Käynti sisään ja ulos sujuu vaivattomasti.

 

Toyota nappasi kakkossijan. Tilaa on niin jaloille kuin kutreillekin. Täälläkään ei ole häiritsevää keskitunnelia. Hondaa heikommat varvastilat ja niukempi reisituki pudottivat Corollan kärkipaikalta. Sisääntulo sujuu helposti, mutta ulos tullessa kynnys on tiellä.

Volkswagenin kyytiin mennessä ei tarvitse kumarrella. Keskitunneli ei juuri haittaa kolmannen istujan jalkojen asettelua. Tilaa on joka suuntaan, mutta olematon reisituki vaatii pitämään useasti taukoja. Istuma-asento on huomattavan ryhdikäs, mutta selkänojien kaltevuutta voi tarvittaessa säädellä kuten kilpailijoissakin. Ulostulo käy tyylikkäästi.

Opeliin kulku sujuu leikiten laajoista takaovista. Etuistuinten kiinnityskiskot haittaavat jonkin verran varpaiden asettelua. Polvitila riittää. Matala keskitunneli ei juuri häiritse. Kutrit osuvat kattoon, eikä tilaa ole leveyssuunnassakaan aivan yhtä paljon kuin kärkikolmikossa. Ulos tullessa jalkaa joutuu nostamaan korkean kynnyksen takia.

Mazdan liukuovista käynti sisään ja ulos sujuu muita helpommin. Keskimmäinen paikka voidaan tarvittaessa piilottaa vasemman laitapaikan sisään ja korvata se oikean laitapaikan alta löytyvällä mukitelineellä ja verkkokassilla. Jo keskipaikan vaatimaton koko paljastaa, ettei se ole omiaan aikuiselle. Pääntilaa on saman verran kuin Opelissa. Polvia ja varpaita mahtuu heiluttamaan vapaasti, mutta reisituki saisi olla runsaampi. Keskilattialla on vaatimaton kohouma, josta ei kuitenkaan ole haittaa.

Pitkä ihminen joutuu Renaultiin astuessaan kumartumaan. Tasaisen lattian ansiosta jalat saa aseteltua luontevasti. Ranskalainen on selvästi kapein, sillä hartiat ovat tiukasti kiinni toisissaan. Laidoilla olijoiden ohimot osuvat kattoverhoiluun ja jalkaterät etuistuinten kiinnityskiskoihin. Polvitilaa on riittävästi, mutta reisitukea kaivattiin lisää. Ulos tullessa pää voi osua oviaukon yläreunaan. Takasivuikkunoiden aurinkoverhot ovat mainio idea.

Graco Cosmic XTP -merkkinen lasten turvaistuin sopii kaikkien kyytiin helposti ilman, että turvaistuimen edessä tai takana oleskeleva joutuisi tinkimään tiloistaan.

Kolmannen rivin istuimet on selkeästi tehty tilapäiskäyttöön, vaikka jotkin valmistajat yrittävät väittää aivan muuta. Kokeilimme istuimia sekä aikuisten että lasten voimin, ja kummankin ryhmän lausunnot olivat harvinaisen yksimieliset.

 

Arvioimme Touranin parhaaksi. Takatuolien nosto lattiasta ylös istuma-asentoon käy helposti. Taakse mentäessä keskirivin laitapaikan selkänoja kaadetaan, minkä jälkeen koko istuin nostetaan pystyyn. Pääntilaa ei ole runsaasti, ja reisituki jää olemattomaksi. Polvitila on kuitenkin porukan paras.

VW:n takarivillä mahtuu olemaan jopa silloin, kun keskirivi liu’utetaan takimmaiseen asentoonsa. Kunnon kyynärnojia reunoilla muistettiin myös kiittää. Istuimia takaisin lepoasentoon asetettaessa pääntuet irrotetaan ja sijoitetaan lattian alla olevaan lokeroon. Muissa pääntuet vain työnnetään alas.

Mazdan takariville luikahtaa lähes yhtä helposti kuin keskirivillekin. Pääntilassa ei ole hurraamista, ja polvitilakin loppuu kesken, jos toinen rivi työnnetään taakse. Reisituesta ei voi puhua. Sivuilla on samanlaiset kyynärnojat kuin Touranissa. Istuinten nosto ja lasku ei tuota ongelmia.

Opelissa takaistuinten esiin kääntäminen vaatii muita enemmän työtä: ensin tavaratilan matto poistetaan. Sitten keskirivi nostetaan pystyyn ja liu’utetaan eteenpäin. Vasta nyt takaistuimet voi kääntää käyttöasentoon. Sisään pääsee helposti. Keskiriviä ei voi pitää takimmaisessa asennossa murskaamatta takana olevien nilkkoja. Polvitila käy siedettäväksi vasta kun keskiriviä otetaan vähän eteenpäin. Varpaat mahtuvat hyvin, mutta pääntila jää yli 175-senttisellä niukaksi. Kummallakin puolella on kyynärnoja.

Grand Scénicin takaistuinten saamiseksi esiin poistetaan ensin tavaratilan matto. Tämän jälkeen istuimet nousevat kätevästi vetolenkeistä. Keskirivin tuolit kipataan samoin kuin Touranissa, mutta ranskalaisen kulkuaukko jää pienemmäksi. Sitten vain keskirivin tuolit takaisin alas ja lausuntoja antamaan.

Päät ovat tukevasti katossa, eikä ole puhettakaan toisen rivin pitämisestä takimmaisessa asennossaan. Tällöin lapsenkaan sääret eivät mahdu väliin. Reisitukea ei ole, ei myöskään kyynärnojia sivuilla. Pois pääsy käy voimistelusta.

Toyotan takariville pääsee Renaultia helpommin. Keskirivin keskimmäinen istuin ei mahdu nyt aivan taka-asentoonsa, kun jalat ovat tiellä. Polvitila on porukan niukin. Pääntila riittää 175-senttisille. Kyynärnoja on ainoastaan vasemmalla puolella.

Hondasta puuttuu joukon ainoana kuusipaikkaisena kolmas istuinrivi.

Takarivin kokeilijoilta kysyttiin, miten pitkän matkan he arvioivat pystyvänsä istumaan yhtä soittoa. Arviot vaihtelivat parista muutamaan kymmeneen kilometriin.

...Sisätilat

Tavaratilat mittasimme perinteiseen tapaan juomakoreilla. Kaikissa on valaistu, verhoiltu ruuma ja luukun sisäkahva. Eurooppalaismerkeissä etumatkustajan selkänoja voidaan kaataa, jolloin mukaan saadaan pitkiäkin esineitä. Hondassa puolestaan saa keskimmäisen etuistuimen nojan kumoon. Varsinaista suksiluukkua ei ole muissa kuin Opelissa, mutta toisen rivin keskimmäisen selkänojan kaato ajaa saman asian.

Kaikkien ruumassa on neljä tavaransidontalenkkiä. Mazdassa ne ovat hieman arveluttavasti muoviset ja Renaultissa hankalasti maton alla. Laajennetun tavaratilan lattia on jokaisessa aivan tasainen.

Taulukossamme ilmoitetaan kaksi korimäärää. Ensimmäinen on viiden hengen ja jälkimmäinen kahden hengen kuormalla keskirivin tuolit joko alas taitettuina tai irrotettuina (Renault ja Volkswagen). Edellä mainitun kaksikon tila nimittäin suurenee huomattavasti istuimet poistamalla. Muun joukon istuimia ei voi irrottaa.

Irrotettavat istuimet ovat sikäli hankalat, että läheskään kaikilla ei ole tallia tai muuta varastotilaa niiden säilyttämiseen. Raskaiden tuolien (Renault 18 kg/kpl ja Volkswagen 17 kg/kpl) raahaaminen asuntoon ei tunnu motivoivalta. Ja kuten tunnettua, istuimia tarvittaisiin juuri silloin, kun ne ovat pitkän matkan päässä.

Emmaljunga Crossway -lastenrattaamme sopivat pyörineen kaikkien kyytiin. Neljään autoon rattaat sopivat erittäin helposti, mutta Mazdan ja etenkin Toyotan tila rullapeitteen alla on niin matala, että peite pullistelee arveluttavasti. Onkin viisainta joko jättää peite rullalle tai irrottaa rattaista pyörät.

Kuormasimme koreja sivuikkunoiden alalaitojen tasoon. Zafiraan mahtui peräti kolme kerrosta, muihin kaksi.

Opeliin sopii viiden hengen kuormalla 13 ja laajimmassa asennossa uskomattomat 31 koria. 182-senttinen mahtuu hyvin seisomaan avatun luukun alle. Laajentaminen tehdään hieman eri kaavalla kuin muissa. Ensin takareunastaan saranoitu keskirivin yksiosainen sohva nostetaan pystyyn, minkä jälkeen kaksiosainen selkänoja käännetään sitä vasten, ja lopuksi koko paketti kaadetaan.

 

Mazda ja Renault ovat 12 ja 26 korin autoja. Ensiksi mainitun luukku kohoaa aluksi tiettyyn tasoon, ja pienellä kädenliikkeellä se nousee lisää, jolloin isokaan ihminen ei lyö päätään luukun reunaan. Keskirivin istuimet kaatuvat näppärästi yhdellä kädenliikkeellä.

Renaultin luukun lukkoon 182-senttisen koehenkilön pää osuu herkästi. Laajentaminen tehdään kaatamalla ensin selkänojat, ja tämän jälkeen tuolit nostetaan pystyyn. Ne lukkiutuvat automaattisesti tähän asentoon.

Hondan ja Toyotan korimääräksi saimme 10 ja 26. Keskimittainen mahtuu FR-V:n avatun luukun alle niukin naukin, sillä japanilaisen luukun reuna jää alemmaksi kuin muissa. Keskirivi kaatuu samalla tavalla kuin Mazdassa.

Toyotan nostokynnys saisi olla alempana. Tila peitteen alla on niin matala, että kahden korikerroksen kuormaaminen jää haaveeksi. Laajennus sujuu samanlaisella näppärällä liikkeellä kuin kahdessa muussa japanilaisessa.

Volkswagenin luukku jää melko alas, mutta pienellä kädenliikkeellä se nousee ylemmäs samalla tavalla kuin Mazdassa. Laajennus tehdään samoin kuin Renaultissa. Erona on vain se, että istuimet tuetaan pystyasentoon tankojen avulla.

 

Seitsemän hengen kuormalla autojen tavaratilat kutistuvat lähes olemattomiin. Tavaratilan peite voidaan kiinnittää apuistuinten taakse Opelissa ja Volkswagenissa sekä tavaratilan maton alle Toyotassa. Mazdan ja Renaultin peite joudutaan jättämään tallin nurkkaan tai asettamaan matkustajien syliin.

Ainoastaan Hondan ruumaan mahtuu paljon tavaraa jopa täydellä miehityksellä. Pikkutavaratilaa kaikissa on riittävästi. Istuinten alla ja jopa lattiassa on erilaisia poteroita. Mazdassa on vain yksi lehtitasku, muissa kaksi.

Laatuvaikutelmassa kiinnitämme huomiota mm. muoviosien ja kankaiden ulkonäköön, osien sovitukseen sekä mahdollisiin hälyääniin.

Hondan viimeistely ja materiaalit näyttävät laadukkailta. Ainoan riitasoinnun antaa kojelaudan muovinen ”jalopuu”. Mazdan harmaa sisustus tuntuu ankealta, mutta viimeistely on taattua japanilaistasoa.

Opelinkin viimeistely vaikuttaa hyvältä. Musta/harmaa sisustus ei tunnu liian synkältä suurten ikkunoiden ansiosta. Myös Renaultissa on mustan ja harmaan eri sävyjä. Kangas näyttää luokkaa edullisemmalta kuin muissa. Samaa voi sanoa joistakin muoviosista.

Toyotan musta sisustus on tyylikäs. Viimeistely on hieno, mutta löysimme autosta yhden hutiloinnin: ohjauspylvään yläpuolella oleva muovisuojus repsotti hieman. Volkswagen antaa erittäin laadukkaan vaikutelman. Sekään ei silti saa täysiä pisteitä, sillä katon tavaralokerikot natisevat melkoisesti kuoppaisella tiellä.

FR-V ja Viitonen ovat aitoja japanilaisia, Corolla Versot tehdään Turkissa. Zafirat ja Touranit tulevat Saksasta ja Grand Scénicit Ranskasta.

Ajettavuus

Opel 53Toyota 53Volkswagen 53Honda 51Mazda 49Renault 49

Hyvällä tiellä kaikkien matka sujuu kohtalaisen miellyttävästi. Vertailun ajolenkin aikana tuuli ajoittain navakasti. Kaikki kuusi heiluvat tuulessa, sillä iso ja suhteellisen korkea kori toimii purjeen tavoin. Eniten puhuri poikkeutti Mazdan ja Renaultin ajolinjoja.

Hondan ohjaus on keskialueella hiukan tunnoton. Suuntavakavuudessakin on pientä sanomista, sillä auto jää pienen ohjausliikkeen jälkeen itsekseen kaartamaan. Mazdan ohjauksessa tuntuu lievää tahmeutta. Suuntavakavuudessa on sama ongelma kuin Hondassa.

Opelin ohjaus tuntuu asialliselta eikä suuntavakavuudessa ole moittimista. Renaultin ohjaus ei herätä huomiota suoralla tiellä, mutta mutkissa olematon tunto ärsyttää. Lisäksi käännettäessä voi aistia eräänlaiset pienet pykälät. Suuntavakavuus on sentään kunnossa – edellyttäen, ettei sivulta tuule kovaa.

Toyotan ohjauksen keskialueella voi aistia epämääräisyyttä. Suuntavakavuus on hyvä. Mutkateillä ohjaus tuntuu aavistuksen ylikevyeltä. Volkswagenissa on lievää uraherkkyyttä, ja auto jää pienen ohjausliikkeen jälkeen kaartamaan. Käännöksen alussa ohjaus tuntuu raskaalta.

Soralla kaikki yliohjaavat. Onneksi luisuun lähtö tapahtuu rauhallisesti ja kaikissa vakiona oleva ajonvakautusjärjestelmä puuttuu peliin, ennen kuin kuljettaja saa sydämentykytyksiä.

Taajama-ajossa – ja myös mutkateillä – kritiikkiä sai rajoittunut näkyvyys etuviistoon. Varsinkin Opelin A-pilarit ovat niin muhkeat, että ne voivat peittää näkyvistä isonkin esineen. Zafiran ja Touranin ristiin huitovat lasinpyyhkimet jättävät melkoisen katvealueen reunoihin.

Grand Scénicin oikeanpuoleinen pyyhin on nivelöity siten, että se pyyhkii tavallista suuremman alueen. Ranskattaren peilit ovat niukin naukin riittävän kokoiset. Muissa kuvastimien pinta-alassa ei ole pihistelty. Hondan keskeltä taivutettu takaikkuna vääristää sisäpeilin näkymää melkoisesti. Lisäksi keskimmäisen etuistuimen pääntuki on takaviistoon oikealle vilkaistaessa tiellä.

Autojen toisen rivin pääntuet kannattaa pitää ala-asennossaan istuinten ollessa tyhjillään. Jokaisen takalasinpyyhin tuntuu alamittaiselta.

Honda kääntyy pienimmässä tilassa, kankein kääntyjä on Toyota. Ahtaissa paikoissa puskureiden ja kylkien suojalistat voivat pelastaa kalliilta maalivaurioilta. Opelissa ja Renaultissa on listat molemmissa paikoissa. Volkswagenista puuttuu takapuskurin lista, ja Hondassa sekä Mazdassa on vain kylkilistat. Toyotasta listat puuttuvat kokonaan.

Käyttöominaisuudet

Mazda 54Renault 52Honda 51Opel 51Toyota 51Volkswagen 42

JUTTU JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Mazdassa ja Toyotassa eteenpäin vieviä vaihteita on viisi, muissa kuusi.

Kolme kovinta kiihtyjää ovat järjestyksessä Honda, Opel ja Mazda. Kaikki kykenivät alittamaan tehtaiden lupaukset. Hondan sitkeysarvot ovat hyvät nelosella ja viitosella. Kuutosvaihteen pitkä välityssuhde tuntuu sitkeysmittauksissa.

Opel ei yltänyt nelosen ja viitosen sitkeydessä Hondan aikaan, mutta kuutosella saksalainen oli etevämpi. Mazdan sitkeys riittää.

Toyota kiihtyy hieman Renaultia ripeämmin, ja Volkswagen kiiruhtaa kovin hitaasti. Kaksi ensin mainittua jäivät muutaman sekunnin kymmenyksen tehtaan ilmoittamista lukemista, mutta Touran jäi peräti 1,5 sekuntia. Kokeilimme lähtöä Volkkarilla erilaisilla moottorin kierroksilla, mutta jäimme aina reilusti ”virallisista” arvoista.

Sitkeydessä Renault pesi Opelin lievästi. Toyota jäi Mazdalle, ja Volkswagen jätettiin tässäkin lajissa hännänhuipuksi. Varsinkin Touranin kuljettajan on syytä tiedostaa koneen rajalliset kyvyt ohitustilanteissa.

Mukavuus

Honda 55Toyota 55Opel 53Renault 52Volkswagen 52Mazda 49

FR-V:n jousitus ei ole missään oloissa pintakova, joten matkustusmukavuutta voi luonnehtia hyväksi. Suuret routaheitot saavat kuitenkin perän laajaan liikkeeseen. Viitosen takajousitus tuntui jo kulutuslenkillä – pelkän kuskin kuormalla – turhan pehmeältä, ja meno vaikutti epämääräiseltä. Muiden jousitus tuntuu onnistuneemmalta.

Zafiran jousitus on erittäin miellyttävä. Minkäänlaista pintakovuutta ei voi havaita. Myös Renaultin jousitus vaikuttaa onnistuneelta, kunhan pysytään kohtuunopeuksissa. Reippaassa vauhdissa pehmeyttä on liikaa.

Corolla Verson jousitus tuntuu sopivalta kompromissilta mukavuuden ja kantavuuden välillä. Touran on saksalaisen topakka – ei siis mitenkään epämukava hyvillä teillä, mutta huonoilla pinnoilla tärinä tulee läpi.

Melun arvostelemme desibelimittarin lisäksi kuuntelemalla. Renault on joukon hiljaisin. Kaikki kuljettajat kehuivat sitä tässä suhteessa miellyttäväksi kumppaniksi. Renkaiden lievän rohinan voi aistia jo viidessäkympissä. Tuuli alkaa suhista satasen vauhdissa. Toiseksi meluttomimmaksi selviää Honda. Siinäkin rengasäänet alkavat viidessäkympissä ja tuulensuhinat satasessa.

Seuraavina ovat mittarin mukaan vuorossa Opel ja Toyota. Niiden melujen keskiarvot ovat samat, vaikka korvan mukaan ensin mainittu vie voiton. Hiljaisessa vauhdissa Corolla on hieman hiljaisempi, mutta nopeuden noustessa se kärsii viidestä vaihteestaan. Moottoritienopeudessa Corollan kuski hakee vaistomaisesti isompaa vaihdetta – turhaan.

Mazda on jo alhaisissa nopeuksissa porukan äänekkäämmästä päästä. Sekin kärsii kuudennen vaihteen puuttumisesta. Volkswagen on mittarin mukaan meluisin. Koneen ääni alkaa kuulua satasen vauhdissa mutta renkaiden kumu jo taajamanopeuksissa ja tuulensuhina kahdeksassakympissä.

Varustelultaan joukko on harvinaisen tasaväkinen. Keulille pääsivät Honda, Toyota ja VW. Mazda, Opel ja Renault jäivät näistä hieman.

Ajovalojen pesimet puuttuvat vain Hondasta. Toyota saa erityiskiitoksen siitä, että valot huuhdellaan omasta napistaan. Muissa lyhtyjen kastelu toimii yhtä aikaa lasinpesulaitteen kanssa, tosin onneksi vasta sitten, kun valot on kytketty. Lisäksi umpiot saavat kasteen ainoastaan joka viidennellä kerralla tai muutaman minuutin tauon jälkeen. Näin vältetään pesunesteen turhaa tuhlaamista.

Renault kastelee lamppunsa joka kerralla, vaikka käsikirjan mukaan näin ei pitäisi olla. Vertailuyksilön lisävarusteena olevilla ksenonvaloilla ei pitäisi olla tähän osuutta. Ulkolämpömittari on kaikissa. Ajotietokone puuttuu Mazdasta ja Opelista. Huoltoilmaisin sisältyy Opelin, Renaultin ja Volkswagenin hintoihin.

Zafiraa lukuun ottamatta autossa on neljä sähköistä ikkunannostinta. Radio puuttuu vain Renaultista. Vakionopeudensäädin helpottaa Hondan, Toyotan ja Volkswagenin kuskien urakkaa.

Kaikkien takaovissa on valokytkimet. Myös sisävalon viivetoiminto ja vähintään kaksi lukuvaloa sisältyy jokaisen hintaan.

Kaikissa on lämminilmasuuttimet keskijalkatilaan. Sen sijaan apuistuimille joutuvien varpaita yksikään valmistaja ei ole muistanut. Istuinlämmittimissä huomio kiinnittyi kahteen seikkaan: Hondan etukeskipaikalla ei ole lämmitystä, ja Renaultissa kytkimet on piilotettu istuinten reunaan, mistä satunnainen käyttäjä ei niitä löydä.

Touranin peilien lämmitys kytketään omasta napistaan. Valitettavasti kytkimessä ei ole ajastinta eikä merkkivaloa, jolloin energiaa haaskaantuu helposti pitkiäkin aikoja.

Turvallisuus

Toyota 51Honda 50Opel 49Mazda 47Renault 47Volkswagen 47

Väistökokeet teemme aina suljetulla alueella kuivalla asfaltilla sekä kahden hengen että täydellä kuormalla. Nostamme rengaspaineet käsikirjan suositusten mukaisiksi. Honda suosittaa samoja paineita kuormasta riippumatta.

Kuten aiemmin mainittiin, kaikkien hintaan sisältyy ajonvakautus. Honda käyttää omastaan lyhennettä VSA. Mazdan lyhenteenä on DSC ja Toyotan VSC. Kolmen muun tunnuksena on ESP. Erilaisista lyhenteistä huolimatta järjestelmien toimintaperiaatteet ovat samanlaiset.

Hondan, Mazdan ja Volkswagenin ajonvakautuksen saa pois päältä missä vauhdissa tahansa. Kokeilimme väistöjä myös ilman järjestelmää, sillä tällöin auton käytös kertoo paljon alustan toimivuudesta. Opelissa ESP:tä ei saa lainkaan pois. Renaultissa saa, mutta vauhdin ylittäessä 50 km/h järjestelmä menee automaattisesti päälle. Toyotassa saa pois pelkästään sutimiseneston.

Honda tuntuu kuormattuna hiukan huteralta, ja menossa on hehtaaripyssyn makua. VSA takaa kuitenkin yllätyksettömän käytöksen. Ilman ajonvakautusta liikkeet luonnollisesti laajenevat, mutta kuljettaja pysyy koko ajan tilanteen herrana. Ilman kuormaa auto selvittää keilakujan siististi. VSA poistettuna perä lähtee laajan luisuun, joka tosin on helposti oikaistavissa. Ohjaus kipsaa aavistuksen verran nopeissa tempaisuissa.

Mazdan taipumus roimaan yliohjautuvuuteen ei tullut yllätyksenä, sillä siitä saatiin viitteitä jo ajolenkillä pelkän kuljettajan ollessa kyydissä. Kuormattuna DSC pitää perän kurissa, mutta ilman ajonvakautusta Viitonen lähtee pitelemättömään luisuun. Kuorma poistettuna käytös muuttuu huomattavasti paremmaksi. Keilat alkavat kuitenkin kaatua muita alemmassa vauhdissa. DSC poistettuna perä lähtee omille teilleen, mutta hallinta on helpompaa kuin kuorman kera. Hyvänä puolena voisi mainita ohjauksen kipsaamattomuuden.

Opel on lievä pettymys miellyttävän maantiekäytöksen jälkeen. Kuormattuna perä tuntuu kiikkerältä ja auto yliohjaa keilakujassa melkoisesti. Onneksi ajonvakautus estää väistämättömältä näyttävän pyörähdyksen. Kuormaamattomana käytös paranee, kun perä ei enää nuljahtele. Selkeä yliohjautuvuus on edelleen havaittavissa. Ohjaus ei jumiudu missään tilanteessa.

Toyota on kuormattuna helppo hallittava. Perän pyrkiessä omille teilleen VSC puuttuu nätisti peliin ärsyttävän piipityksen säestämänä. Ilman kuormaa auto on vielä helpompi. Ohjaus kipsaa nopeissa liikkeissä.

Renaultin tunnoton ohjaus on lähes uskomaton kokemus keilakujassa. Kuormattuna yliohjautuvuus on hurjaa. ESP korjaa toki tilanteen, mutta matkustajilla on epävarma olo. Ilman kuormaa käytös paranee huomattavasti. Ohjaus toimii juohevasti.

Volkswagenin ESP sallii varsin laajat liikkeet ennen puuttumistaan peliin. Kuormattuna auto tuntuu selkeästi yliohjautuvalta. Kun järjestelmä kytketään pois päältä, perä lähtee helposti hallittavaan luisuun. Ilman kuormaa Touran menee nätisti keilakujan lävitse. ESP poiskytkettynä voi havaita lievää yliohjautuvuutta. Ohjaus ei kipsaa, mutta käännöksen alussa se tuntuu oudon raskaalta.

Honda pysähtyi satasesta nollaan keskimäärin vähän yli 41 metrissä. Toyota tarvitsi hieman alle 43 metriä ja kolme autoa runsaat 43 m. Renault venytti matkan 44 metriin. Kaiken kaikkiaan jarrutusmatkat olivat oletettua pidemmät.

Yhdessäkään ei ilmennyt häipymistä toistuvissa jarrutuksissa. Tilanteissa, joissa toisen puolen pyörät ovat asfaltilla ja toisen puolen soralla, ei liioin esiintynyt pyörähdystaipumuksia. Tosin Grand Scénic pyrki hieman kampeamaan.

Kaikissa on lukkiutumattomat jarrut ja hätäjarrutustehostin. Jokaisessa on myös neljä turvatyynyä sekä turvaverhot. Etumatkustajan turvatyyny voidaan kytkeä pois käytettäessä lasten turvaistuinta muissa paitsi Hondassa ja Opelissa. Mazdan tyynyn poiskytkentämahdollisuus maksaa 175 euroa.

Kustannukset

Volkswagen 52Opel 49Toyota 49Renault 48Mazda 47Honda 45

Vertailun kulutuslenkki käsitti runsaat tuhat kilometriä sekä erityyppisiä pikiteitä että hieman sorataivalta. Lukemat asettuivat selkeästi kahteen kastiin: Corolla selvitti taipaleen 7,1 litralla sataa kilometriä kohden. Scénic ja Touran halusivat desilitran enemmän. Suuremman ruokahalun omaavista Zafira kulutti 7,7 l/100 km. FR-V ja Viitonen vaativat 7,8 l/100 km.

Touranin liikennevakuutus on edullisin. Sama pätee vapaaehtoiseen autovakuutukseen. Hondan omistaja maksaa vakuutuksistaan suurimman summan.

Huoltohinnat on kysytty maahantuojilta olettaen, että autoilla ajetaan kolmessa vuodessa 60 000 km. Zafiran ja Touranin hoito tulee halvimmaksi. Kaksikon hintaero on vaivaisen euron luokkaa. Ensin mainitun huolto tehdään teoriassa kerran vuodessa tai 30 000 kilometrin välein, jälkimmäisen kahden vuoden välein. Käytännössä toimitaan kuitenkin huoltoilmaisimen mukaan.

FR-V:n hoito tulee kalleimmaksi. Auto käytetään korjaamolla vuoden tai 20 000 kilometrin välein. Viitonen käy huollossa samoin syklein, mutta kustannukset jäävät lähes 500 euroa alle Hondan tason. Japanilaismerkeissä ei ole huoltomuistutinta.

Grand Scénic käy ensi kerran huollossa 10 000 km:n täytyttyä. Tämän jälkeen hoitoon hakeudutaan kahden vuoden tai 30 000 kilometrin välein tai huoltomuistuttimen mukaan. Toyota pitäytyy jääräpäisesti vanhanaikaisessa järjestelmässä, jolloin auto käy 15 000 kilometrin välein öljynvaihdossa ja varsinaiset huollot tehdään joka toisella kerralla.

Ainoastaan Scénicin koneessa on hammashihna, joka vaihdetaan neljän vuoden tai 90 000 kilometrin välein. Muissa käytetään huoletonta ketjua.

Volkswagenin varaosapaketti on joukon edullisin ja Mazdan vastaavasti kallein.

Eurooppalaismerkkien takuu kattaa kaksi vuotta ilman kilometrirajoitusta. Japanilaiset myöntävät kolmen vuoden tai 100 000 kilometrin takuun.

Viisi valmistajaa uskoo autonsa vastustavan puhkiruostumista 12 vuotta. Honda takaa vain kuuden vuoden reiättömyyden.

Toyotaa lukuun ottamatta käyttäjän apuna on liikkumisturvapalvelu, joka auttaa auton mahdollisesti tehdessä tenän. Turva kattaa hinaus- ja majoituskulut, sijaisauton tai matkaliput määränpäähän.

Loppuarvostelu

Kärkisijoista käytiin kovaa kamppailua. Toyota nappasi voiton yhden pisteen erolla Opeliin. Honda puolestaan jäi pisteen Opelille. Muu joukko jäi jo selvemmin: neljänneksi tullut Volkswagen keräsi 12 pistettä voittajaa vähemmän. Mazda ja Renault kävivät viidennestä sijasta tiukan taiston, joka päättyi jälkimmäisen eduksi.

 

1. Toyota Corolla Hinta 30 050 euroa

 

Corolla Verso on tasaisen hyvä lähes joka lajissa. Tavaratilaa voisi toivoa lisää, mutta toisaalta kätevästi toteutettu monikäyttöisyys lohduttaa hieman. Kolmas istuinrivi tuntuu alamittaiselta. Linea Sol -varustelu ei juuri jätä sijaa toiveille. Kulutus jää ilahduttavan pieneksi suhteellisen hyvästä suorituskyvystä huolimatta. Kuudes vaihde voisi tehdä terää. Vakuutusmaksut ovat toiseksi pienimmät. Huoltokulut samoin kuin varaosat ovat kuitenkin kolmanneksi kalleimmat.

Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 500 e ja kevytmetallivanteet 596 e.Auton hinta 31 146 euroa.

 

2. Opel Zafira Hinta 30 850 euroa

 

Zafiralta odotettiin paljon, sillä edeltäjä oli luokassaan hyvä auto. Uutuus onkin monessa suhteessa kehittynyt. Keskirivin tilat eivät ole aivan niin runsaat kuin toivoimme. Myös etuselkänojien muotoilussa olisi hiomista. Näkyvyys varsinkin etuviistoon vasemmalle on edelleen ongelma. Suorituskykyä, ajettavuutta ja tavaratilaa voi kiitellä. Vakuutusmaksut ovat toiseksi korkeimmat. Huollattaminen on toiseksi edullisinta ja varaosien hinnoittelu keskinkertaista.

Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 490 e, perhepaketti 690 e ja kevytmetallivanteet 300 e.Auton hinta 32 330 euroa.

 

3. Honda FR-V Hinta 31 900 euroa

 

FR-V on tehty eri kaavalla kuin kilpailijansa. Kun paikkoja on kuusi, kolmatta riviä ei tarvita ja tavaratilaa on täysmiehityksellä muita enemmän. Myös matkustajatilat arvioitiin parhaiksi. Ajettavuus on kohtuullisen hyvä, mutta ohjaus ja jousitus vaatisivat vielä pientä hiomista. Suorituskyky on erittäin hyvä. Runsas varustelu ja alhainen melutaso saavat kiitosta. Vakuuttaminen ja huoltohinnat ovat joukon kalleimmat. Vastaavasti varaosat maksavat toiseksi vähiten.

Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 590 e.Auton hinta 32 490 euroa.

 

4. Volkswagen Touran Hinta 32 325 euroa

 

Touranin hinnoittelu vaikuttaa oudolta, sillä kaikilta kilpailijoilta saa suuremman moottorin ja samantasoisen varustelun selvästi edullisemmin. Ajettavuus on hyvä samoin kuin tilankäyttö, mutta melua saisi olla vähemmän. Varustetasoa ei voi moittia. Suorituskyky jää kovin vaatimattomaksi. Onneksi myös kulutus pysyy maltillisena. Kovan hankintahinnan vastapainona käyttö tulee edulliseksi, sillä niin vakuutukset, huollattaminen kuin varaosatkin maksavat muita vähemmän.

Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 655 e.Auton hinta 32 980 euroa.

 

5. Renault Grand Scénic Hinta 29 600 euroa

 

Grand Scénic tarjoaa ranskalaisen mukavaa menoa. Nopeaan ajoon jousitus on liian pehmeä. Tunnoton ohjaus pitäisi suunnitella uudelleen. Tiloiltaan auto jäi muita niukemmaksi. Suorituskyky ei ole hassumpi, ja meluakin on ilahduttavan vähän. Ison moottorin kulutus jäi alhaiseksi. Pikkutavaratilaa on runsaasti. Huollattaminen ja varaosat maksavat toiseksi eniten, vakuutusmaksut taas edustavat keskitasoa.

Vertailuautossa lisävarusteena Dynamique design -paketti 1 500 e, kaksoisksenonvalot 1 000 e, pysäköintitutka 270 e, metalliväri 450 e, säilytyskaappi ja kyynärnojat etuistuinten välissä 330 e, vakionopeudensäädin ja nopeudenrajoitin 300 e, radio/cd-soitin 450 e.Auton hinta 33 900 euroa.

 

6. Mazda 5 Hinta 30 400 euroa

 

Viitonen herätti runsaasti huomiota vertailun aikana: ohikulkijat kehuivat autoa hyvännäköiseksi. Isot kuljettajat kaipaavat lisää pitkittäissäätövaraa. Liukuovet takaavat helpon sisäänpääsyn toiselle ja kolmannelle riville. Hyvää suorituskykyä voi kiitellä, mutta roima yliohjautuvuustaipumus tuntuu ilkeältä. Varaosien hinnoittelu vaikuttaa suolaiselta. Huoltohinnat ovat keskinkertaiset ja vakuutusmaksut kolmanneksi korkeimmat.

Vertailuautossa lisävarusteena metalliväri 450 e.Auton hinta 30 850 euroa.

Loppupisteet

 

 

Loppupisteet (suluissa maksimipisteet)
 HondaMazdaOpelRenaultToyotaVW
Sisätilat
Etutilat (15)141415151515
Toisen rivin tilat (15)141111101312
Täysi miehitys (5)533224
Tavaratila (7)567655
Tav.tila täysmiehityksellä (3)312211
Hallintalaitteet (10)999999
Laatuvaikutelma (5)445344
Yhteensä (60)544852474950
  
Ajettavuus
Suuntavakavuus (10)889898
Ohjautuvuus (15)131213121414
Pito-ominaisuudet (15)131213131414
Kaupunkiajo (10)999989
Ohjaus (10)889788
Yhteensä (60)514953495353
 
Käyttöominaisuudet
Kiihtyvyys (10)999886
Sitkeys (30)252826272518
Päästöt (10)777788
Käynti (10)10109101010
Yhteensä (60) 515451525142
 
Mukavuus
Jousitus (10)879898
Istuimet (10)989899
Varustelu (10)109881010
Lämmitys ja tuuletus (15)141414141414
Sisämelu (15)141113141311
Yhteensä (60)554953525552
 
Turvallisuus
Jarrut (15)131111111211
Turvavarustelu (15)131314131415
Ääritilanteet (10)868798
Ohituskiihtyvyys (10)999886
Näkyvyys (10)787887
Yhteensä (60)504749475147
 
Kustannukset
Hinta (15)111212131211
Vertailukulutus (15)131313141414
Huolto (10)589779
Vakuutukset (10)677789
Takuu (5)554454
Varaosat (5)524335
Yhteensä (60)454749484952
 
Loppupisteet (360)306294307295308296

 

Roland WeckströmLehdessä 10/2005

Kommentit

Kommentoi artikkelia

Sinun tulee kirjautua palveluun voidaksesi kommentoida.